Viimeksi päivitetty 4.4.2022
Rolf Lindemann pieni ja lempeäsilmäinen, pian kymmenkuinen norjalaispoika, joka painaa vain kuusi kiloa. Hän syntyi sektiolla 28.4.2018, vaikka laskettu aika oli vasta 12.8.2018. Äiti Kristine oli tuolloin raskausviikolla 25+1.
”Kärsin jo alkuraskaudessa erittäin pahasta raskauspahoivoinnista, eli hyperemeesistä. Jouduin sen vuoksi sairaalaan jo raskausviikolla 6, ja minulle annettiin ravintoliuosta suonensisäisesti. Pääsin kuitenkin kotiin ja asun vain viiden minuutin päässä sairaalasta”, Kristine kertoo.
Erittäin ennenaikainen synnytys
Rolf on Kristinen kolmas lapsi. Koska raskaudet ovat hyperemeesin vuoksi hänen keholleen erittäin rankkoja, lapsilla on pitkät ikäerot: Rolfin isoveljet ovat 6- ja 12-vuotiaita. Esikoinen on syntynyt alateitse, mutta myös Rolfin nuorempi isoveli syntyi sektiolla, kuukautta ennen laskettua aikaa.
Raskausviikolla 25. Kristine alkoi tuntea kipua vanhan sektioarven kohdalla, ja hänet kutsuttiin sairaalaan. Tuolloin ei vielä uskottu, että synnytys voisi käynnistyä, vaan vuorokauden tarkkailun ja mittausten jälkeen Kristine pääsi takaisin kotiinsa.
Tarkistuskäynti oli sovittu neljä päivää myöhemmin. Uudessa tarkastuksessa huomattiin kohdunkaulan lyhentyneen ja Kristine jäi sairaalaan. Muutamaa tuntia myöhemmin kohdunsuu olikin jo kolme senttiä auki, joten Kristinelle annettiin supistuksia hillitsevää lääkettä ja kohdussa olevan vauvan keuhkoja kypsyttävää lääkettä. Synnytyksen käynnistymistä ei kuitenkaan saatu pysäytettyä, ja vain puoli vuorokautta sairaalaantulon jälkeen Rolf syntyi keskellä yötä, keisarileikkauksella.
Vain 810 grammaa
Syntyessään Rolf oli erittäin ennenaikainen keskonen: hän painoi vain 810 grammaa.
”Lääkärit ihmettelivät hänet nähdessään, ovatko raskausviikot oikein, sillä hän oli todella kehittymätön: iho oli ohut ja lasisen läpikuultava, poika näytti aivan meduusalta. Silmäluometkaan eivät olleet vielä erkaantuneet toisistaan”, Kristine kuvailee.
Rolfin verenpaine syntymän jälkeen oli matala, ja lääkäritkin olivat epävarmoja, tulisiko hän selviämään hengissä ensimmäisestä päivästään.
Lapsi mahtui käden sisään
Pikku-Rolf oli kuitenkin hämmästyttävän vahva: hän vietti hengityskoneessa vain yhden päivän, minkä jälkeen jälkeen pienenpieni painehengitysmaski riitti varmistamaan pojan hengityksen. Verenpainekin lähti lupaavaan nousuun. Toisena elinpäivänään Rolf pääsi ensi kertaa äitinsä rinnalle makaamaan.
”Hän oli uskomattoman pieni. Kun laitoin käteni hänen päälleen, pikkurillini oli koukussa hänen peppunsa alla ja etusormi niskan takana. Koko poika mahtui käteni sisälle”, Kristine kuvailee.
Rolf oli myös uskomattoman onnekas: hän välttyi aivoverenvuodoilta ja infektioilta, jotka usein uhkaavat keskosia.
Hengityskatkot huolettavat vanhempia
Rolfin suurin ongelma olivat hengityskatkot. Niitä tuli alussa aina, kun häneen koskettiinkin. Ja hengityksen tauotessa sykekäyrä lähti laskuun. Ensimmäisen kuukauden ajan hengityskatkoja tapahtui usein, mutta vähän kerrassaan pieni keho vahvistui, ja lopulta vanhemmat pystyivät jo silittämään poikaansa.
