Viimeksi päivitetty 25.6.2018
Imettäminen on Suomessa hyvin tulenarka aihe: se liikkuu yhtaikaa hyvin henkilökohtaisella alueella, äidin ja lapsen välisessä suhteessa, ja toisaalta siihen kietoutuu paljon kulttuurisia normeja, odotuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä. Yksi suomalaisen kulttuurin kirjoittamattomista säännöistä on, että pitkään jatkunutta imettämistä pidetään tabuna.
Evoluution näkökulmasta ihmisen lajityypillinen imeväisikä kestää useamman vuoden – esimerkiksi lähisukulaisillamme simpansseilla ja bonoboilla imetys jatkuu tavallisimmin 3–4 vuoden ikään, eikä sitäkään pidempi ole harvinaisuus.
Pitkä imetys ihmiselle lajityypillistä
”Pitkä imetys on myös ihmiselle lajityypillistä, ja tämä on nähtävillä monestakin lähteestä: Nykyisin elävillä metsästäjä-keräilijäkansoilla imetys kestää vuosia. Vielä nykyisinkin kaksivuotias saa juomalla jopa kolmanneksen energiantarpeestaan – ja näin pehmeitä, ja helposti sulavia ruokia, joita nykytaaperot syövät, ei ole ollut tarjolla kuin häviävä hetki ihmisyyden historiasta. Lisäksi maitosokerin, eli laktoosin pilkkomisgeeni sammuu vasta noin nelivuotiaana. Tämä on lisäosviittaa siihen, että äidinmaito on ollut osa ihmisen ruokavaliota ainakin siihen asti”, summaa evoluutiobiologi ja psykologi Tiina Kaitaniemi.
Tilastojen mukaan Suomessa lapsia imetetään Euroopan maista kolmanneksi pisimpään – Suomalaisista yksivuotiaista reilu kolmannes saa vielä äidinmaitoa, ja keskimääräinen imetyksen pituus on 7–8 kuukautta. Tämä on kuitenkin kaukana suosituksista: THL suosittaa jatkamaan imetystä ainakin vuoden ikään asti, WHO kahden vuoden ikään.
Imetys suojaa vauvaa – ja äitiä
Imetyksestä on reilusti hyötyä sekä lapselle että äidille.
”Imetetty vauva saa infektiosuojan korvatulehduksia, ripulitauteja, keuhkokuumetta ja virtsatieinfektioita vastaan. Rintaruokinnan on laskettu ehkäisevän 72 prosenttia ripulitaudeista ja 57 prosenttia hengitystieinfektioista johtuvista sairaalahoidoista. Infektioiden lisäksi rintamaitoravitsemus suojaa lasta myös atopia- ja aineenvaihduntasairauksilta. Imetetyillä lapsilla esiintyy vähemmän leukemiaa ja kätkytkuolemaa kuin korvikeruokituilla. Pitkäkestoinen imetys suojaa lasta myöhemmältä ylipainolta ja tyypin 2 diabetekselta.” kirjoittaa THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen.
Pitkään jatkunut imetys suojelee myös äitiä esimerkiksi rintasyövältä, munasarjasyövältä ja tyypin 2 diabetekselta.
Mitään tunnettuja haittoja pitkään jatkuneesta imetyksestä ei ole.
Miksi emme imetä enemmän?
Kun taustalla on sekä näin monipuolinen hyötyjen kirjo että luontainen taipumus, mikä sitten saa monet luopumaan imetyksestä useimmiten jo ennen vauvan ensimmäistä syntymäpäivää?
”Evoluutiobiologina vastaus aikaisempaan vieroitukseen on: siksi, koska niin voidaan tehdä, ja silti saadaan elossasäilyviä ja tarpeeksi hyvinvoivia jälkeläisiä. Eli ympäristössä on myös muuta ruokaa lapselle ja tämän ruuan hankkiminen ei ole liian vaativaa. Siten lapsia voidaan tehdä enemmän, eli synnytysten väli lyhenee.” aloittaa Kaitaniemi vastauksensa.
