Raskausarvet, suonikohjut, liitoskivut, selkävaivat, masennus ja liikakilot. Raskaus on täynnä murheita. Lue blogikirjoituksesta, kuinka vapaudut huolistasi.
Viimeksi päivitetty 16.4.2014
1. Kukaan ei tiedä, miltä takapuolesi näyttää 10 vuoden päästä.
Ihan sama mitä syöt. Toiset lihoavat, toiset eivät. Toisilla raskauskilot häviävät, toisilla eivät. Suurin osa ei saa listeriaa, vaikka söisi pelkkää pastöroimatonta juustoa 9 kuukautta, joten älä luovu kaikista herkuistasi. Kaikista tärkeintä on, että syöt niin, että sinulla on hyvä olla. Jos suklaa rentouttaa, syö suklaata.
2. Mikään ei toimi niin kuin junan vessa. Eikä sekään nykyään enää toimi.
Raskausarvet, suonikohjut, liitoskivut ja selkävaivat eivät ole käsissämme. Niitä tulee jos tulee. Sikiö kasvaa ja kehittyy niin kuin se tekee. Synnytys menee niin kuin se menee. Koliikkia, mahavaivoja ja flunssapöpöjä riittää jos riittää. 90% stressinaiheistasi on täysin hallitsemattomissasi. Ja sama jatkuu kun lapsi kasvaa. Keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa. Vaikkapa oikeanlaisen suklaan valintaan.
Lue myös: Voiko raskausmaha olla ruma?
3. Sinun ei tarvitse valita, millainen äiti olet.
Elämä ei ole monivalintakysymyksiä, joista raksimalla pitää päättää onko verkkareissa viihtyvä kotiäiti, kuuma korkkarikissa, luomumama, bränditrendirouva, kiintymysvanhempi, auktoriteettirauta vai tasa-arvofeministi. Voit olla näitä kaikkia, joko samaan aikaan tai mielesi mukaan vaihdellen. Älä lokeroi itseäsi tai muita, ole ihan omanlaisesi äiti. Vauvasi mielestä olet maailman viihdyttävin superihminen, joka kykenee kaikkeen vain ottamalla syliin. Usko tätä viisasta.
4. Sinun ei tarvitse valita ylipäätänsä mitään.
Ei ole olemassa mustavalkoisia totuuksia kestovaipoista ja muoveista, imetyksestä ja pulloruokinnasta, kantoliinoista ja vaunuista, ruokailuista, vaatteista, nukkumisesta, kehityksestä, harrastuksista, kasvatusmetodeista eikä perhemuodoista. On vain ihmisiä, jotka voivat valita laajasta kirjosta sen, mikä kulloinkin tuntuu omalta. Laita tänään kestovaippa ja huomenna muovi. Imetä kotona ja anna pullosta kylillä, ihan sama. Elä fiiliksen mukaan ja keskity olennaiseen: vauvan palloreisien ihailuun ja niille lässyttämiseen.
Lue myös: Ärsyttää, ketuttaa, pännii!
5. Hiljaisuus ei ole mistään kotoisin.
Kyllä, synnytys sattuu ja moni äiti masentuu. Asioista vaikeneminen ja häpeäminen eivät auta ketään. Kaikilla ei satu niin paljon ja kaikki eivät masennu, mutta niin hyvistä kuin huonoista vanhemmuuden hetkistä pitää saada puhua. Jokainen tietää, miltä tuntuu kuin tekisi mieli ravistella kiljuvaa vauvaa. Se tunne ei ole väärin, mutta jos et puhu pahasta olosta kellekään, se voi johtaa tekoon, joka puolestaan on. Äitiys ei ole hiljainen marttyyrikruunu, vaan yhteisöllinen kokemus, jonka kaikki vivahteet ovat varmasti tuttuja muillekin. Puhu hyvä nainen, puhu.
6. Anna isälle oikeus olla vanhempi.
Vaikka se mies ei osaakaan pidellä oikeassa asennossa ja vaikka se laittaa vaipan aina liian löysästi, anna tämän luoda omannäköisensä isyys omaan lapseensa, omilla tavoillaan. Mitä enemmän ohjaat ja motkotat, sitä enemmän isä astuu syrjään ja sitä enemmän sinua itseäsi ketuttaa sitten, kun haluaisit toisen vanhemman jakamaan vastuuta. (Sama pätee myös isovanhempiin.) Pure hammasta, anna vauva isälle ja mene syömään suklaata. Nyt heti!
Juttu on alunperin Vadelmatarhan blogikirjoitus. Tutustu tästä kotkalaiseen Vadelmatarha-sivustoon.