Kaksi viikkoa vanhana Rolf avasi silmänsä ensimmäisen kerran. Mutta aistiärsykkeet olivat usein hänelle liikaa, ja usein niiden vuoksi sykekäyrä lähti nopeasti laskuun. Niinpä vauva jaksoi vain harvoin pitää silmiään auki.
Hengityskatkokset jatkuvat yhä edelleen silloin, kun Rolf nukkuu. Siksi hänen vointiaan seuraa kotonakin öisin jatkuvasti happisaturaatiomittari.
Äidilliset tunteet hukassa
Sekä Rolfin isä että äiti ovat lääkäreitä, joten he olivat tarkasti perillä siitä, mitä Rolfille milloinkin tapahtui – sekä hyvässä, että pahassa.
”Varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana ammattimme olivat enemmän kirous kuin siunaus. Aina kun hälytys alkoi soida, tiesimme tasan tarkkaan mistä se johtuu – ja mitä kaikkea se voi merkitä. Seurasimme happisaturaatiota silmä kovana, ja kun se laski liian alas, olimme jo lähes varmoja siitä, että lapsemme kuolee.”
Kristine kertoo, että hänen oli vaikea tuntea äidillisiä tunteita Rolfin ensimmäisen elinkuukauden aikana.
”Pelkäsin niin paljon, että hän menehtyy. Ja alku oli rankkaa myös siksi, että hän näytti niin vieraalta syntyessään, ei lainkaan vauvamaiselta. Hänen sängynpäädyssään luki Rolf ja tiesin, että hän on minun lapseni, mutta silti hän tuntui enemmän sairaalan lapselta kuin omaltani. Otti aikansa ennen kuin opin, että hän todella on minun lapseni ja minä saan vaihtaa hänelle vaipan kysymättä ensin lupaa”, Kristine kertoo.
Vauva numeroiden takana
Kun vauva syntyy erittäin ennenaikaisena, numerot muuttuvat yhtäkkiä maailman tärkeimmäksi asiaksi.
”Happisaturaation lukema. Paino. Montako millilitraa vauva on syönyt. Pitää keskittyä muistamaan, että niiden numeroiden takana on vauva, ihan oikea vauva. Muuten ajattelee vain numeroita”, Kristine huokaa.
Äidilliset tunteet syttyivät vähän kerrassaan. Kuukauden ikäistä Rolfia pidellessään Kristine huomasi ajattelevansa ”Voi luoja, hän todella on minun poikani”.
”Näin ennenaikaisina syntyneet lapset ovat aivan ryppyisiä, ja muistuttavat enemmän vanhaa äijää kuin vauvaa. Happinaamio peittää suuren osan kasvoista. On vaikeaa löytää niitä suloisuuden piirteitä, joita vauvoihin yleensä liitetään”, Kristine sanoo.
Kun happinaamio lopulta voitiin vaihtaa happiviiksiin, Rolfin kasvoja oli helpompi katsoa. Hän alkoi muistuttaa enemmän vauvaa äitinsäkin silmissä.
Ensi kertaa rinnalle
Viiden viikon ikäisenä Rolf pääsi ensi kerran äitinsä rinnalle. Nänni oli aivan liian iso pojan pieneen suuhun.
Kristinen onneksi maidontulo ei häiriintynyt ennenaikaisesta synnytyksestä, vaan sitä riitti. Maitoa tuli itse asiassa niin paljon yli oman tarpeen, että yhdessä vaiheessa sitä oli perheen pakastimessa 20 litraa.
”Kun Rolf oli viiden kuukauden ikäinen, eli kuusi viikkoa korjattua ikää, aloin käydä taas töissä. Vuorottelemme mieheni kanssa niin, että olemme vuoroviikoin töissä ja kotona. Kun olen töissä, Rolf saa ruokansa maitovarastostamme, ja kun olen kotona, lypsän sinne täydennystä”, Kristine sanoo.
Isoveljet tapaavat vauvan ensi kertaa
Veljekset pääsivät tapaamaan pikkuveljeään vasta kuukausi tämän syntymän jälkeen – keväinen RS-virusaalto oli juuri pahimmillaan, eikä keskoslapsen terveyttä voitu laittaa vaaralle alttiiksi. Pojat siis näkivät pikkuveljensä vasta yli kuukausi tämän syntymän jälkeen.
