Viimeksi päivitetty 10.10.2019
Kihomato on pieni valkea loismato, joka elää useimmiten 4–15-vuotiaan lapsen suolistossa. Alle 2-vuotiailla se on harvinainen.
Kihomato tarttuu, kun madon muna päätyy suun kautta suolistoon. Munat voivat tarttua suoran käsikosketuksen kautta toisesta ihmisestä tai lelujen, vuodevaatteiden ja muiden pintojen kautta. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu noin kuusi viikkoa.
”Tyypillisin oire on peräaukon kutina, joka voi myös oirehtia vain levottomana unena. Kaikilla ei ole oireita lainkaan”, kertoo lastentautien erikoislääkäri Jyrki Lähde.
Tikkunäyte paljastaa tartunnan
Kihomatoon ei liity vakavampia oireita tai tauteja. Se todetaan useimmiten peräaukon ympäriltä otetusta tikkunäytteestä. Näytetikut ja näytteenotto-ohjeet saa lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolta.
”Kihomadon voi joskus myös yllättää yöllä taskulampun valossa luikertelemassa. Jos näet kihomadon, diagnoosi on varma”, sanoo Lähde.
Lääkitse koko perhe kahdesti
Kihomato ei elä kuin kuukauden, mutta lapsi tartuttaa itsensä herkästi yhä uudelleen raapiessaan kutisevaa peräaukon seutua, jolloin matojen munia voi päätyä käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon. Munat myös säilyvät ympäristössä tartuttavina useita päiviä.
Kihomatotartunta onkin syytä hoitaa apteekista reseptivapaasti saatavalla pyrviinivalmisteella. Lääkäri voi myös kirjoittaa reseptin lääkkeeseen, joka tulee hieman edullisemmaksi, kun hoidettavana on koko perhe. Lääkitys kannattaakin aina ottaa koko perheelle, jotta mahdolliset oireettomatkin kantajat saadaan hoidettua.
”Lääkitys on tehokas, mutta se pitää ottaa kahdesti, jotta saadaan nitistettyä myös munasta kuoriutuneet uudet madot. Toinen lääkeannos otetaan kahden viikon kuluttua ensimmäisestä”, Lähde neuvoo.
Tervettä järkeä siivoamiseen
Alus- ja liinavaatteet on hyvä pestä lääkkeen oton yhteydessä, jotta niihin mahdollisesti joutuneet kihomadon munat saataisiin poistettua. Muutoin siivouksen kanssa ei ole tarpeen liioitella.
”Madon munat pysyvät jonkin aikaa elossa kodin pinnoilla ja muissa tavaroissa. Siivoamisessa kannattaa käyttää tervettä järkeä: lapsuusmuistoja ei kannata kuskata kaatopaikalle tai pilata pesukoneessa, vaikka kihomato saattaakin ajatuksena ällöttää”, Lähde sanoo.
Ilmoita kihomadoista hoitopaikkaan
Jos kutinaoireet häviävät lääkityksellä, jälkikontrollia ei tarvita. Osalla lapsista on kuitenkin toistuvasti kihomatoja hoidosta huolimatta.
”Kihomadolle ei synny immuniteettia, eikä aiemmin annettu hoito suojaa uudelta tartunnalta. Joskus voi olla syytä keskustella lääkärin kanssa pidemmistä hoitostrategioista”, toteaa Lähde.
Jos lapsella todetaan kihomatotartunta, vanhemman on syytä ilmoittaa siitä hoitopaikkaan tai kouluun, jotta mahdollinen epidemia voidaan havaita ja hoitaa. Lapsen ei kuitenkaan tarvitse jäädä kotiin kihomatojen vuoksi.
Lähteet: Terveyskirjasto
