Iselinn on aina halunnut kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla. Kun hän tuli toisen kerran raskaaksi, hän oli omassa aikataulussaan. Viikolla 18 ultraäänessä kuitenkin selvisi, ettei kaikki ole kunnossa. Lue, miksi Iselinnin raskaus jouduttiin keskeyttämään.
Viimeksi päivitetty 9.6.2014
Iselinn Lutentun Eikeland unelmoi pikkukakkosesta kutakuinkin 2,5 vuoden ikäerolla. Kolme kuukautta ennen kuin hänen esikoistyttärensä täytti kaksi vuotta, raskaustesti oli positiivinen. Kaikki oli tapahtumassa juuri siinä aikataulussa kuin perhe halusi. He olivat viittä vaille unelmiensa perhe.
”Minulla oli kuitenkin paha aavistus”, perheen äiti Iselinn kertoo.
Hänen paras ystävänsä menetti vauvan vain kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Silloin Iselinn ajatteli:
”Olen todella onnekas, jos tämä vauva syntyy terveenä ja elävänä.”
Lue myös: Vain toinen jäi eloon
Jotain on pielessä
Kun Iselinn oli seitsemännellä raskausviikolla, hänellä oli hieman veristä vuotoa. Lääkäri tutki äidin ja totesi, että kaikki on kunnossa. Huoli ei kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Kaksi viikkoa ennen toista ultraäänitutkimusta Iselinn oli todella sairas. Hän oksenteli ja hänellä oli kovia päänsärkyjä.
”Sanoin, että se on huono merkki. Minusta tuntui, että jotain on pielessä. Mieheni mielestä vauvalla olisi korkeintaan huulihalkio. Toivoin, että se olisi jotain niin yksinkertaista”, Iselinn sanoo.
Kun ultraäänen aika koitti, Iselinn itki koko matkan sairaalaan. Hänen miehensä yritti piristää Iselinniä, mutta mikään ei auttanut.
”Ajattelin, että nyt saamme kuulla jotain sellaista, mitä emme haluaisi kuulla”, Iselinn kertoo.
Lue myös: Lucas Angel eli 6 viikkoa
Ultraäänitutkimuksessa
Paikalla oli kaksi kätilöä ja harjoittelija. Kätilö sanoi, että tutkimuksessa kestäisi pidempään, koska tutkimuksen tekisi harjoittelija.
”Mutta vain minuutin päästä kokenut kätilö sanoi: ’Pysähdy! Mene takaisin!’ Sitten hän sanoi: ’Minun pitää nyt ottaa ohjat käsiini.’ Tiesin silloin varmasti, että tilanne oli huono”, Iselinn kertoo.
Kätilö selitti, että sikiön aivot eivät kasvaneet niin kuin niiden pitäisi kasvaa. Tämän sanottuaan kätilö lähti etsimään paikalle lääkäriä. Iselinn soitti puolisolleen ja vanhemmilleen – molemmissa päissä puhelinta itkettiin.
Kesti monta tuntia ennen kuin lääkäri pääsi varmistamaan kätilön tulkinnan ultrakuvasta. Vaikka odottaminen oli yhtä tuskaa, lopullisen arvion saaminen sattui vielä enemmän.
”Lääkäri sanoi, ettei vauva pärjää kohdun ulkopuolella”, Iselinn kertoo.
Lapsella todettiin olevan anenkefalia, aivojen kehityksen estävä hermoputken sulkeutumishäiriö. Raskautta edeltävä foolihapon saanti on merkittävässä osassa kehityshäiriön synnyssä.
Lue myös: Foolihappo ja raskaus
Abortti edessä?
Iselinn sai valita myöhäisen abortin ja synnytyksen väliltä. Lääkärit varoittivat, että vakavasti sairaan lapsen synnyttäminen täysillä viikoilla saattaisi olla fyysisesti ja henkisesti raskaampaa. Niinpä Iselinn valitsi abortin.
”Minun piti allekirjoittaa paperi, jossa vakuutin haluavani lopettaa raskauden. Itkin. Olin todella ahdistunut. Tiesin, että vauva pitää synnyttää, vaikka sitä sanottiinkin abortiksi”, Iselinn kertoo.
Seuraavana päivänä sairaalan lautakunta päätti, myönnetäänkö myöhäinen abortti. Anenkefaliatapauksissa päätös on pelkkä muodollisuus: abortti myönnetään aina. Pian Iselinn seisoi abortin käynnistävät pillerit toisessa ja vesilasi toisessa kädessä.
”En pystynyt lopettamaan itkemistä. En saanut kunnolla henkeä. Nyt kaikki oli kiinni minusta: minun piti ottaa tämä pilleri. Vauva ei pystyisi elämään, tein mitä tahansa”, Iselinn toisteli mielessään.
Lue myös: Vaikea valinta
Toivottavasta nukut hyvin, meidän pieni suloinen tyttö, Andrea. Emme koskaan unohda sitä aikaa, jonka vietit kohdussani ja meidän kanssamme kohdun ulkopuolella. Olet kaunis ja olen ylpeä siitä, että sain kokea kanssasi sen vähäisen ajan, mikä meille suotiin yhdessä. On vaikea katsella kuvia sinusta. Me kaipaamme sinua niin paljon. Sytytämme kynttilöitä ja ajattelemme sinua, kaunista tytärtämme.