”Olimme vanhemmille pojille koko ajan mahdollisimman rehellisiä: kerroimme, että on mahdollista, että Rolf ei selviä hengissä tai koskaan pääse kotiin. Erityisesti kuusivuotiastamme tämä mietitytti paljon, ja kun lopulta saimme vauvan kotiin, hän sanoi hyvin vakavana: ’En uskonut, että näin tapahtuisi'”, Kristine kertoo.
Rolf pääsi sairaalasta kotiin elokuun ensimmäisenä päivänä. Silloin hän painoi 2 600 grammaa, ja vanhemmista hän tuntui valtavan kokoiselta.
Vaatteet kokoa 36
”Koska hän oli niin pikkiriikkinen syntyessään, hän alkoi meidän mielissämme tuntua tavalliselta vauvalta jo hieman yli kilon painoisena. Mutta eihän se niin oikeasti ollut: ymmärsimme sen siitä, että koon 36 vauvanvaatteet olivat hänelle liian isoja”, Kristine kertoo.
”Isoveljet ovat hyvin huomaavaisia ja suojelevia pienimmän veljensä suhteen. He leikkivät taitavasti hänen kanssaan, nauravat ja pelleilevät. He osaavat myös hienosti ottaa huomioon sen, että Rolf ei kestä paljon ärsykkeitä – hän väsyy helposti esimerkiksi ääniin. Niinpä he komentavat omiakin kavereitaan olemaan hiljaa meillä kyläillessään”, Kristine kertoo.
”Pieniä ongelmia”
Kristine ja hänen puolisonsa olivat huolissaan siitä, olisiko keskosuus jättänyt Rolfiin pysyviä vaurioita. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että suurimmat sudenkuopat on vältetty: aivojen MRI-kuvauksen mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa. Rolfin motorista ja kielellistä kehitystä tullaan kuitenkin seuraamaan jatkossakin tarkasti.
”Muutamia pieniä ongelmia on toki ollut, kuten esimerkiksi reikä sydämessä, napatyrä, keskosuudesta johtuvia silmien toimintahäiriöitä ja nivustyrät kehon molemmilla puolilla”, Kristine sanoo.
Pieniä ongelmia?
”Niin, pieniä. Nämä ovat kaikki korjattavissa olevia tilanteita. Ne eivät ole aivovammoja tai päänsisäisiä verenvuotoja”, Kristine huomauttaa.
Keuhkojen kehitys jäi kesken
Jos käytetään korjattua ikää, Rolf on nyt viiden ja puolen kuukauden ikäinen. Hän on painon suhteen alakäyrillä, mutta osoittaa onneksi hyvää ruokahalua kiinteiden ruokien suhteen. Hän on myös oppinut jo kääntymään mahalta selälleen ja takaisin.
”Koimme jouluna todella pahan säikähdyksen, kun lensimme Pohjois-Norjaan sukulaistemme luokse. Kaiken piti olla kunnossa ja Rolfin keuhkojen riittävän vahvat. Lentokoneessa hänen happisaturaationsa kuitenkin lähti vakavasti laskuun, ja heti kun lentokone laskeutui perille, Rolf vietiin suoraan ambulanssiin saamaan lisähappea. Paluulentoa varten hän sai happimaskin, ja se sujuikin paremmin.”
Nyt Rolfin keuhkojen kuntoa selvitetään.
”Ilmeisesti hänellä on hieman alentunut keuhkokapasiteetti, joten pitkänmatkan hiihtäjää hänestä tuskin tulee. Lähes kaikilla erittäin ennenaikaisilla keskosilla on BDP, Bronchopulmonary dysplasia. Se johtuu siitä, että keuhkot ovat altistuneet hapelle ennen aikojaan, eivätkä ole saaneet rauhassa kehittyä loppuun asti”,
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta perheessä touhuaa iloinen ja päättäväinen pikkumies, joka hurmaa kaikki hymyllään. Päivä päivältä Rolf kasvaa isommaksi.
