Viimeksi päivitetty 19.6.2018
Olen miettinyt paljon sitä, millainen äiti minusta tulee. Millainen äiti haluan olla lapselleni?
Yhdestä asiasta olen varma: haluan olla erilainen vanhempi, kuin mitä omat vanhempani olivat aikoinaan. Sukupolvien välinen kuilu on valtava – en halua valita lapselleni valmista tietä jota kulkea, vaan haluan hänen tekevän omat valintansa. Hän saa olla juuri sellainen kuin on, virheineen kaikkineen.
En halua myöskään pakottaa lastani mihinkään, olipa kyse lautasen syömisestä tyhjäksi tai epämieluisten vaatekappaleiden pukemisesta.
Tunteiden näyttäminen sallittu
Sanotaan, että lapsi saa näkyä, muttei kuulua. Haluan kuitenkin opettaa lapselleni, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Itkeä ja raivota saa, kunhan myös muistaa pyytää anteeksi.
Edellisten sukupolvien mielestä ”kunnollinen” lapsi istui nurkassa hiljaa aikuisten keskustellessa keskenään. Mielestäni lapsi on kuitenkin lapsi, ei minikokoinen aikuinen, jonka tulee käyttäytyä aikuisten lailla. Lapset vasta harjoittelevat yhteiseloa muiden ihmisten kanssa, heiltä ei voi odottaa täysin salonkikelpoista käyttäytymistä kovin nuorella iällä.
En kasvata lastani pelolla
Usein saan etenkin varttuneemman väen suusta kuulla, kuinka nykyajan lapset ovat villejä, pilalle hemmoteltuja kauhukakaroita. Omalle lapselle ei olisi tullut mielenkään kiukutella kaupan kassajonossa tai vetää itkupotkuraivareta keskellä marketin käytävää. Aiemmin monet lapset kuitenkin kasvatettiin pelolla. Jos et käyttäydy, äiti jättää sinut kauppaan. Vähemmästäkin lapsi seuraa vanhempaansa silmät lautasina. Pelosta.
Itse en tätä lapselleni hyväksy. Lapsen tulee kyllä kunnoittaa vanhempiaan, mutta ei pelätä. Ja samalla tavalla myös vanhempien tulee kunnioittaa lastaan.
Hellyyttä ja sen vastaanottamista
Haluan opettaa lapselleni hellyyttä ja rakkautta. Etenkin, koska hän on poika.
Miesten on usein niin vaikeaa näyttää tunteitaan ja olla helliä itselleen ja toisille. Siksi haluan opettaa lapselleni toisin.
Minkälainen äiti siis haluaisin olla?
Rakastava, hassutteleva höpsö, joka myös tarvittaessa osaa asettaa rajoja. Kunpa vielä saisin jostakin voimia myös olla kaikkea tätä, kun taapero heittää itsensä poikittain eteisen lattialle, kissa pissaa matolle kolmannen kerran peräkkäin, ja oma nälkäkiukku puskee päälle.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/