Viimeksi päivitetty 27.2.2024
MUUTAMAN viikon takainen jännitys koostui pohdinnasta, iskeekö päiväkodissä riehuva noro vai ei? Varmuuden vuoksi päiväkodista vanhempia pyydettiin seuraamaan mahdollisia vatsataudin oireita ja jäämään hyvin herkästi kotiin, koska pienten ryhmässä sitä on ollut ja paljon.
Suuntasin ensimmäiseksi valkopippuripussille ja nakkasin veden kanssa huiviini 10 kokonaista valkopippuria. Toistin saman vielä varmuuden vuoksi seuraavana päivänä.
Toissa vuonna noroon sairastuttuani luin tästä kikasta, jota ei ole tieteellisesti todistettu – eikä tosin välttämättä sen kummemmin tutkittu. Pidän mausteista, eikä näin ollen niiden syöminen tuottanut päänvaivaa. Halusin kokeilla tätä kikkaa ajatuksella ”onpahan ainakin yritetty edes jotain!”.
Jonkinlaista mielenrauhaa huomasin sen myös tuovan. Tuolla kertaa vältyimme onneksi vatsataudilta, joten kodin suojaustasoa sai laskea hieman vähemmälle ja laittaa mattoja takaisin paikoilleen.
SEURAAVANA bingossa vuorossa oli tylsän normiflunssan sijaan ihka ensimmäinen tämän perheen rokkotauti! Ensin lapselle tuli lähes 39 asteen kuume, joka toi yhdessä yössä raajoihin ja kasvoihin kirkuvan punaisia rokkoja. Ja paljon!
Varsinainen salapoliisityö oli selvittää, mikä rokko voisi olla kyseessä. Eikä siitä vieläkään ole täyttä selvyyttä.
Kevät on parvorokon aikaa, entero puolestaan loppukesän ja syksyn. Oirekuva hämmentää lääkäriäkin, eikä se sovi edes vauvarokkoon. Vesirokkoon perheen pienin on rokotettu ja vanhemmat sairastaneet lapsena. Tuhkarokon onneksi pystyi helposti jo oirekuvasta poissulkemaan.
Lapsi näyttää hurjalta, mutta voi kuumeen laskettua mainiosti, eikä eristämisen tarvettakaan ole.
Päiväkodissa oltiin ymmärrettävästi kiinnostuneita rokon laadusta, koska työntekijöistä joku voi olla raskaana. Parvo on inhottava vieras vauvaa odottavan perheeseen ja voi aiheuttaa hallaa sikiölle, jonka vuoksi raskautta tällöin seurataan tihennetysti.
EN MUISTA aiemmin sairastaneeni vesirokkoa lukuunottamatta muita rokkoja, eivätkä vanhempanikaan moista muista. Pidän epätodennäköisenä, että olisin säästynyt enterolta koko ikäni – ehkä tämä on vain viheliäs variantti.
Parin päivän takaisen kuumeen lisäksi olo on kuin olisin nokkospuskassa hyppinyt paljain jaloin ja poiminut käsiini nokkosenlehtiä. Puhumattakaan siitä, että olisin polttanut suuni juomalla tulikuumaa teetä.
Olo on siedettävä kotona levätessä, mutta siitä huolimatta töihin ei tohdi lähteä; siellä pitäisi kävellä, pestä käsiä ja jutella ihmisten kanssa.
Tärkeää on, ettei kukaan sairastu suotta. Oma ulkonäkö on myös melko rajunnäkönen vielä, enkä usko että minulta löytyy sellaisia meikkejä, joilla nämä edes onnistuisi taikoa piiloon.
TÄYTYY myöntää, että pian alkava ulkomaan matka myös tuo kasan kysymyksiä mieleeni: Onko koko perhe matkan alkaessa terveenä? Päästetäänkö meidän osittain hyvinkin pilkullista perhettä lentokoneeseen?
Mitä kaikkea tarvitseekaan pakata mukaan… Ainakin ehdottomasti pieni ea-pakkaus, jossa on särkylääkettä, kuumemittari ja jotain helpotusta ihoparalle!
Kuten aina lapsiperheissä on muutenkin tapana varautua lähestulkoon kaikkeen. Vielä ei olla kuitenkaan siellä, vaan nyt on aika odottaa riivaavan rokon jättävän viimeisenkin uhrinsa rauhaan.
Vertaistukea saa onneksi muilta pienten lasten vanhemmilta. Joskus voi (surkeaa kyllä) lohduttaa tieto, ettei pöpökierre osu vain omalle kohdalle, vaan kanssaparantujia on ympärillä jatkuvasti.
On mukavaa suunnitella yhdessä mielekästä tekemistä parin viikon päähän, jolloin pidetään vähintäänkin kaikki sormet ja varpaat ristissä siltä varalta, ettei uusi kierros bingossa ole vielä alkanut!
TAUTIBINGO osaa olla melkoinen, vuoden aikana ehtii kertyä varmasti monenmoista vastustuskyvyn lisääjää matkaan.
Nyt eletään helmikuun loppua ja joitain jackpoteja on jo saatu, selätetty ja osalta myös kokonaan säästytty!
Lapsiperhearki opettaa suhtautumaan nöyrästi tulevaan ja olemaan kiitollinen kaikista – erityisesti koko perheen yhteisistä terveistä päivistä! Silloin voi kysyä jälleen, mitä tänään puuhattaisiin?”
