Usein tulevien vanhempien välit omiin isiinsä ja äiteihinsä lähentyvät. He astuvat samalle maaperälle, aina näköpiirissä olleelle mutta vieraalle alueelle.
Viimeksi päivitetty 29.9.2011
Vauvan isovanhemmat ymmärtävät viimeistään nyt lastensa kasvaneen aikuisiksi. Lähentyminen ei tapahdu yhdessä yössä, ja eri sukupolvia edustavien aikuisten välillä voi olla yhteenottoja reviireistä ja ”oikeista” toimintatavoista. Joka tapauksessa sukupolvia yhdistää nyt yhteinen kokemus ja suhde yhteiseen jälkeläiseen.
Joskus mies hämmästyy muutoksesta, jonka näkee oman isänsä tavassa olla lasten kanssa. Muistikuvat omasta lapsuudesta voivat olla ristiriidassa nykytodellisuuden kanssa. Isoisä saattanut pehmetä pikkuhiljaa ja omaksua vuosien varrella samaa muuttunutta miehenmallia, johon hänen poikansa on kasvanut, mutta yhtä hyvin muutos voi johtua isän ja isoisän roolien erilaisuudesta. Pienten lasten isät ovat kiireisiä ja väsyneitä, heitä painaa vastuu perheen arjesta. Isoisät sen sijaan nauttivat lasten seurasta sopivissa annoksissa eikä heidän tarvitse miettiä ongelmia ennen kuin sitä heiltä pyydetään.
Ja pyytäähän kannattaa. Jos isovanhemmat haluavat tukea lapsiperheen elämää, saatavilla olevan avun hyödyntämisessä ei ole mitään vikaa. Toisaalta tuoreilla vanhemmilla voi olla epärealistisiakin odotuksia. Isovanhemmilla on omakin elämä, työ, harrastukset ja jopa omia pieniä lapsia. Tyttären tai miniän kasvava maha eivät muuta tätä.
