Viimeksi päivitetty 12.3.2024
NYT mukaan laskettiin tietysti myös meidän molempien puolisot ja omat lapsemme; siskoni 4- ja 6-vuotiaat lapset, sekä meidän 2-vuotias.
Yhdeksänhenkisellä porukalla en ollutkaan ennen matkustanut – saati näin lavealla ikähaitarilla, että ikäeroa matkustajilla oli suurimmillaan 67 vuotta!
Aika matkan varaamisesta lähtöpäivään kului vauhdikkaasti – ja pian olikin lähtöpäivää edeltävä päivä, jolloin sai käydä läpi muistiinpanoista löytyvää pakkauslistaa.
Yllätykseksi muistimme ottaa kaikki tarvittavat vaatteet ja tavarat mukaan ja olimme kaikki lähtöpäivänä terveitä.
Ajatukseni lentokentällä oli, että oltiin viimein koko porukalla reissussa; tästä on puhuttu ja tätä on odotettu! Lentokoneeseenkin onneksi viimetingassa ehdimme, joskin kiire tuli vaipanvaihto-operaation ja yhtäkkisen lastenhoitohuoneen jonon vuoksi.
OLIN varautunut siihen, että aikataulut menevät kolmen ruokakunnan välillä täysin ristiin, mutta yllättäen kaikkien päivärytmit soljuivat jouhevasti!
Isovanhempien päivärytmi oli tietysti ryhmärämää rauhallisempi, jolloin oli luontevaa, että aktiviteetit olivat osittain eriäväisiä. Päiviä suunniteltiin muutaman päivän haarukalla fiiliksen, säätietojen ja sen mukaan, mitä haluttiin nähdä ja kokea.
Toki lasten kanssa aikataulut elävät, eikä ihan kaikkea onnistunut tähän yhdeksän päivän lomaan mahduttaa.
Tällä reissulla huomasin, että omat aivoni pääsivät lomamoodiin kunnolla vasta reissussa, jonka seurauksena ideoita pulpahteli mieleen päivien edetessä.
Matkan viimeisenä kokonaisena päivänä on tarkoitus vielä käydä ajamassa kartingia, uimassa meressä ja syömässä enemmän kuin kyllikseen buffetissa. Lasillisen sangriaakin taidan vielä kumota!
Seuraavalla reissulla aion ehdottomasti buukata etukäteen laskuvarjohypyn jollekin päivälle, lisäksi paraseilingiä ja sukellusta olisi hienoa jollain reissulla päästä kokeilemaan.
GRAN CANARIALLA ollaan vietetty aikaa Bahia Felizissä, sekä käyty päiväretkillä: Las Palmasin suuressa Poema del Mar-akvaariossa, Puerto de Moganissa upeassa venetsiamaisessa kylässä ja Maspalomaksen hiekkadyyneillä.
Me kahden perheen aikuiset lähdettiin myös karnevaaleille Maspalomasissa isovanhempien ollessa lastenvahteina aivan yön pikkutunneille saakka!
Serkukset ovat ottaneet kaiken ilon irti loman takaamista lukuisista leikkipuistoista, tuntitolkulla uimisesta ja ulkoilusta, croissanteista ja oliiveista aamupalalla ja tavanomaista myöhempään valvomisesta.
Päiväretkien aikana on yhdessä ihmetelty pitkiä tunneleita, erilaisia kulkuneuvoja ja erityisesti paikallista luontoa vuorineen, silmänkantamattomiin jatkuvaa merta ja taivasta ja satamakivillä käveleviä rapuja.
Vain joitain sisarusten välisiä kahinoita, bussissa saatu itkupotkuraivari, muutamat vahinkopissat ja hotellihuoneen putkirikon aiheuttama vesivahinko ovat tuoneet hienoista stressiä. Aika hyvin siis!
Kaiken kaikkiaan ollut rentouttavaa viettää aikaa läheisten kesken kauniissa maisemissa, nauttia hyvästä ruuasta – ja erityisesti tästä ainutlaatuisesta elämästä.
INDIANA JONES (tituleeraus päikystä juoksiessaan viime kesänä kalastajahattu päässään kaiket päivät päiväkodin pihan pusikoissa) on todennut useina päivinä ”ei vielä mennä päiväkotiin” päätään pyörittäen, jolloin on yhdessä laskettu kauan vielä lomaillaan.
Hän on kertonut myös päivistään iltaisin pedissä jutellessamme ”oli kivaa uimassa”, ”oli kivaa serkkujen kanssa puistossa” ja ”bussiretkellä oli kivaa”.
Tuntuu hurjalta ajatella, ettei hänellä noin pienenä välttämättä jää pysyviä muistoja vielä tästä matkasta. Kasapäin videoita ja kuvia on onneksi otettu, jolloin vähintäänkin ns. valemuistoja tulee kuvien ja videoiden kautta.
Muistoja on myös mahdollista vahvistaa lapsen kanssa käytyjen keskustelujen avulla, joten toivoa varhaisille muistoille on. Pääasia, että ollaan saatu olla kaikki yhdessä lomailemassa ja kaikilla on ollut rentouttava loma auringon alla.
LOMA inspiroivassa ympäristössä poissa kodin ympyröistä mahdollistaa irtaantumisen arjesta ihan erilailla. Niin hyvää ja onnellista kuin arki onkin, niin ainakin itse kaipaisin toisinaan vaihtelua myös siihen.
Toiseksi viimeisenä iltana pohdin keinoja säilyttää tämä rento ja kepeä olotila. Kuinka arjessa olisi mahdollista päästä tähän zen-tilaan ja ruuhkavuosipaletin aikana vähentää tehtävälistan suorittamista sekä kalenterointia?
Päivät ja viikot vierivät sellaiseen tahtiin myös arkena, että asioita on kuitenkin vain kalenterin kanssa sovittava, mikäli haluaa 1) olla ajoissa paikoissa x, z ja y, 2) pitää itsestään ja ihmissuhteistaan huolta ja 3) toteuttaa toiveitaan ja tavoitteitaan.
Ehkä parasta olisi järjestää arkeen ja vapaille enemmän pieniä, läsnäolon taikaa täynnä olevia zen-hetkiä ja hemmottelua, jotka palauttavat ajatukset maadoittuneiksi arjen pyörteistä huolimatta?
Tavoite ainakin tälle äidille on nyt asetettu, toki nähtäväksi jää unohtuuko tämä hieno ajatus jo ennenkuin jalkaterät osuvat oman kotimaan maankamaralle.. Toivoa kuitenkin on, sillä harjoitus tekee mestarin! Erityisesti ne syvähengitysharjoitukset.
Loma on aina hyvä muistutus siitä, kuinka yhdessäolo on tärkeintä ja millainen olisi se optimaalisin tavoiteltava olotila – myös arjessa!
