Viimeksi päivitetty 24.10.2023
Missä iässä lapsi saa mielestäsi piipahtaa itsekseen naapuriin kaverin luokse leikkimään? Entä hiekkalaatikolle? Missä iässä on sopivaa lähettää lapsi ostamaan lähikaupasta maitoa? Saako lapsi kävellä yksin kouluun heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien?
Lapsi oppii kokeilemalla. Hänen itsetuntonsa vahvistuu, kun hän huomaa osaavansa ja selviävänsä ikätasolleen sopivista tehtävistä.
Jos pidät lapsiasi tiukassa otteessa etkä anna heidän kokeilla, yrittää ja erehtyä, saatat olla niin sanottu helikopterivanhempi, jonka on aika opetella löysäämään hieman.
Ei valvomatta kauppaan eikä kaverin luo
Tuore kysely paljastaa vanhempien asenteista jotain hämmentävää: vaikka vanhemmat olisivat sitä mieltä, että lapselle täytyy antaa tilaa opetella ja tehdä asioita ikätason mukaisesti, todellisuus on usein jotain aivan muuta.
Yhdysvaltalaisvanhempien kasvatusasenteita selvittäneeseen Mott Poll -kyselyyn osallistuneista vanhemmista valtaosa, yli 80 %, oli sitä mieltä, että 9–11-vuotiaiden lasten kuuluu saada tehdä asioita ilman aikuisten valvontaa.
Asenteet eivät kuitenkaan läheskään kaikilla siirtyneet käytäntöön:
Noin 60 % vanhemmista on antanut alakouluikäisen lapsensa viettää 30–60 minuuttia yksin kotona ja vain puolet vastanneista ovat päästäneet lapsen hetkeksi silmistään ruokakaupassa.
Alle puolet vanhemmista ovat antaneet lapsen odottaa autossa sillä aikaa, kun he ovat itse piipahtaneet pikaisesti asioilla, sallineet lapsen pyöräillä kaverin luokse tai mennä leikkipuistoon ilman aikuista.
Harvempi kuin yksi kuudesta vanhemmasta päästi alakoululaisensa jekuttamaan ovelta ovelle Halloweenina pelkästään kavereiden kesken.
Vanhemmat puhuvat lastensa puolesta
Vanhemmat puuttuvat lastensa elämään myös niin, etteivät anna lapsen puhua omasta puolestaan:
Lääkärissä vanhempi hoitaa puhumisen, vaikka kysymykset olisi osoitettu lapselle. Ravintolassa vanhempi tilaa ruoat myös lapselle eikä anna tälle mahdollisuutta hoitaa tilannetta itse.
Moni ei myöskään anna lapsen päättää itse, miten tämä käyttää lahja- ja viikkorahansa.
”Näyttää siltä, että osa vanhemmista ei käytä hyväkseen tilaisuuksia ohjata lapsia kohti itsenäisyyttä, vaan sen sijaan tiedostamattaan asettuvat itsenäistymis- ja ongelmanratkaisutaitojen harjoittelun esteeksi”, kyselyn johtaja, tutkija Sarah Clark sanoo.
Eniten huolettaa lapsen turvallisuus
Suurimmaksi syyksi varovaisuuteensa vanhemmat ilmoittavat huolen lapsen turvallisuudesta. Yli puolta kyselyyn vastanneista vanhemmista huolettaa, että joku saattaa pelästyttää yksin liikkuvan lapsen tai lähteä seuraavaan tätä.
Toisaalta tosin vain 17 % vastanneista kertoi, että heidän asuinalueensa ei ole turvallinen yksin liikkuville lapsille.
”Lapsen vuoksi huolestuminen on tietysti luonnollista. Silti moni vanhempi rajoittaa lastensa itsenäisyyttä lähinnä julkisuuteen nousseiden erittäin harvinaisten tapausten perusteella”, Clark sanoo.
Vanhemmat olettavat, että lapsi ei osaa, ei halua tai tekee väärällä tavalla
Lapsen puolesta tehdään asioita myös siksi, koska vanhemmat uskovat, ettei lapsi ole tarpeeksi kypsä hoitamaan niitä itse.
