Ennen raskautta Emmi eli todella stressaavaa elämää. Hän opiskeli ja teki töitä. Lomat jäivät pitämättä. Valmistuttuaan hän työllistyi työkokemuksiin nähden vaativiin tehtäviin. Kun Emmi tuli raskaaksi, olisi ollut aika päästää irti työelämän paineista. Toisin kuitenkin kävi.
Viimeksi päivitetty 18.2.2014
”Kun tulin raskaaksi, olin juuri vaihtamassa työpaikkaa. Toisin kuin olin luullut, työpaikan vaihto ei tuonut helpotusta stressiin”, Emmi kertoo.
Vaikka uusi työ oli luonteeltaan vähemmän stressaavaa, työpaikalla ei ollut motivoitunut työilmapiiri. Yhä useammat tehtävät jäivät Emmin tehtäväksi.
”Olen luonteeltani ahkera ja minulla on korkea työmoraali. Toisinaan olen taipuvainen asettamaan tavoitteet hieman liian korkealle ja syyllistyn ylisuorittamiseen. Luonteelleni ominaiseen tapaan väsymisen sijaan aloin käymään ylikierroksilla. Tein entistä enemmän sekä töissä että kotona”, Emmi kertoo.
Lue myös: Kiukusta haittaa sikiölle?
Mahan kanssa ylikierroksilla
Stressaava työympäristö, itselle asetetut vaatimukset ja hormonaaliset muutokset olivat Emmille liikaa.
”En osannut rentoutua tai nauttia asioista. Menetin myös yöuneni. Pahimpina öinä heräsin parin tunnin unien jälkeen, enkä saanut koko loppuyönä unta. Valvoin aamuöitä ja murehdin erilaisia asioita”, Emmi kertoo.
Väsymys tuntui pelottavalta. Miten Emmi jaksaisi kohdata raskaan vauva-arjen näin uupuneena?
”Vaikka olin onnellinen raskaudesta, aloin pelätä vauvan syntymää. Entä jos en olisikaan oma itseni ennen kuin lapsi syntyisi? Miten jaksaisin hoitaa lastani?”
Emmi jaksoi työpäivänsä kunnialla, mutta kotona hän oli itkuinen, väsynyt ja pahantuulinen. Lopulta taakka kävi liian raskaaksi ja kamelin selkä katkesi.
”Istuin autossa työpaikan pihalla ja itkin”, Emmi kertoo.
Tilanne huomattiin pian neuvolassa.
”Silloin aloin itsekin ymmärtää, kuinka loppuun olin itseni ajanut. Lyhyen sairasloman jälkeen yritin vielä palata töihin. Jäin kuitenkin pian uudelleen sairauslomalle, joka jatkui sitten äitiyslomaani asti.”
Lue myös: Mitä jos jokin menee pieleen?
Pysähtyminen voi olla vaikeaa
Emmin luonne ei antanut väsymykselle periksi. Hänen oli vaikea myöntää itselleen, ettei yksinkertaisesti jaksa. Pysyisikö firma ylipäätänsä pystyssä ilman Emmiä?
”Oli todella vaikeaa jäädä sairaslomalle, kun ongelma ei ollut selvä fyysinen sairaus tai vaiva”, Emmi huomauttaa.
Myös muiden mielipiteet pyörivät Emmin mielessä.
”Murehdin paljon sitä, mitä muut ajattelisivat: pidettäisiinkö minua vain laiskana”, Emmi kertoo murehtineensa.
Lepääminen on toisille yksinkertaisesti vaikeaa.
”Olin tottunut menemään välillä jaksamisen kanssa äärirajoille. En ymmärtänyt, miten paljon raskaus vaikuttaisi jaksamiseeni. En myöskään kuunnellut miestäni, muita läheisiä tai terveydenhoitajaa, jotka kaikki käskivät laittamaan oman ja lapsen hyvinvoinnin etusijalle”, Emmi sanoo.
Emmi elää tällä hetkellä kolmekuisen vauvansa kanssa. Hän tuntee olonsa rennommaksi kuin koskaan.
”Uskon, että olen oppinut kokemuksesta paljon ja otan tulevaisuudessa rennommin myös työn suhteen, niin että energiaa jää myös kotiin ihanalle pienelle tyttärelleni.”
Emmi listaa Vau.fi:n lukijoille seikkoja, joita hänen itsensä olisi pitänyt ottaa huomioon jo ennen raskautta.
- Kuuntelee kehoasi. Raskauden aikainen jaksaminen ja suoriutuminen ei ole samalla tasolla kuin ennen raskautta.
- Ole armollinen itsellesi. Älä välitä siitä, mitä muut ajattelevat.
- Opettele rentoutumaan ja nukkumaan hyvin.
- Pitäkää huolta itsestänne mahdollisimman hyvin. Silloin pidätte huolta myös siitä ympäristöstä, johon lapsi syntyy.
