En ole koskaan ollut erityisen siisti ihminen. Olen aina priorisoinut aikani ensisijaisesti muuhun kuin siivoamiseen, ja sotkuisuus ei myöskään ole häirinnyt minua niin kuin ehkä jotakuta perusluonteeltaan siistimpää. Kodinhoitotyylini on ollut aina parhaimmillaankin huoleton – ja pahimmillaan jotain kaoottisen tuntumassa.
Mutta kun kotona asuu useampi lapsi, ei huolettomuus enää yksinkertaisesti toimi. Vähän sinne päin -tyylillä koti muuttuu hyvin nopeasti kaatopaikaksi, kun tiskiä ja likapyykkiä kertyy pienen vuoren verran joka päivä.
Kahden pienimmän lapsen tyyli roudata tavaraa huoneesta toiseen ja kaivaa kaappien sisällöt pitkin lattioita ei varsinaisesti helpota kodin pysymistä inhimillisenä elinympäristönä.
Siivousnappula ON-asentoon
Minun on siis ollut pakko alkaa tsempata kotitöissä. Ja kummasti siinä ryhdistäytyminen on naksauttanut aivoissani jonkun nappulan ON-asentoon, sillä nykyisin alkava sekasotku häiritsee minua ihan toisella tavalla kuin ennen.
Mitä enemmän joudun pakostikin järjestelemään paikkoja, sitä enemmän häiriinnyn, kun työn tulos uhkaa kadota tuhkana tuuleen.
En toki edelleenkään ole mikään siisteysintoilija, ja vieraiden tulo tarkoittaa edelleen paniikkisiivousta (mistä syystä yllätysvieraat ovat kauhistus), mutta nykyään siivoilen päivittäin ja monta kertaa päivässä, jotta koti pysyisi edes jonkinlaisessa kuosissa.
Ehkä pelkään, että liian löysä ote asiaan saa nappulan aivoissani nyrjähtämään jälleen OFF-asentoon, ja luisun takaisin ainaiseen kaaokseen, joka on niin epätoivoisen suuri, että luovutan siivousaikeet jo luodessani silmäyksen erinäisiin vaate- ja tavaraläjiin. On helpompi tehdä joka päivä jonkin verran kuin pyristellä ylös siitä suosta.
Jälkikasvu sabotoi siivousyritykset
Sanoisin siis, että asenteeni on muuttunut – aluksi pakon sanelemana ja sen jälkeen pikkuhiljaa muutenkin. Ja se on pelkästään hyvä asia, sillä vaikken ole koskaan ollut supertarkka siivousintoilija, kyllä se ikisotku tuppasi vaikuttamaan mielialaan ja haluihin kutsua vieraita (sillä ketäpä innostaisi ajatus suursiivouksesta vieraita varten).
Näin kun elämme ruuhkavuosia tehden mieheni kanssa vuorotellen töitä, aika kotitöihin on tietysti kortilla. Tai no, onhan sitä aikaa teoriassa aina sillä meistä, joka on lasten kanssa, mutta tuo jälkikasvu tuppaa sabotoimaan siivousyritykset varsin kokonaisvaltaisesti.
Yhden huoneen kun siivoaa, on toinen (ja kolmas ja ehkä neljäskin) sillä välin räjäytetty uuteen uskoon.
Olen kuitenkin löytänyt joitakin toimivia keinoja järjestyksen ylläpitämisen avuksi. Ne ovat monille varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta listaan ne tähän siltä varalta, että joku muukin on kaltaiseni myöhäisherännäinen siivouksen suhteen.
Arjen vinkit kaaoksen hallintaan
Vie mennessäsi, tuo tullessasi
Tämä on ilmeisesti vanha viisaus, mutta valjennut minulle koko laajuudessaan vasta hiljattain.
Kuopuksen keittiöön kuskaamat duplot voi palauttaa paikoilleen samalla, kun käy lastenhuoneessa kutsumassa lapset syömään, ja lapset voi kehottaa viemään likaiset vaatteensa pyykkikoriin samalla, kun kävelevät sieltä keittiöön.
Eli aina, kun siirtyy huoneesta toiseen, mukanaan voi viedä sinne kuuluvan tavaran.
