Viimeksi päivitetty 14.2.2024
ENNEN ensimmäistä raskauttani harrastin aktiivisesti kiipeilyä ja juoksua. Raskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen myötä juoksulenkit vaihtuivat pian rauhallisiin kävelylenkkeihin ja lisääntyvässä määrin myös kotisohvalla lepäilyyn.
Kiipeilyhallille en uskaltanut enää lainkaan, koska pelkäsin kiipeilyvaljaiden painavan kohtua. Harkitsin hetken raskausvaljaita, mutta seuraava huolenaiheeni oli, että onnistuisin paiskautumaan seinällä otteita vasten.
Boulderhalleille en myöskään raskausaikana uskaltautunut, koska boulderointi on pitkälti putoilua eikä valjaita lyhyemmillä seinillä luonnollisesti käytetä lainkaan. Rohkeus kiipeillä tuossa siunatussa tilassa oli yhtäkkiä tipotiessään.
RASKAUDEN jälkeen siirryin vaunulenkkeilyyn, joilla tulikin ahkerasti käytyä koliikkivauvan kanssa. Mieleenpainuvin lenkki oli kerran helmikuisena aamuna yhdeksän aikoihin kokonaan valvotun yön jälkeen, jolloin tällä mombiella (lue: zombie) taisi olla vauhtia kutakuinkin kolme kilometriä tunnissa, kun lumessa rattaita työntelin.
Kiipeilyhalleille uskaltauduin vasta kuukausien kuluttua synnytyksestä, koska halusin olla varma palautumisesta. Huonosti nukutun yön jälkeen seinällä olo on tuplasti epämukavampaa – ja niitä valvottuja öitähän oli kuukausikaupalla!
Kiipeilyhallilla minua odottivatkin uudenlaiset kauhuskenaariot; osaanko tehdä kasisolmun oikein, voinko luottaa varmistajaan, jääkö lapseni ilman äitiä vielä tämän harrastuksen myötä?
Yllätyin mielikuvitukseni tuottamasta kauhukuvien täyteisestä virrasta. Kuukausien ja onnistuneiden kiipeilyhetkien myötä luottamukseni lajin turvallisuuteen lisääntyi.
NÄIN reilu kaksi vuotta synnytyksen jälkeen harrastuksiini kuuluu tällä hetkellä voimaharjoittelu ja kiipeily – tosin enemmän boulderhallilla tulee käytyä, koska se on huomattavasti nopeampaa, varmistajaa ei tarvita ja lapsen voi tarpeen tullen helpommin ottaa mukaan hallille. Boulderointi sopii lapsiperhearkeen tällä hetkellä erityisesti ajallisesti paremmin kuin seinäkiipeily.
Kuntosalin koen kaikista helpoimmaksi mennä suoraan työpäivän jälkeen, jolloin on mahdollista nauttia samalla omasta ajasta.
Omat urheilut on kuitenkin kalenteroitava, jottei tule päällekkäisyyksiä puolison töiden, harrastuksen, sovittujen menojen ja lapsen päiväkotihakujen kanssa.
KUTEN kaikki tiedämme, tilanteet saattavat muuttua yllättäen esimerkiksi lasten flunssien vuoksi. Suunnitelmien peruuntuminen ei saa kuitenkaan lannistaa!
”Sovi kolme, peru kaksi” tuntuu toisinaan olevan paikkansa pitävä motto. Omasta ajasta ja hyvinvoinnista huolehtimisen toteutuminen peruuntuneiden kertojen jälkeen tuntuu kuitenkin entistä paremmalta ja omasta ajastaan osaa olla kiitollisempi.
Takaraivossa toki jyskyttää ajatus siitä, että lapsi ja puoliso odottelevat jo kotiin. Uskon, että tämä ajatus piinaa entistä vähemmän silloin, kun omaa aikaa ymmärtää järjestää säännöllisemmin.
Myös lapsen on hyvä tottua siihen, ettei äiti tai molemmat vanhemmat ole ihan jokaisena viikon iltana nukkumaanmenon aikaan kotona – ja että on turvallista ja normaalia mennä myös eri poppoolla nukkumaan.
KOKEILUSSA oli viime viikolla lapsen kanssa videopuhelu iltana, jolloin äiti oli ystävänsä luona myöhään. Hiukan itkua tuli siinä vaiheessa, kun lapsi ymmärsi isänsä laulavan iltalaulut tänä iltana ja kun tuli aika sulkea puhelu.
Onneksi lasten mielialat vaihtuvat myös positiiviseen suuntaan nopeasti; mielipahan saa tarvittaessa myös siirrettyä syrjään erilaisilla harhautustaktiikoilla.
Olisipa aikuisille olemassa yhtä toimivia mielipahan syrjäyttäjiä. Hetkinen.. yksi mainio vaihtoehto onkin juuri aihe, josta luet tälläkin hetkellä!
MITÄ tulee seuraavaan odotukseen, niin sen kohdalla aion jatkaa voimaharjoittelua kuntosalilla niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Liikunta lisää myös raskaudenaikaista hyvinvointia ja vähentää raskauspahoinvointia – ainakin temmoltaan rauhallinen liikunta.
Omista harrastuksista kiinni pitäminen lisää muutenkin hyvinvointia ja arjessa jaksamista, sekä auttaa päästelemään ylimääräisiä höyryjä.
On myös tärkeää, ettei luovuta arjen palapeliä rakennellessaan, vaikka väsyneitä silmiä voidaan tarvita kahdet parit koko perheen arjen suunnittelutyöhön.
LOPUKSI haluaisin vielä heittää ilmoille muutaman ajatuksia kirvoittavan kysymyksen: Milloin sinä olet viimeksi ottanut omaa aikaa säännöllisesti? Oletko osannut irtaantua hetkeksi äidin/isän roolistasi? Mitä tunteita vapaa-ajan viettäminen harrastuksen merkeissä on tuntunut – etenkin pidemmän tauon jälkeen?
Seuraavaksi omia mieluisia harrastuksia ja muuta omaa rentouttavaa ajanviettoa kohti. Levänneen ja hyvinvoivan vanhemman on mahdollista olla myös rakkailleen paras versio itsestään!