Kivulias myöhäinen raskauden keskeytys
Kolme päivää myöhemmin Iselinn oli sairaalassa.
”Minulle oli sanottu, ettei minun pitäisi tuntea kipua. Tästä huolimatta kiemurtelin kivusta”, Iselinn kertoo.
Seinän takaa Iselinn kuuli vauvan itkua. Se tuntui Iselinnistä väärältä. Kun vauva alkoi syntyä, Iselinn meni paniikkiin.
”Minä olin todella peloissani”, Iselinn kertoo.
Lue myös: Hoitaja kertoo: Kuoleva äiti kohtasi vauvan
Jäähyväiset pikku Andrealle
Kymmenen tunnin jälkeen pikku Andrea oli syntynyt. Hän oli vielä lapsivesipussissa. Kätilö otti lapsen ja toi hänet takaisin huopaan käärittynä. Kohdussa oli ollut pieni tyttö.
”Andrea painoi 170 grammaa ja hän oli 21 senttimetriä pitkä. Pelkäsimme aluksi, miten reagoisimme, kun näemme hänet. Kätilö laittoi tytön syliini ja otti huovan pois. Hän oli niin kaunis”, Iselinn kertoo.
Iselinnin itkusta ei ollut tulla loppua. Pieni tyttö näytti aivan isosiskoltaan. Hänellä oli sama nenä ja sama suu.
”Et ollut tiennyt, että lapsi on niin valmiin näköinen niin aikaisilla viikoilla. Kaikki olivat kohdillaan. Hän olisi enää kasvanut isommaksi. Hänellä oli kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Kaikki oli aivan täydellistä, paitsi ettei hänen aivonsa olleet kehittyneet”, Iselinn sanoo.
Hänestä tilanne tuntuu epäreilulta.
”Toiset saivat terveitä lapsia, vaikka eivät olleet ollenkaan sopivia vanhemmiksi. En tupakoinut enkä juonut alkoholia, kun olin raskaana. Halusimme todella tämän lapsen ja olisimme tehneet mitä tahansa hänen eteensä”, Iselinn kertoo.
Esikoisen katsominen tuottaa Iselinnille edelleen ikäviä muistoja. Natalie muistuttaa heitä siitä, mitä he ovat menettäneet. Toisaalta tyttö tuo myös lohtua.
Lue myös: Kuolleeksi todettu Jamie-poika alkoi hengittää äitinsä sylissä
Kotiin ilman lasta
Iselinn oli mennyt synnytyssairaalaan vauva mahassa ja tullut takaisin tyhjin käsin.
”Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tällaista”, Iselinn painottaa.
Seuraava päivä kulki arkisilla raiteilla. Iselinn oli edelleen äiti Natalielle ja tyttö piti huolen siitä, että äidillä oli tekemistä. Illalla kuitenkin kaikki muistuttivat häntä menetetystä vauvasta.
Andrealle ei järjestetty hautajaisia. Muistotilaisuus päätettiin järjestää kotona. Halutessaan perhe voisi vierailla muistolehdossa.
”Andrean laskettuna aikana pidimme muistotilaisuuden. Sytytimme kynttilöitä ja laskimme kukkasia maahan. Oli vaikeaa mennä muistolehtoon päivänä, jota meidän oli tarkoitus juhlia. Oli kamalaa mennä sinne ja jättää viimeiset jäähyväiset lapsellemme”, hän sanoo.
Iselinn ja hänen puolisonsa Kim päättivät jakaa tarinansa, jotta muilla vastaavassa tilanteessa olevilla perheillä olisi vertaistukea. Iselinn itse ei löytänyt verkosta vastaavia tarinoita. Perhe muistuttaa myös siitä, ettei isää pitäisi unohtaa.
”Myös isillä on todella vaikeaa keskenmenneen raskauden jälkeen”, Iselinn muistuttaa.
Iselinn ja Kim on samaa mieltä asiasta: he haluavat yrittään uudestaan niin pian kuin suinkin mahdollista. Sairaalassa sanottiin, että heidän on odotettava yksi kierto ennenkuin he voivat yrittää uutta raskautta.
Yrittämisestä huolimatta Iselinn ei ole tullut raskaaksi.
”Aloin odottaa Natalieta vain kolme kuukautta siitä, kun lopetin pillerit. Nyt oli kuitenkin jotain vialla. Vuoden sisällä minulla oli vain neljät kuukautiset”, Iselinn kertoo.
Lääkäri kertoi Iselinnille, että hänellä on PCOS, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Oireyhtymä voi tehdä raskaaksi tulemisen todella vaikeaksi. Lääkäri määräsi hormoneita, jotta kuukautiset tulisivat säännöllisesti.
”Edellisistä kuukautisista on nyt jo 7 kuukautta”, Iselinn kertoo.
Rutiinipapakokeessa selvisi, että Iselinnillä oli kohonnut riski kohdunkaulasyöpään. Hän ei voi ottaa hormoneita ennen kuin syöpäkokeen tulokset selviävät.
”Tuntuu todella vaikealta, ettei pysty edes yrittämään raskautta. Unelmamme on laitettu jäihin. Tiedän, että jos kaikki on kunnossa, saan hedelmöitykseen tarvitsemaani apua. Mutta tuntuu ärsyttävältä, että joudun odottamaan niin pitkään. Joskus jopa tuntuu, ettei minulle ole tarkoitettu toista lasta”, Iselinn kertoo.