Viimeksi päivitetty 21.8.2018
Ensimmäinen käynti äitiysneuvolassa sijoittuu normaaliraskaudessa yleensä raskausviikoille 8–10. Aika kannattaa kuitenkin varata jo heti positiivisen raskaustestin tekemisen jälkeen, sillä toisinaan neuvolaan on perusteltua mennä jo ennen kahdeksatta raskausviikkoa.
THL suosittelee ottamaan yhteyttä neuvolaan mahdollisimman varhain, jotta äiti ehtii halutessaan osallistua mahdollisiin sikiöseulontoihin. Neuvolassa käyminen ennen 16:tta raskausviikkoa on myös äitiysavustuksen saamisen ehto.
Keskustelua ja lomakkeiden täyttämistä
Puolentoista tunnin mittaisen ensikäynnin aikana terveydenhoitaja tai kätilö kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja puntaroi mahdollisten lisätutkimusten ja lisätuen tarvetta. Neuvolan asiakkaana on aina koko perhe, joten myös isä on tervetullut jo ensimmäiselle neuvolakäynnille.
Käynnin aikana vanhemmat täyttävät neuvolatyöntekijän kanssa esitietolomakkeita, joiden avulla selvitetään esimerkiksi mahdollisia perinnöllisiä sairauksia ja raskauteen vaikuttavia perussairauksia.
Keskustelun lomassa selvitetään myös molempien vanhempien ruokailu- ja liikuntatottumuksia. Lisäksi jutellaan alkoholin ja päihteiden käytöstä ja vanhemmille annetaan täytettäväksi alkoholin käyttöä mittaava Audit-kysely. Äiti saa käynniltä mukaansa myös neuvolakortin, johon kirjataan raskauden aikana tehdyt tutkimukset ja tiedot raskauden etenemisestä.
Verenpaine, paino ja pituus
Ensimmäisen käynnin tutkimukset ovat äidin terveydentilaa ja raskauden kestoa selvittäviä tutkimuksia. Äidiltä mitataan esimerkiksi verenpaine sekä paino ja pituus.
Virtsanäytteitä ei useimmissa neuvoloissa oteta vielä ensimmäisellä käynnillä, mutta myöhemmin ne ovat neuvolakäyntien vakiotutkimuksia. Virtsasta tutkitaan mahdolliseen raskausdiabetekseen liittyvä glukoosi sekä proteiinipitoisuus, jonka kasvaminen yhdessä verenpaineen kohoamisen kanssa kielii raskausmyrkytyksen riskistä. Lisäksi laboratoriossa tehdään virtsan bakteeriviljely sekä otetaan erillinen virtsan klamydianäyte.
Tärkeät verikokeet
Verikokeiden suhteen käytännöt vaihtelevat neuvoloittain. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä odottaja voi esimerkiksi saada lähetteen verikokeisiin, joissa hän käy ajanvarauksella laboratoriossa. Äidistä otetaan alkuraskaudessa verinäyte, jonka avulla selvitetään odottajan veriryhmävasta-aineet, sillä äidin ja sikiön veriryhmät saattavat olla keskenään epäsopivat. Lisäksi äidin verestä tutkitaan tartuntataudit, kuten HIV, hepatiitti-B ja kuppa.
Hemoglobiinia seurataan sormenpää-verinäyttein koko raskauden ajan.
Vanhemmille tietoa raskaudesta
Neuvolan päämäärä on tukea vanhemmuutta ja ennaltaehkäistä erilaisia lapsen hoitoon ja perhe-elämään liittyviä ongelmia. Sen vuoksi vanhemmille jaetaan käyntien aikana myös paljon tietoa. Ensimmäiseltä neuvolakäynniltä kannetaankin usein kotiin runsaasti materiaalia, jossa kerrotaan vauva-arjesta, terveellisestä ruokavaliosta ja mahdollisista lisätutkimuksista.
Äidille kerrotaan myös mahdollisuudesta osallistua sikiöseulontoihin ja sokerirasitustestiin.
Yhdistelmäseulonta tai yleinen ultraäänitutkimus
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä äidille kirjoitetaan lähete joko varhaisraskauden yhdistelmäseulontaan tai yleiseen ultraäänitutkimukseen. Yhdistelmäseulonnassa kartoitetaan sikiön riskiä kromosomipoikkeavuuksiin ja se tehdään yleensä raskausviikoilla 10-12+6. Se koostuu niskapoimu-ultraäänitutkimuksesta (np-ultra) sekä äidiltä otettavasta verinäytteestä.
Yleinen ultraäänitutkimus tehdään raskausviikoilla 10-14 eikä siinä seulota kromosomipoikkeavuuksia. Molemmissa tutkimuksissa selvitetään raskauden tarkka kesto, sikiöiden lukumäärä ja tarkistetaan lapsen sydämen syke.
Miten neuvolakäyntiin voi varautua?
Ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä äidin kannattaa tarkistaa viimeisten kuukautisten alkamispäivä ja kierron tavanomainen pituus. Tämä auttaa terveydenhoitajaa määrittämään lasketun ajan ja ajoittamaan tulevat tutkimukset oikein. Esimerkiksi ultraäänitutkimus on tehtävä tietyillä viikoilla, jotta sen antama tieto on luotettavaa.
Oleellinen tieto on myös, onko odottaja sairastanut vihurirokon ja vesirokon tai onko hänellä rokotus tauteja vastaan. Lisäksi suvun ja perheen perinnöllisten sairauksien selvittäminen on tarpeen, sillä niitä kysytään ensimmäisellä käynnillä.
Lue myös:
Lähteet: Reija Klemetti & Tuovi Hakulinen-Viitanen: Äitiysneuvolaopas – Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan (2013), TYKS: Sikiön seulontatutkimukset
