Viimeksi päivitetty 22.7.2018
Vaikka mieheni on kotoisin Helsingistä ja vaikka asumme vain parin tunnin matkan päässä pääkaupungista, emme käy siellä kovinkaan usein. Syynä on lähinnä kuuden ihmisen ja kaikkien vaatteiden ja tarvikkeiden siirtelyyn liittyvä vaiva ja stressi.
Tällä viikolla kuitenkin päätimme lähteä Helsinkiin koko perheen voimin. Onhan kesä, ja kesällä kaikkialla on monin verroin ihanampaa. Auringonpaisteessa neljän lapsen kanssa ympäriinsä tepastelu on miellyttävämpää kuin räntäsateessa vaeltaminen.
Vietimme Helsingissä kaksi ja puoli päivää. Ensimmäisinä päivinä kaupunki antoi parastaan: oli lämmin, miltei liiankin kuuma, ja ihmisillä hymy herkässä. Kolmantena päivänä satoi, mutta ilma oli silti leuto ja lämmin. Meillä ei ollut mukana yhtään pitkähihaista vaatetta, eikä sellaisille kyllä tullut tarvettakaan.
Maksutonta huvittelua Lintsillä
Keskiviikkona saavuimme Helsinkiin ja Pasilassa junasta hypättyämme suuntasimme suoraan Linnanmäelle. Jätimme jättimäisen kassimme huvipuiston säilytyslokeroon ja kävimme alkajaisiksi syömässä. Olimme puhuneet lapsille jo etukäteen, että tällä kertaa emme ostaisi rannekkeita, vaan kävisimme vain huvipuiston ilmaislaitteissa.
Niitä on kaikkiaan yhdeksän kappaletta, joten niissäkin riitti hupia jälkikasvulle. Koska Linnanmäen sisäänpääsykin on maksuton, pienten lasten tai ei-kovin-hurjapäisten isompienkin kanssa nuo ilmaiset huvitukset ovat loistava tapa viettää kesäpäivää. Huvipuistossa on hyvä tunnelma, vaikka hurjimmat kieputukset jäisivätkin väliin.
Kaloja katsastamassa
Meillä oli mukana alennuslippu Linnanmäellä sijaitsevaan merimaailma Sea Lifeen, joten suuntasimme sinne huviajelujen jälkeen. Alennuslipulla kuusihenkinen perheemme pääsi ihailemaan mereneläviä 40 eurolla, mikä oli mielestäni käypä hinta kokemuksesta. Näimmehän kierroksellamme monenlaisia otuksia merihevosista haihin ja merimakkaroista meduusoihin.
Sea Life kiehtoi niin 6- ja 8-vuotiaita kuin taaperoakin – vauvakin hihkui siellä innoissaan – joten se on mainio kohde perheille, joissa on monenikäisiä lapsia. Aikuisen näkökulmastakin paikka oli mielenkiintoinen ja nähtävää riitti.
Suloinen Suomenlinna
Torstain pyhitimme Suomenlinnalle, ja siellä upposikin koko päivä. Pakkasimme mukaan eväät ja uikkarit ja hyppäsimme lautan kyytiin kauppatorin liepeiltä. Vauva kulki tuttuun tapaan kantoliinassa, taapero rattaissa (aina kun ei ilmoittanut “ite kävelen”), ja isoimmat lapset kävelivät.
Suomenlinna pääsi vähän yllättämään kauneudellaan. Olin käynyt siellä viimeksi joskus lapsena enkä muistanut saaresta paljoakaan. Mutta sehän oli aivan ihana! Mukulakivikatuja, vehreitä puistoja, kallioita kauniine maisemineen ja niiden välissä ihana pieni hiekkaranta. Kävin esikoistemme kanssa uimassa, mikä viilensi sopivasti hikistä hellepäivää. Sitten jatkoimme taas kuljeskelua ja saaren ihastelua.
Suomenlinnassa ei ehkä ole yhtä vetonaulaa, huikean hienoa kohdetta, mutta se on kaikkialta kaunis ja kiinnostava. Tietysti meillä oli myös ihana sää etunamme. Pääasiassa vain käyskentelimme ympäriinsä, mutta kävimme myös sotamuseossa ja toisen maailmansodan aikaisessa sukellusvene Vesikossa. Lapsista ne olivat kiehtovia ja jännittäviä. Saarelta lähdön aikaansaamista vastalauseista päätellen he olisivat viihtyneet kohteessa toisenkin päivän.
Leikkimässä Lasten kaupungissa
Tänään koitti kotiinlähdön päivä ja vieläpä aamusta asti sateinen sellainen. Suunnitelmamme Pirkkolan plotilla uimisesta kariutuivat tiheästi taivaalta tippuviin vesipisaroihin. Kovin kauas emme olisi ehtineet ennen iltapäivän junaa Turkuun, joten lopulta päätimme suunnistaa Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin, jossa kävimme myös viime syksynä ja josta lapset pitivät kovasti.
Museo sijaitsee Senaatintorin välittömässä läheisyydessä ja sinne on aina vapaa pääsy. Lasten kaupunki on paikka, joka kieltokylttien sijaan suorastaan kehottaa koskemaan kaikkeen, mitä esillä on. Siellä saa siis leikkiä – ihan luvan kanssa. Rekvisiittaa riittää: voi leikkiä kauppaa, suutaria, laivaa, nukketeatteria, mummolaa ja montaa muuta. Minä söin visiittimme aikana lautaskaupalla leikkiruokaa, jota taapero minulle innokkaasti tarjoili.
”Onko tämä Suomea?”
Helsingissä olisi riittänyt paljon enemmänkin tekemistä, mutta kodin kutsuun oli lopulta vastattava. Reissumme oli kuitenkin varsin onnistunut. Lasten iloa oli ihana seurata, ja oli mukava huomata, kuinka paljon kesäaikaan voi tehdä ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi pääkaupungissakin. Suomenlinnaankin pääsee paikallisbussin hinnalla. Meidän kohdallamme tämä tarkoitti, että maksoimme vain yhdestä aikuisesta ja yhdestä lapsesta, sillä toinen aikuinen pääsi maksutta rattaiden kanssa ja lapsista vain vanhin tarvitsi lipun.
Joskus tuntuu, että lapsia pitäisi viedä useammin ulkomaille, mutta tämän kokoisena perheenä ja näillä tuloilla se ei ole kovin usein mahdollista. Nyt sain kuitenkin taas muistutuksen, että ainakin tämän ikäisille lapsille riittää vielä lähimatkailukin. Jo Suomenlinna nimittäin tuntui heistä niin eksoottiselta, että kaksi vanhinta lasta kyselivät innoissaan: ”Onko tämä Suomea vai ollaanko me ulkomailla?”
Lisää Uusperhesatulta:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