Kulttuurisesti ja sosiaalisesti vastaus on kuitenkin hieman monitahoisempi.
”Yhteiskunnan normit ovat muuttuneet sellaisiksi, että pitkää imetystä ei enää pidetä soveliaana. Taustalla vaikuttamassa ovat muun muassa uskonnolliset ja seksuaaliset käsitykset, ulkonäkökeskeisyyden voimistuminen ja osaltaan mahdollisesti myös se, että yhteiskunnassa halutaan korostaa sitä, etteivät edes pienet lapset ole äidistään riippuvaisia. Yleensä ihmiset haluavat ”olla sopivasti yksilöllisiä, mutta ei liikaa erottuvia”, joten yhteiskunnan normeja noudatetaan ja ylläpidetään asioita sen tarkemmin ajattelemattakin – imetyksessäkin”, Kaitaniemi toteaa.
Paheksunta ajaa imettämään kotiin
Kun taapero- ja leikki-ikäisen, tai sitäkin vanhemman lapsen imetys koetaan normien vastaiseksi, moni alkaa rajoittaa imetystään yhteisön paheksunnan pelossa. Tällöin imetys rajataan vaikkapa vain omassa kodissa tapahtuvaksi: silloin toisaalta vahvistetaan vallitsevaa normia, ja toisaalta taas vähentyneet mahdollisuudet imetykselle pienentävät maidon osuutta lapsen ruokavaliossa.
Kotiin imettämään jääminen ei taas äitien sosiaalisten tarpeiden valossa ole mahdollinen, tai ainakaan pidemmän päälle terveellinen vaihtoehto – äitien kohtaama yksinäisyys on jo nyt todellinen ilmiö.
”Itse olet lapsesi tehnyt”
Kaitaniemi on perheneuvolassa työskentelevänä psykologina huolissaan nykyisin vallitsevasta ”itse olet lapsesi tehnyt” -mentaliteetista. Se näkyy esimerkiksi äitien yksinäisyytenä, mielenterveysongelmina kuten masennuksena ja myös lyhentyneenä imetyksenä.
”Helposti unohdetaan se, että koskaan aikaisemmin lapsi ei ole selvinnyt hengissä vain äitinsä tai edes pelkkien vanhempiensa avulla, vaan muitakin aikuisia on aina tarvittu. Nykyään lasten maailma on varsin eroteltu aikuisten maailmasta, eikä tukiverkostoja juurikaan ole. Tukiverkosto olisi tärkeä, sillä se vaikuttaa hyvin selvästi vanhemmuuteen, ja ihan konkreettisesti myös imetykseen: onko henkistä tukea, kannustusta, ohjeita ja onko äidillä mahdollisuus keskittyä imetykseen sen vaatimissa määrin”, Kaitaniemi huomauttaa.
Suomessakin moni imettää pitkään – salaa
Kysyimme myös kymmeniltä suomalaisilta, pitkään lapsiaan imettäneiltä naisilta heidän ajatuksiaan imettämisestä – vastauksia voit lukea muun muassa tästä jutusta. Yhteistä vastauksille oli se, että moni alkoi tuntea yhteiskunnan painostamaan imetyksen lopettamiseen viimeistään lapsen toisen syntymäpäivän lähestyessä.
”Lapsen ollessa parivuotias, minua nolotti, kun selkeästi puhuva lapsi vaati tissiä julkisella paikalla. Silloin tajusin, että en ollut nähnyt muiden kuin ystävieni imettävän sen ikäistä lasta”, kertoo jutussa 5v ja 1,5v lapsiaan tandemimettävä Miia.
Lukuisat pitkään jatkuvan imetyksen puolestapuhujat kertovat ratkaisseensa painostavan tilanteen niin, että imetys on rajattu vain kodin piiriin – äidit eivät halua lastensa joutuvan kuulemaan ulkopuolisten ikäviä kommentteja.
THL-blogi: Imetyksen hyödyt ovat huikeat
Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018–2022
Lue myös:
