Viimeksi päivitetty 11.4.2022
Pyöräilykausi on alkanut, ja talven aikana pituutta veähtänyt lapsi saattaa tarvita uuden polkupyörän. Tai ehkäpä nuorelle pyöräilijänalulle ollaan etsimässä ihan ensimmäistä kaksipyöräistä menopeliä!
Niin tai näin, pyöräostoksilla kannattaa kiinnittää erityishuomiota pyörän kokoon: pyörän sopiva koko on tärkeää niin turvallisuuden kuin käyttömukavuudenkin kannalta.
”Oikean kokoisella pyörällä lapsen on helppo hallita pyörää yllättävissäkin tilanteissa. Liian isolla pyörällä ajettaessa pyörä vie kuskia eikä toisinpäin”, sanoo myymäläpäällikkö Mikko Leinonen turkulaisesta Nummen Pyörästä.
Liian pienellä pyörällä ajettaessa puolestaan pyöräilijän jalat ovat liian koukussa ja polvet saattavat ottaa kiinni ohjaustankoon.
”Fiilis on tällöin vähän sama kuin jos kävelisi kyykyssä kaikkialle. Lisäksi kehon painopiste on liian edessä ja ohjaamo tuntuu ahtaalta”, Leinonen kuvailee.
Pyörän koko vs. kuskin pituus
Minkä kokoinen pyörä sitten on sopiva esimerkiksi metrin mittaiselle lapselle? Leinosen mukaan kuskin minimipituus rinnastuu pyörän tuumakokoon karkeasti arvioiden seuraavasti:
- 12-tuumainen pyörä: kuskin minimipituus 95-100 cm
- 16-tuumainen pyörä: kuskin minimipituus 105-110 cm
- 20-tuumainen pyörä: kuskin minimipituus 115-120 cm
- 24-tuumainen pyörä: kuskin minimipituus 125-130 cm
- 26-tuumainen pyörä: kuskin minimipituus 135-140 cm
”Muuttuvia tekijöitä on kuitenkin useita, kuten eri pyörävalmistajien väliset mitoituserot rungoissa sekä tietysti kuskien yksilölliset erot. Kahden saman pituisella kuskilla voi olla todella eri mittaiset raajat”, Leinonen painottaa.
Lapsi mukaan pyöräostoksille
Pyöräostoksille ei kannata lähteä ilman pyörän tulevaa omistajaa, sillä koeajo on ensiarvoisen tärkeä asia ennen ostopäätöksen tekemistä. Vain kokeilemalla tietää, onko pyörä sopivan kokoinen tulevalle kuskilleen.
”Sopivan pyörän löytäminen lähtee aina koeajosta, ja vielä mielellään niin, että paikalla on kokenut pyörämyyjä, jolta saa apua oikeanlaisen pyörän valintaan. Pyörää ostaessa on tärkeää, että sillä on helppo ajaa nyt, ja ettei se jää pieneksi heti yhden kesän jälkeen”, sanoo Leinonen.
Sopivasti kasvuvaraa pyörään
Pyörään voi siis jättää kasvuvaraa, muttei liiallisesti, jotta pyörällä ajaminen olisi heti turvallista ja mukavaa. Leinosen mukaan sama pyörä sopii käyttäjälleen maksimissaan niin kauan, että lapsi on kasvanut 15 senttiä ostohetken pituudestaan.
”Pyörävalmistajien taulukot ovat usein hieman ylioptimistisesti laadittuja, joten sellaisen perusteella saattaa näyttää, että yhdellä pyörällä olisi kasvuvaraa 25 cm. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole”, Leinonen huomauttaa.
Satulan korkeus riippuu ajotaidosta
Usein kuulee sanottavan, että lapsen jalkojen tulisi yltää maahan tämän istuessa satulassa. Leinosen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen – asia riippuu lapsen ajotaidoista ja rohkeudestakin.
”Pienet kuskit ovat taitotasoltaan kovin erilaisia. Uudella, aiempaa isommalla pyörällä ajettaessa lapsesta saattaa aluksi tuntua turvallisemmalta, jos satula on normaalia alempana. Pääasia onkin, että kuski tuntee olonsa mukavaksi eikä ajaminen pelota. Satulan korkeutta voi pikkuhiljaa nostaa, kun lapsi tottuu pyörään ja tuntee olonsa varmemmaksi.”
Jalkajarruton pyörä kevyempi polkea
Koon lisäksi pyöräostoksilla kannattaa miettiä, millaiset jarrut olisivat hyvät lapselle. Nykyvanhempien omassa lapsuudessa pyörät olivat yleensä jalkajarrullisia, mutta nykyisin lasten pyöriä saa myös pelkillä käsijarruilla. Leinosen kokemuksen mukaan niitä myös ostetaan eniten.
”Tähän kehitykseen on varmasti vaikuttanut potkupyörän yleistyminen ensipyöränä, eli lapsi ei ole missään vaiheessa edes tottunut jalkajarruun. Jalkajarruttomat pyörät ovat painoltaan ja rullaavuudeltaan huomattavasti kevyempiä kuin perinteiset jalkajarrulliset pyörät. Harva aikuinen haluaisi ajaa 30-kiloisella polkupyörällä, joten lastenkaan ei pitäisi joutua ajamaan omaan painoonsa nähden suhteettoman raskaalla pyörällä”, Leinonen toteaa.
