Nimen valitseminen omalle lapselle on ehkä haastavinta, mitä vanhemmilla on edessään. Vaikkei nimi miestä pahentaisikaan, vaikuttaa nimi kuitenkin koko loppuelämään. Assosiaatiot eri nimiin liittyen istuvatkin vahvassa, kuin myös liittyminen tiettyyn ikäpolveen. Kukaan tuskin haluaa antaa lapselleen nimeä, josta tulee ensimmäiseksi mieleen naapurin vanha kärttyinen ukko.

Viimeksi päivitetty 6.8.2018

Neuvolasta lähetetään jokaiselle odottajalle sähköpostiin sähköinen ”kaavake”, jossa kysellään esitietoja synnytystä silmälläpitäen. Yksi täydennettävistä kohdista on nimiehdotus syntyneelle lapselle.

 



 

Miten pystyn valitsemaan nimen lapselleni, jota en ole koskaan tavannut? En tiedä hänen luonteestaan mitään siinä vaiheessa, kun hän on vielä vatsassani vellova pieni ihmisenalku. Mitä jos valitsenkin täysin väärän nimen, joka ei olekaan yhtään hänen ”näköisensä”?

Ei Yrjölle

En ikinä antaisi pojalleni nimeksi Penttiä tai Yrjöä, sillä minua häiritsee ajatus kaksivuotiaasta Pentistä, jota äiti huutaa pihalta kiiruhtamaan jo sisälle. Pentti on mielestäni vanha mies, joka kävelee kumarassa kepin avulla.

Ei. En assosioi nimeä pieneen, suloiseen, vastasyntyneeseen lapsoseen. Vaikka nyt muodissa ovatkin vanhat, omien isovanhempien ikäpolven nimet.

Painostusta perhenimeen

Perheen traditiot vaikuttavat toki myös, mutta mielestäni tulevan lapsen isovanhempien painostuksen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa nimivalintaan. Omat vanhempani painostavat minua valitsemaan kauan suvussa kulkeneen pojan nimen, jota ei tietenkään minulle saatua valittua.

Itse sain siis aikanani 80-luvun ”muotinimen”, josta väännettiin kättä isovanhempien kanssa kahvipöydissä vielä kauan nimivalinnan paljastuttua. Anteeksi kaikki sukuni Antit, Pekat ja Pentit, ette tule saamaan sukuun (vieläkään) uutta kaimaa.

Kaksikielinen maailmannimi

Minun lapsellani tulee olemaan nimi, jonka olen itse päättänyt. Isovanhemmat ja muut sukulaiset sopeutukoot valintaani. Päätöstäni helpottaa (tai vaikeuttaa…) se, että puolison mielipidettä ei ole saatavissa. Isillä on monesti vahva mielipide etenkin poikien nimivalinnan suhteen.

Olen itse suomenkielinen, mutta koulutuksen ja työkokemuksen ansiosta kaksikielinen molemmilla kotimaisilla. Siksipä ruotsinkielisen nimen valitseminen lapselle olisikin luontevaa. Muutamia nimiä olen pyöritellyt päässäni ja ”makustellut”  suussani. Suosikki, ja se ”yksi ylitse muiden” vaihtelee. Lähes päivittäin.

Sukunimeen sopiva ja helposti lausuttava

Nimen tulee istua paitsi tietysti kantajalleen, myös suomenkielisten läheisten suuhun. Sukunimen ollessa aivan tuiki tavallinen, -nen -loppuinen suomalaisnimi, ei mikään kovin eksoottinen valinta tule kysymykseen. Itseäni, ja taatusti myös lasta, harmittaa varmasti jos hänen nimensä lausutaan väärin, tai jos nimi ei istu sukunimeen.

Neuvola on jo saanut nimiehdotuksensa, mutta tulevaisuus näyttää, käytetäänkö hänestä tuota nimeä jatkossa. Onneksi nimen vaihtaminen on kuitenkin vielä helppoa, jos kasvot, persoona, ja nimi eivät istukaan yhteen.

Nimi on salaisuus

Lapsen nimeä en kuitenkaan aio paljastaa ennen nimiäisiä.

Vatsassani melkoisia kuperkeikkoja vääntävä vintiö kasvaa huimaa vauhtia, ja jo muutaman kuukauden päästä saamme nähdä, saako kovasti odotetttu esikoiseni luonteelleen ja arvolleen soveltuvan nimen.

Kuka siellä?
Isätön lapsi -blogia kirjoittaa 32-vuotias, yksin raskaana oleva, kumppaniton nainen eteläisestä Suomesta. Blogissa käydään läpi odotusajan onnea, yksin raskaana olevan arkea ja ajatuksia siitä, miten yhteiskunta suhtautuu yksin lasta odottavaan. Uuden pienen ihmeen laskettu aika 16.10.18. Tervetuloa mukaan raskausmatkalle!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?