Vähän väliä vähän
Siivoilen mieluummin vähän väliä vähän kuin kunnon kaaoksen kerralla.
Siivoan esimerkiksi keittiön aina heti jokaisen ruokailun jälkeen, koska muuten sotku lähtee herkästi käsistä, ja tiskivuori on paljon toivottomampi näky kuin yhden ruokailun jäljiltä likaiset astiat.
Riittävästi säilytyslaatikoita
Tämä pätee erityisesti lastenhuoneeseen. Meillä vallitsi lastenhuoneessa ikikaaos tasan niin kauan kuin leluille ja muille tavaroille oli pari-kolme isoa laatikkoa. Se kun tarkoitti, että tiettyä lelua etsittäessä koko laatikon sisältö räjäytettiin pitkin lattiaa.
Myös lasten suorittama siivous tarkoitti tällöin kaiken tavaran sullomista näihin muutamaan laatikkoon – mistä ne taas seuraavana päivänä räjähtivät pitkin poikin.
Kun ostimme pari hyllyä ja useamman pienemmän säilytyslaatikon lisää, järjestyksen ylläpitäminen helpottui huomattavasti.
Siivouskin hoituu järkevästi, kun kaikelle on paikkansa: duplot yhdessä isossa laatikossa, pikkuautot ja leikkityökalut toisessa, askartelutarvikkeet erinäisissä rasioissa yhdessä hyllyssä, hamahelmet ja kunkin lapsen omat pikkutavarat toisessa.
Lelujen karsinta säännöllisin väliajoin
Käyn vähintään kerran vuodessa lastenhuoneen läpi sillä silmällä, että millä kaikella vielä leikitään ja mikä taas on menettänyt hohtonsa. Yleensä tämä tapahtuu näin syksyllä ennen joulua ja kolmen lapsemme syntymäpäiviä.
Tavaraa tulee kuitenkin lisää, joten on turha pitää viemässä tilaa ja aiheuttamassa sotkua sellaisia leluja, joilla kukaan ei ole aikoihin leikkinyt. Jotkut lelut voivat siirtyä seuraavalle käyttäjälle, mutta usein vien pari kassillista vintille odottamaan sitä päivää, kun ne taas kiinnostavat.
Lasten osallistaminen
Lastenhuoneen siivous on lasten vastuulla, ja kun nuo kaksi ylläolevaa kohtaa ovat hoidossa, sekin on helpompaa. Lisäksi erityisesti kaksi vanhinta lastamme auttavat muun muassa tiskikoneen täytössä ja tyhjentämisessä, pöydän kattamisessa, pölyjen pyyhkimisessä jne.
Pienimpiäkin otan jo mukaan kotitöihin, vaikka heistä rehellisesti sanottuna onkin vielä toistaiseksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta uskon siihen, että kun he tottuvat pienestä pitäen auttamaan, siitä tulee automaatio, eikä heitä toivottavasti tarvitse myöhemmin ihan hirveästi patistella kotitöihin.
Viimeksi tänään reilun vuoden vanha kuopuksemme tyhjensi kanssani tiskikoneen. Sen jälkeen hän yritti tyhjentää myös sinne latomani likaiset astiat, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta…
Varsi-imuri
Tämä on aivan paras laite ja helpottanut arkeamme suuresti. Kun perheessä on neljä lasta ja kaksi alle 3-vuotiasta ruokailijaa, on murusten ja ruokapalojen päätyminen lattialle jokaisen ruokailun yhteydessä sääntö, jossa ei ole poikkeuksia.
Mutta varsinaisen imurin hilaaminen paikalle monta kertaa päivässä on työlästä, ja siksipä sitä ei tule tehtyä – ja niin roskat leviävät koko asuntoon.
Mutta ah, varsi-imuri ratkaisi tämän ongelman täydellisesti. Sillä on kätevä sutaista keittiön lattia puhtaaksi vaikka viisi kertaa päivässä, ja imeepä se sisuksiinsa myös hiekat eteisen lattialta.
En tiedä, miten pärjäsimme niin kauan ilman tätä ihanuutta.