Vanhemmat olettavat lisäksi, että lapsi ei halua tehdä jotain itsenäisesti tai että lapsen tekemänä asiaan kuluu liikaa aikaa.
Vanhemmat saattavat puuttua tilanteisiin myös siksi, koska heidän mielestään lapsi ei kuitenkaan hoitaisi tilannetta vanhemman haluamalla tavalla.
Mitä jos minua ei enää pidetäkään hyvänä vanhempana?
Sen lisäksi, että vanhempia mietityttävät turvallisuus ja lasten taidot, he ovat myös huolissaan omasta maineestaan hyvänä vanhempana.
Noin yksi kymmenestä vanhemmasta pelkäsi, että muut pitävät heitä huonona vanhempana, jos he päästävät lapsensa silmistään.
Osa vanhemmista kertoo myös saaneensa kritiikkiä toisilta vanhemmilta tällaisissa tilanteissa.
”Vanhemmat saattavat näin olla niin sanotun syyttelykulttuurin uhreja: He olettavat, että heitä syytetään, jos lapselle tapahtuu jotain”, Clark pohtii.
Liika puuttuminen lisää lapsen ahdistusta ja romuttaa tämän uskoa omiin taitoihinsa
Jos lapsi huomaa, että vanhemmat valvovat hänen jokaista askeltaan ja puuttuvat kaikkeen tekemiseen, lapsi ei opi uskomaan omaan kykyynsä selvitä näistä tilanteista.
Herkeämätön vahtiminen ja mikromanageeraus saattavat myös lisätä lapsen ahdistuneisuutta.
”Vanhempien tarkoitusperät ovat yleensä jalot. Helikopteriasenne estää kuitenkin lasta saamasta tarpeellisia onnistumisen kokemuksia ja sen myötä luottamusta siihen, että hän pystyy selviämään monenlaisista tilanteista ilman toisten apua”, Clark huomauttaa.
Omatoimiseksi oppiminen on pitkä prosessi
Clark muistuttaa vanhempia muistuttaa irti päästämisen tärkeydestä.
”Vanhemmat voivat hyvin tarjota opastusta ja tukea samalla, kun he antavat lapsilleen tilaa oppia omista kokemuksistaan ja virheistään”, Clark sanoo.
Clark korostaa, että itsenäisyysharjoituksiin kannattaa kuitenkin rohkaista, sillä omatoimiseksi ei opita yhdessä yössä:
”Itsenäistyminen on vaiheittainen prosessi, jossa vanhemmat antavat lapselleen vapautta vähän kerrallaan. Vanhemman tuella lapsi oppii erilaisia taitoja ja tekojensa seurauksia”, Clark kertoo.
Lapsen itsenäisyyttä eri tilanteissa ja tehtävissä kannattaa tukea myös siksi, koska se tekee ihmeitä lapsen hyvinvoinnille.
”Kun vanhempi tukee lasta tämän itsenäistymisen tiellä, hän ei opi pelkästään vain ongelmanratkaisutaitoja vaan se on myös hyväksi hänen mielenterveydelleen. Lapsi oppii sinnikkyyttä ja hänen itseluottamuksensa kasvaa”, Clark kertoo.
Kysely toteutettiin Yhdysvalloissa kansallisesti vertailukelpoisella ja edustavalla otannalla. Siihen vastasi kaikkiaan 1044 5–11-vuotiaan lapsen vanhempaa.
Pienin askelin itsenäisyyden tielle
On keinoja tapoja kasvattaa lasta omatoimiseksi ja itsenäiseksi turvallisuudesta tinkimättä. näin onnistut:
1. Hälvennä omia pelkojasi konkreettisilla turvasuunnitelmilla
Jos mietit lapsen päästämistä vaikkapa lähikirjastoon ensimmäistä kertaa yksin, käy juttelemassa kirjaston henkilökunnan kanssa. Näin saat selville, millä tavalla siellä pidetään huoli siitä, että jokaisen – pienemmän ja suuremman – on huoleton, mukava ja turvallinen.
