Viimeksi päivitetty 5.2.2019
Tyypillisesti synnytysvastaanotto sijaitsee sairaalassa selvästi merkityn ajoreitin päässä. Oven lähellä on paikka, johon auton voi pysäköidä hetkeksi: esimerkiksi siksi aikaa, että puoliso auttaa synnyttäjän ovista sisälle, mikäli kivut ovat kovat. Jos äiti ei pysty kävelemään, tarjolla on pyörätuoleja.
Ensimmäisenä ilmoittaudutaan synnytysvastaanoton ilmoittautumistiskillä. Mukana tulee olla raskaudenaikainen äitiysneuvolakortti ja henkilötodistus. Vastaanottava kätilö arvioi tilanteen kiireellisyyden ja tarkistaa äidin tiedot neuvolakortista ja esitietolomakkeelta. Usein tässä vaiheessa kysytään myös synnytykseen liittyvistä toiveista, esimerkiksi perhehuonesta tai toiveista saada vesiammeellinen huone – mikäli niitä sairaalassa on.
Tilanteen kiireellisyyden arviointi
Vastaanottotiskille tulevan synnyttäjän tilanteen kiireellisyyttä arvioidaan muun muassa seuraavista seikoista
- Äidin yleisvointi
- Menossa oleva raskausviikko
- Sairaalaan tulon syy (supistukset, lapsiveden meno, verenvuoto…)
- Aiempien raskauksien ja synnytysten kulku
Jos tilanne on kiireellinen, äiti opastetaan suorinta tietä synnytyssaliin.
Mikäli tilanne ei ole akuutti – eli siis vauva ei ole juuri sillä hetkellä syntymässä tai tilanne ei ole hälyttävä –, odottava äiti viedään ennakkotoimenpiteisiin. Sairaalasta riippuen näille saattaa olla synnytyssalista erillinen tila, synnytysvastaanotto, tai sitten ei.
Sydänäänikäyrän ottaminen vauvasta
Odottava äiti saa vointinsa mukaan mennä joko tutkimussängylle makoilemaan tai pysyä jalkeilla, kun vauvasta otetaan sydänäänikäyrää ja äidistä supistuskäyrää. Käyrien ottaminen kestää noin puoli tuntia. Käyrät otetaan kiinnittämällä kaksi anturia kuminauhojen avulla vatsan yli – uudenmalliset anturit ovat langattomia, hieman iäkkäämmät puolestaan langallisia versioita. Samalla kätilö keskustelee odottajan kanssa synnytykseen liittyvistä asioista.
Ulkotutkimus
Käyrien jälkeen on vuorossa ulkotutkimus, jossa kätilö tutkii vauvaa, kohtua ja odottavaa äitiä vatsan päältä käsin. Kätilö arvioi vauvan painoa ja asentoa, sekä huomioi lapsiveden määrää.
Sisätutkimus
Kätilö tarkistaa sormin emättimestä kokeilemalla, miten supistukset ovat edistäneet synnytystä: onko kohdunkaula jo lyhentynyt, kenties kohdunsuukin jo avautunut. Joillekuille sisätutkimus aiheuttaa lisääntyviä supistuksia.
Tutkimusten jälkeen
Muitakin tutkimuksia saatetaan tehdä, synnyttäjän tilanteesta riippuen. Tutkimusten jälkeiset tapahtumat riippuvat siitä, mihin vaiheeseen synnytys on edennyt: jos synnytys ei ole vielä käynnissä, odottajaa saatetaan kehottaa lähtemään takaisin kotiin. Jos se on käynnissä, mutta vasta alkuvaiheessa, vaihtoehtoina on lähteä kotiin tai siirtyä synnytysvuodeosastolle. Jos synnytys on aktiivisesti käynnissä, odottaja pääsee synnytyssaliin.
Puoliso tai tukihenkilö saa olla mukana synnytyksessä kaikissa tilanteissa – vain hätäsektio on poikkeus tästä säännöstä. Hätäsektiossa puoliso joutuu odottamaan leikkaushuoneen ulkopuolella.
Synnyttämässä: avautumisvaihe
Synnytyksen avautumisvaiheessa odottajaa seurataan usein tarkasti, mutta kukaan ei osaa ennakoida, kauanko se kullakin odottajalla kestää: kyse saattaa olla parista tunnista, tai sitten paristakymmenestä tunnista.
Kätilö ei ole jatkuvasti huoneessa synnyttäjän kanssa, vaan hänet saa kutsuttua kutsunappia painamalla. Anturit mittaavat sekä lapsen vointia että odottajan supistuksia, ja useimmiten synnytyshuoneessa on tarjolla erilaisia välineitä synnyttäjän voinnin helpottamiseksi: jumppapalloja, seisomatukia, lämpöpusseja… Kenties vieressä on suihkuhuone, jossa voit päästää synnyttäjän selkään lämmintä vettä? Näihin kannattaa rohkeasti tarttua, sillä äidin aktiivisuus helpottaa kohdunsuun avautumista.
