Viimeksi päivitetty 21.2.2024
ESIKOISEN koliikki tuntui oikeastaan alkavan jo perhepesähotellista, vaikka tyypillisimmillään koliikki alkaakin kahden viikon–kuukauden iässä. Sen vuoksi vanhemmat usein yhdistävätkin sen samaan aikaan aloitettuun d-vitamiinin käyttöön.
Melko pian ymmärsimme, että esikoisella on koliikki. Kriteerit koliikille ovat Terveysportin mukaan itkua vähintään kolme tuntia päivässä, kolmen päivän ajan viikossa. Tämä täyttyi leikiten. Koliikki-itkulle tyypillisintä aikaa on alkuilta ja -yö.
Meillä koliikki vaivasi kuin kellon lyömällä klo 00–05 aikavälillä, vauvan itkien täysillä selkä kaarella vailla taukoja. Tuli melkeinpä mieleen eräs satu, jossa kellon lyödessä puolen yön alkaa tapahtua kummia..
Huomasin öisin vilkuilevani kelloa tuon tuosta, odottaen armahdusta ja toivoen kellon viisareiden liikkuvan aamuviiteen, jotta pääsisin viimein nukkumaan.
Luin epätoivoissani, että klassinen musiikki voisi auttaa oireisiin, mutta tästä en havainnut meillä apua. Kokeilin sitä usein, mutta en huomannut sen toimivan edes yhdistettynä kohdunomaista ympäristöä luovalla Happiest Baby -menetelmällä, jossa vauva kapaloidaan, häntä keinutetaan ja tehdään suhinaääniä.
NEUVOLAKÄYNNILLÄ kerroimme koliikista ja saimmekin terveydenhoitajalta esitteen koliikkia koskevasta tutkimushankkeesta, johon osallistuimme ja vauvamme pääsi yhteen tutkimusryhmään.
Käytin vauvaa varmuuden vuoksi myös vyöhyketerapiassa ja osteopaatilla, joista ei kummempaa selittävää tekijää oireilulle löytynyt. Apua kuitenkin koettiin tulleen molemmista käyntikerroista. Muuten neuvot ja ymmärrys koliikkia koskien neuvolasta tuntuivat valitettavasti jäävän melko ohuiksi.
Koti ja mieli täyttyivät pikkuhiljaa erinäisistä keinoista helpottaa koliikkia. Ensimmäiseksi vaihdettiin d-vitamiini vesipohjaiseen öljypohjaisen d-vitamiinin sijasta, mikä tuntui auttavan.
Hankittiinpa kokeiluun myös muuan tippoja helpottamaan ilmavaivoja, mutta pian huomasimme, että kyseiset tipat tuplasivat oireilun! Tipat saivat havainnon jälkeen samantien jäädä pois käytöstä.
Sängynpääty korotettiin levypainoilla – ja ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä flunssien aikana koliikinkin väistettyä. Koliikkikeinu hankittiin myös ja siitä tuntuikin aluksi olevan apua.
Muutamien viikkojen kuluttua havaitsimme, että vauvaparka tuntui yhdistävän koliikkioireet ja keinun toisiinsa, jonka vuoksi koliikkikeinu jatkoi matkaansa second handina seuraavalle perheelle, joka taisteli koliikkivauvan ja koko perheen paremman voinnin puolesta.
VAUVAN ollessa noin 1,5 kk ikäinen karsin ruokavaliostani kaikki koliikkivaivoja mahdollisesti aiheuttavat ruoka-aineet; kahvi, suklaa (tiedän!), soija, mausteet, kaalit, pavut, maitotuotteet, kananmuna, vehnä..
Olin imetysruokavaliolla noin 2 kk ajan ja tämä aika tuntuikin ikuisuudelta! Imetysruokavalio auttoi selvästi koliikkioireisiin, jonka vuoksi siedin elämää ilman kahvia ja suklaata – ja lähes kaikkea muutakin. Muistan yhä, kuinka pitsa oli erityisen paha oireiden triggeröijä.
Vauvamme nukkui päiväunia hyvin vähän, mikä ei tietysti koliikin vuoksi ollut yllätys. Päiväunten nukkuminen onnistui ainoastaan liikkuvissa vaunuissa, mikä teki ohjeesta ”nuku kun vauva nukkuu” suorastaan raivostuttavan. Olisi ilmeisesti pitänyt pakata mukaan makuupussi ja asettua metsäpolun syrjään unille.
8 kk neuvolassa ihmeteltiin, kuinka on mahdollista että vauva nukkuu vain yhden päiväunet, kun hänen kollegansa nukkuvat valtaosa vielä 2–3 päiväunet päivittäin.
Neuvolalääkäri lohdutti, ettei vähistä päiväunista ole haittaa lapselle kun on niin virkeä – mutta toivotti tsempit vanhemmille senkin edestä.
LAPSEMME jätti odotetusti päiväunet pois repertuaaristaan jo ennen 2-vuotissyntymäpäiviään. On enemmän poikkeus kuin sääntö, jos hänen kerrotaan nukkuneen päiväunet päiväkodissa. Päiväunet hän saattaa nukkua viikonloppuna kotona tai ollessaan kipeänä.
Koliikki väistyi viimein muistaakseni noin 3,5 kk iässä, kestettyään noin kolmen kuukauden ajan. Oli suurta juhlaa saada nukkua edes pätkissä yöaikaan!
Esikoisemme heräili yhä usein, noin 4–7 kertaa yössä, kunnes siirsimme hänet 7 kk iässä omaan huoneeseensa nukkumaan. Tämä muutos uniasioissa takasi hyvät yöunet kaikille ja enää heräilyä oli noin 1–2 kerran yössä. Pian hän alkoi omassa huoneessaan nukkua kokonaisia öitä, mikä tuntui aivan uskomattomalta!
Jopa 10 % vauvoista kärsii koliikista. Salama ei usein osu kahta kertaa yhteen paikkaan – tai niin ainakin muistan lukeneeni etsiessäni tietoa siitä, kuinka suurella todennäkösyydellä koliikki tulee perheeseen useammin kuin kerran.
Mikäli toisellekin lapselle tulisi koliikki, niin ainakin tällä kertaa meillä olisi sopiva resepti takataskussa sen varalle. Koliikkikuukaudet voivat tuntua pitkiltä, mutta onneksi kuukaudet sujuvat sumussakin liian nopeaan tahtiin. Hetken kuluttua koliikki on selkäpiitä karmiva muisto vain!