Sovi lapsen kanssa puhelinsäännöistä. Voitte esimerkiksi sopia, että puhelimeen on aina vastattava, jos vanhemmat soittavat. Tai jos vastaaminen ei ole mahdollista, lapsi soittaa takaisin heti tilaisuuden tullen.
Kun lapsi menee kaverin kotiin leikkimään, voitte sopia, että joko hän tai kaverin vanhempi soittaa, kun lapsi on päässyt perille. Samaan tapaan lapsi voi ilmoittaa vanhemmilleen, milloin hän on lähdössä takaisin päin, jolloin vanhempi tietää, mihin aikaan lapsen voi odottaa saapuvaksi kotiin.
2. Anna lapselle ikään sopivia velvollisuuksia
Lapset ovat pienestä pitäen innokkaasti vanhempien touhuissa mukana – jos heidän vain suinkin annetaan. Vaikka lapsen ”apu” tarkoittaa ainakin jonkin aikaa sitä, että hommaan kuluu kolminkertaisesti aikaa, säännöllinen lapsen osallistaminen kantaa lopulta hedelmää.
Pikkulapsen tehtävät voivat liittyä esimerkiksi omien lelujen pois laittamiseen leikkien jälkeen. Myös pyykkejä on varmasti kiva laittaa koneeseen.
Hieman myöhemmin lapsi voi osallistua pöydän kattaukseen ja siivoamiseen ruokailun jälkeen.
Isomman lapsen voikin laittaa vaikka asioille lähikauppaan ja ottaa mukaan ruuanlaittoon ja siivoukseen yhä vain monipuolisemmin.
3. Opettele kärsivällisyyttä ja epätäydellisyyden sietokykyä
Lapsen osallistaminen arjen touhuihin vaatii kärsivällisyyttä olla nappaamatta tehtävää lapsen käsistä vain siksi koska se hoituisi itseltä näppärämmin.
Myös lapsen tapaa tehdä jokin asia on hyvä oppia kunnioittamaan, kunhan se on edes jotenkin sinne päin.
Jos lapsi petaa itse sänkynsä ja esittelee vanhemmilleen ylpeänä aikaansaannostaan, ei kannata turhan päiten lannistaa häntä oikomalla päiväpeittoa ja pöyhimällä tyynyjä oman mielesi mukaisiksi.
4. Anna lapsen kertoa itse
Lapselle tarjoutuu monia tilaisuuksia opetella kanssakäymistä ulkomaailman aikuisten kanssa. Kun menette vaikkapa kahvilaan, anna lapsen kertoa myyjälle itse, mitä hän haluaa.
Kirjastokin on mitä mainioin paikka itsenäisen asioinnin harjoitteluun: Anna lapsen opetella lainaamista. Anna hänen kysyä itse, mistä hänen mielikirjansa löytyy.
Neuvola- tai lääkärikäynnillä lapsi pystyy varmasti vastaamaan ainakin joihinkin kysymyksiin itse – vanhempi voi tarvittaessa tarkentaa ja täsmentää.
Muista kuitenkin, että lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja ovat myös keskenään hyvinkin erilaisia. Siinä missä yksi lähestyy epäröimättä ketä tahansa, toinen voi olla hiljaisempaa ja hitaammin lämpenevää sorttia.
Vastahankaisen lapsen pakottamisesta ei ole mitään hyötyä – hitusen epäröivän lapsen myönteinen rohkaisu on tietysti eri asia.
5. Huomaa onnistumiset
Lapsen elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja ja ensimmäisiä onnistumisia.
Kun sormen ja peukalon pinsetti nappaa kyytiinsä herneen, joka vielä päätyy putoamatta suuhun asti. Kun kengät menevät jalkoihin – joko oikeisiin tai vääriin. Kun junarata on saatu rakennettua – ja myöhemmin purettua ja siivottua pois. Kun…
Tilanteita on loputtomiin. Silloin kun olet itse paikalla, huomioi ja sanoita nämä onnistumiset. Näin lapsi oppii tilanne kerrallaan, että hän osaa ja pärjää kyllä.