Jos tuntuu siltä, että synnyttäjä tarvitsee kivunlievitystä, sitä voi pyytää kätilöltä. Hän kertoo erilaisista vaihtoehdoista, kuten erilaiset asennot, hieronta, geelipussit, aquarakkulat, kinesioteippaus, TENS-laite, quashakampaus, suihku, amme, ilokaasu, epiduraali-, spinaali-, pudendaali- ja paraservikaalipuudutus. Puudutusten antamiseen tarvitaan joko anestesialääkäri tai gynekologi, joten sitä ei välttämättä saa heti pyydettäessä. Mikäli toisaalla on meneillään kiireisempi tilanne, johon tarvitaan anestesialääkäriä, muut joutuvat odottamaan.
Synnytyksen aikana kannattaa muistaa juoda paljon ja käydä myös vessassa niin kauan kuin pystyy. Joskus supistukset ja lapsen paino saavat aikaan sen, että odottaja ei pysty enää pissaamaan – silloin virtsarakkoon laitetaan katetri.
Synnytyksen etenemistä seurataan tarvittaessa sisätutkimuksella. Kohdunsuun tulee olla auennut kymmeneen senttiin ja vauvan laskeutunut, jotta päästään ponnistusvaiheeseen.
Synnyttämässä: ponnistusvaihe
Kun kohdunsuu on viimeinkin auennut tarpeeksi, synnytys etenee seuraavaan vaiheeseensa, ponnistusvaiheeseen. Synnyttäjä saa yleensä itse valita sellaisen ponnistusasennon, joka juuri hänestä tuntuu mukavimmalta: seisominen etunojassa, kontallaan lattialla tai sängyllä ponnistaminen, kylki- tai selinmakuulla oleminen, synnytysjakkaralla istuminen… Joissakin sairaaloissa on nykyisin jo mahdollista synnyttää vesialtaaseenkin.
Ponnistusvaiheen kesto vaihtelee huomattavasti synnyttäjien välillä – se voi olla mitä tahansa muutamasta minuutista lähes kolmeen tuntiin. Ensisynnyttäjillä ponnistusvaihe tavanomaisesti kestää pitempään kuin uudelleensynnyttäjillä.
Ponnistusvaiheen päätteeksi vauva on maailmassa, ja hänet ojennetaan mahdollisimman pian äidin rinnalle toipumaan syntymästä. Tässä vaiheessa napanuora kulkee vielä vauvasta istukkaan: sen annetaan rauhassa siirtää kaikki tarpeellinen vauvaan ennen kuin se pari minuuttia myöhemmin katkaistaan
Synnyttämässä: jälkeisvaihe
Vauvan synnyttyä äidin täytyy vielä synnyttää istukka – se tapahtuu yleensä tunnin sisällä vauvan syntymästä. Tarvittaessa kätilö painelee äidin vatsaa kädellä ja auttaa istukkaa syntymään. Istukan synnyttyä kätilö tarkastaa, että se on ehjä ja vaikuttaa normaalilta.
Mikäli äidille on tullut repeämiä, ne ommellaan nyt. Äidin ja vauvan vointia seurataan synnytyssalissa parin tunnin ajan synnytyksen jälkeen. Seurannan päätyttyä he pääsevät synnyttäneiden vuodeosastolle toipumaan. Alateitse synnyttäneet ensisynnyttäjät viettävät vuodeosastolla äidin ja vauvan voinnin mukaan yleensä 2–3 päivää, uudelleensynnyttäjät 1-2.
Kiireellinen sektio ja hätäsektio
Synnytyksen aikana saattaa tapahtua komplikaatioita, joiden vuoksi päätetään tehdä sektio: joko kiireellinen sektio tai hätäsektio.
Kiireellinen sektio (päivystyssektio) tehdään, jos jo käynnistynyt synnytys ei etene toivotulla tavalla, ja äidin ja lapsen hyvinvointi ovat vaarassa. Nimestään huolimatta kiireellinen sektio tehdään rauhassa, noin kolmenkymmenen minuutin sisällä sektiopäätöksestä. Äiti on tajuissaan operaation ajan ja tukihenkilö saa olla mukana leikkaussalissa. Noin 9% suomalaisista synnytyksistä tapahtuu kiireellisellä sektiolla.
Hätäsektio tehdään, kun kyseessä on synnytyksen aikana kehittynyt tai havaittu akuutti hätätilanne, jonka vuoksi äidin tai sikiön henki tai terveys on välittömässä vaarassa. Tällöin on tarpeen auttaa lapsi syntymään mahdollisimman nopeasti – yleensä kyse on minuuteista, jotta vakavat seuraukset vältettäisiin.Hätäsektioitava äiti nukutetaan ja viedään leikkaussaliin mahdollisimman nopeasti. Hätäsektion aikana tukihenkilö ei voi olla leikkaussalissa mukana. Noin 1% suomalaisista synnytyksistä tapahtuu hätäsektiolla.
Sektion jälkeen äiti viettää vauvan ja tukihenkilön kanssa heräämössä muutaman tunnin, vauvaa imettäen ja leikkauksesta toipuen. Tämän jälkeen hän saa siirtyä vuodeosastolle. Yleensä sektioäidit viettävät vuodeosastolla noin viisi päivää.
Lue myös:
