Viimeksi päivitetty 8.12.2022
”Viikolla 10 koko homma romahti”
Nimimerkillä Ansaki kirjoittava äiti ei ollut varsinaisesti tullut edes miettineeksi enää uutta perheenlisäystä. Mänen perheeseensä kuuluu jo 15- ja 16-vuotiaat lapset, ja arki rullasi eteenpäin omalla painollaan.
”Nyt ajatellen ehkä liiankin omalla painollaan, tasapaksustikin”, Ansaki pohtii.
Vatsakivut veivät Ansakin lääkäriin, jossa todettiinkin, että hän oli raskaana. Ajatus mullisti koko elämän. Aluksi vauvauutiset saivat Ansakin kauhun valtaan, mutta tunne vaihtui nopeasti positiiviseksi ja perhe iloitsi raskaudesta.
”Sitten varhaisultrassa 6+ viikolla pieni sydän löi hurjasti! Olimme onnemme kukkuloilla. Tervetuloa pikkuinen tähän maailmaan”, hän muistelee silloisia ajatuksia.
”Viikolla 10 ultrassa koko homma romahti, sydän ei lyönyt, kehitys loppunut viikolle 7”, Ansaki kertoo.
Nyt kaikki tämä on ohi, ja Ansaki miettii, mitä positiivista kokemuksessa on.
”Elämä jatkuu kuitenkin, tasapaksuun arkeemme saimme uutta potkua, mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä!” hän listaa. Ansakille positiivista oli myös huomata, että perhe haluaa oikeasti vielä uuden jäsenen.
”Ja sehän taas tietää sitä, että läheisyys lisääntyy, hellät hetket lisääntyy ja petivaatteet saa tomutuksen…”
”Miehen ja hänen lapsensa suhde on ollut parempi kuin koskaan”
Ehkä näitä vastoinkäymisiä ja menetyksiä tarvittiin, jotta kasvaisimme paremmiksi vanhemmiksi ja osaisimme arvostaa ja olla onnellisia siitä, mitä meillä on.
KevätTähti on kokenut kolme menetystä. Keskenmenoihin liittyy kuitenkin yksi puoli, jota KevätTähti pitää erittäin positiivisena.
”Miehen ja hänen ensimmäisen lapsen suhde on tämän koettelemuksen aikana ollut parempi kuin koskaan”, hän kertoo.
”Lopulta nyt tämä meidän yritys ja toivo yhteisestä vauvasta ja siihen liittyvät vastoinkäymiset ovat tainneet jotenkin avata miehen silmät sille, kuinka onnekas hän onkaan, kun hänellä on lapsi”, KevätTähti kirjoittaa.
”En ole ikinä ennen nähnyt miehen ja lapsensa kanssakäymisessä niin paljon iloa, hymyä, naurua, leikkiä ja onnea kuin tämän viimeisen puolen vuoden aikana. Myös miehen vauvakuume on selvästi kasvanut ja pelko ja epävarmuus hälventynyt.”
KevätTähti on itse yrittänyt ajatella niin, että ehkä keskenmeinoillakin on ollut tarkoituksensa.
”Olen itse yrittänyt repiä tästä sitä positiivisuutta, että ehkä näin on parempi. Ehkä näitä vastoinkäymisiä ja menetyksiä tarvittiin, jotta kasvaisimme paremmiksi vanhemmiksi ja osaisimme arvostaa ja olla onnellisia siitä, mitä meillä on. Ja jos tai kun joskus saamme sen oman yhteisen vauvan, osaamme olla myös vauvasta juuri niin kiitollisia ja onnellisia kuin vauva vanhemmiltaan ansaitsee.”
Lue lisää keskenmenosta:
- ”Vahvin oire oli tunne, että kaikki ei ole hyvin” – keskenmenon kokeneet naiset kertovat oireistaan
- ”Kuolleen lapsen syntymästä alkaa surun kipu, jonka rinnalla synnytyskipu ei ole mitään”
- Keskenmenon kokenut ystäville: ”Mulle saa soittaa, MINÄ en ole kuollut”
- Toistuvat keskenmenot piinaavat Annaa: ”En saa pidettyä sikiötä kohdussa”
