Viimeksi päivitetty 1.5.2020
Isovanhempien tuoma tukiverkko. Ystävien kanssa vietetty aika. Harrastukset. Terapiapalvelut. Töissä käymisen arkeen tuoma rytmi. Taloudellinen ennustettavuus. Miten käy, kun koronakevään vuoksi näistä on jouduttu luopumaan?
Suomalaiset lapsiperheet ovat tämän kevään aikana joutuneet poikkeukselliseen tilanteeseen, joka on muuttanut jokaisen arkea tavalla tai toisella. Nyt näitä muutoksia, selviytymiskeinoja ja sopeutumisen tapoja kartoitetaan tutkimuksella, joka vertaa eri maiden lapsiperheitä keskenään.
Tulokset pikavauhtia
Vastaajia tutkimukseen etsitään kaikenlaisista suomalaisista lapsiperheistä, olipa perheessä sitten yksi vastasyntynyt vauva tai useita eri-ikäisiä jälkeläisiä. Kysely löytyy tämän linkin kautta.
”Tutkimuksella toivotaan olevan myös pikaista ja konkreettista vaikutusta: ensimmäiset alustavat tulokset tullaan saamaan kesäkuussa, mutta päättäjille on tarkoitus toimittaa tietoa kyselyn tuloksista jo aiemminkin. Tämän tiedon avulla pystytään esimerkiksi arvioimaan lapsiperheille tarjottavan tuen tapoja ja muotoja: mitkä palvelut on koettu riittämättömiksi, mitä palveluja on puolestaan saatu tarpeeksi”, havainnollistaa Jyväskylän yliopiston professori Kaisa Aunola.
Eriarvoiset lapsiperheet
Poikkeuksellinen maailmantilanne asettaa suomalaiset lapsiperheet hyvin eriarvoisiin asemiin: toisilla on perheystävällinen työnantaja, joka joustaa ja ymmärtää ja mahdollistaa esimerkiksi pienten lasten kotihoitamisen. Toisilla taas tilanne aiheuttaa taloudellisen ahdingon, kun työt loppuvat lomautuksen tai irtisanomisen seurauksena.
”Esimerkiksi raskaana oleville nykytilanne saattaa aiheuttaa paljon huolta ja stressiä: lapsi syntyy aivan erilaiseen tilanteeseen, kuin mikä oli suunnitelmissa ja odotuksissa kuukausia sitten”, Aunola sanoo.
Taloudellinen epävarmuus uuvuttaa suomalaiset
Kun suomalaisia viimeeksi tutkittiin samalla tutkimuksella vuonna 2018, nousi esiin kansallinen erityispiirre: heikko taloudellinen tilanne ennustaa vanhempien riskiä uupumukselle.
”Lasten määrällä, ikäeroilla tai tutkimuksen aikaisella iällä ei ollut merkitystä – taloudellinen tilanne oli keskeisin uupumuksen riskitekijä. Samanlaisia tuloksia ei toistaiseksi ole saatu muissa tutkimuksen maissa, joten tässä on kyse suomalaisesta erityispiirteestä.”, Aunola täsmentää.
Tutkimuksessa suomalaiset kertoivat, että he kokevat uupuvansa nimenomaan ulkopuolisten suorituspaineiden vuoksi.
”Tulee se olo että ’minä en riitä, minulta odotetaan liikaa’. Moni mainitsee työn ja perheen yhdistämisen haastavuuden tai oletukset tietynlaisesta vanhemmuudesta, joita itse ei pysty täyttämään”, Aunola kertoo.
Lasten ja vanhempien tausta vaikuttaa
Erilaisissa lapsiperheissä on erilaisia kuormittavia tekijöitä: vauvaperheissä valvomisen aiheuttama väsymys saattaa kiristää hermoja, toisaalta isommat lapset vaativat enemmän virikkeitä tai apua koulunkäynnissä kotoa käsin.
”Oma lukunsa ovat lapset, joilla on erityistarpeita tai jokin vaativa perussairaus”, Aunola tietää.
Lisäksi vanhempien tausta vaikuttaa selviytymiseen: mielenterveyden ongelmat ja elämänhallinnan ongelmat ovat ilmeisiä rasitteita, mutta esimerkiksi elämäntilanne ja asuinmuotokin voivat vaikuttaa. Yksinhuoltaja pienessä pääkaupunkiseudun asunnossa kokee todennäköisesti tilanteen eri tavoin kuin maaseudulla väljästi asuva pariskunta.
”Näistä kaikista haluamme kuulla, ja siksi olisi tärkeää saada mahdollisimman laajasti vastauksia erilaisilta perheiltä. Erityisesti toivomme, että myös isät vastaisivat, jotta myös heidän näkemyksensä tulevat kuulluiksi”, Aunola sanoo.
