Viimeksi päivitetty 16.1.2019
Vauvojen sydänäänien seuraaminen vatsan päältä kuulostaa toimenpiteenä mukavalta. Kun se tehdään kaksi kertaa päivässä selällään maaten, se ei ole varsinaista herkkua. Kolmen eri sykkeen löytäminen tuo lisähaastetta ja pidentää prosessia.
Mökkiranta. Viileä tuuli nostaa karvat pystyyn. Paljaita jalkapohjia vasten maa tuntuu pisteliäältä, mutta turvalliselta. Iho höyryää. Kun järveen upottaa nilkat, kylmyys juoksee hiustenrajaan ja selkärankaa pitkin varpaisiin. Vesi on kylmää. Se kastelee. Miltä kylmä vesi tuntuu?
Kipuaalto pyyhkäisee koko kropan läpi. KESKITY!
Mökkiranta. Kuuma sauna. Viileä tuuli. Kylmä vesi. Liukas kivi. Kivet. Järvenpohjassa on kiviä.
Selässä paine kasvaa, se on jo sietämätön. En pysty olemaan enää selällään, sattuu, tekee kipeää.
Järvessä on kylmää vettä. Järvenpohjassa on kiviä. Teräviä kiviä. Pehmeitä kiviä. Liukkaita ki-
HALUAN POIS SÄNGYSTÄ, HALUAN LIIKKUA. En saa hengitettyä, happi loppuu. Silmiin sattuu. Kylkeen pistää. Hengästyttää.
KYLMÄ VESI JÄRVESSÄ VIILENTÄÄ, SE RAUHOITTAA, SE TUNTUU HYVÄLTÄ, MIETI VETTÄ.
Sietokyvyn rajoilla
Annan kivulle periksi ja kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Pyöristän selkääni, jotta paine heittäisi. Remmit vatsan ympärillä kiristävät, silmissä sumenee.
”Meillä menee tosi hyvin, tosi hienoo käyrää tulee, nyt tsempataan!”, kätilön iloinen ääni repäisee minut takaisin todellisuuteen, synnytysvuodeosaston sängylle.
Makaan sängyllä selälläni käyrillä ja vieressäni olevan monitorin näytössä vilisee lukuja. Kätilö vaihtaa anturin paikkaa, kyselee vauvojen sukupuolta ja vaunuhankintoja. Itkettää; kätilö on huomannut pahan oloni ja koittaa viedä ajatukseni muualle.
Kätilö palaa taas hetken kuluttua. Olen tuijottanut kattoa ja miettinyt, miltä tuntuisi olla betonia. Tai sementtiä. Katossa on putkia.
Mitä putkien sisällä on? Putket ovat muovia. Miltä muovi tuntuu sormien alla?
Kohta tämä kaikki on ohi
Olen sulkenut silmäni ja etsinyt lähimmän äänen ja kaiummaisen äänen. Olen siirtänyt ajatukseni kivusta pois ja koittanut keskittyä muuhun. Kätilö kertoo kaikkien sykkeiden olevan loistavia.
Tuijotan kätilöä silmiin ja ihailen äänettömästi hänen ammattitaitoaan. Hän sai minut rauhalliseksi, vauvoista tasaista käyrää, kävi huoneessani useita kertoja ja puhui mitä tapahtuu. Tähän kaikkeen kului aikaa alle tunti.
”Hienosti kestitte ja olitte, kaikki neljä naista”, kätilö sanoo johtoja irrotellessaan.
Enää en pidättele, vaan annan kyynelten tulla. Miksikö itken? Siitä, että koin tulleeni kohdatuksi ja että ahdinkoni huomioitiin. Itken ilosta, onnesta. Siitä, että minua kohdeltiin hyvin. Siitä, että minulle konkretisoitui se, että neljä naista on kohta yksi äiti ja kolme tytärtä. Sektio on tällä viikolla. Silloin meidän perheemme on kokonainen.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/kaikkea-kolme
Seuraa instagramissa: @kaikkeakolme
