Kantaminen on ihanaa, mutta mikä kantoväline kannattaa valita? Itse olen liinahurahtanut, mutta kantoreppu on aivan yhtä hyvä väline. Kanna millä kannat, kunhan kannat ergonomisesti!

Viimeksi päivitetty 11.6.2018

Minä olen kantoliinoihin hurahtanut – kerroin sen jo aiemmin ja kerron nyt taas. Liinailu vei mennessään jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Tälläkin hetkellä mieheni nikkaroimaa liinahyllyä koristaa puolenkymmentä kantoliinaa (joiden lisäksi kolme yksilöä pyörii jossain muualla, kuten autossa ja tuttujeni luona).

 



 

Kantovälineellä kantaminen ei tietenkään edellytä liinakokoelmaa tai edes yhtä ainutta liinaa. Kantaa kun voi yhtä hyvin siihen tarkoitukseen suunnitellulla repulla. Niin sanottuja ergonomisia kantoreppuja löytyy markkinoilta aikamoinen valikoima: on Tula, Manduca, Wompat, Fidella ja monta muuta merkkiä.

Pehmeämpi ja mukavampi

Minullakin on ollut pienen hetken sekä Manducan että Tulan kantoreppu. Ajattelin, että reppu voisi olla liinaa kätevämpi joissakin tilanteissa. Monille se onkin juuri sitä, mutta minä taidan olla niin henkeen ja vereen liinailija, etten koskaan oikein oppinut käyttämään reppuja.

Minusta kantoliinassa on monta plussaa reppuihin verrattuna. Pidän siitä, että liinan saa viritettyä joka kerta juuri itselleen sopivaksi. Ei tarvitse miettiä, riittävätkö säädöt ja ovatko ne vinksallaan esimerkiksi puolison jäljiltä, sillä liina on aina sopiva. Tästä johtuen se myös tuntuu mukavammalta. Lapsen saa juuri niin tiiviisti itseään vasten kuin haluaa, missä en repun kanssa koskaan täysin onnistunut. Liina myös tuntuu ihoa vasten pehmeämmältä ja miellyttävämmältä kuin kantoreppu.

Kantoliinan kanssa on mukavampi istua kuin kantorepun, jonka lantiovyö painoi ikävästi istuessa.

Kaunis asuste

Liinalla voi tehdä erilaisia sidontoja, joiden ansiosta painopistettä saa muutettua. Esimerkiksi perusreppu-sidonnassa lapsen paino tulee pitkälti kantajan hartioille, kun taas toisenlaisilla sidonnoilla painoa voi jakaa laajemmalle alueelle. Pitkän liinan voi halutessaan sitoa niin, että lapsen painoa kannattelee useampi kangaskerros, mikä tekee pitkään jatkuvasta kantamisesta mukavampaa.

Erilaisissa sidonnoissa on myös esteettinen puoli, sillä niiden avulla kantoliinasta voi saada hyvinkin kauniin asusteen. Osaansa tässä näyttelee toki myös kantoliinan ulkonäkö, joka ei sekään tietenkään ole sivuseikka. Liinojen ehdoton plussa onkin juuri niiden kaunis ulkomuoto, jonka variaatioille ei ole rajoja.

Katsokaa nyt näitäkin värejä! Kaunista, eikö totta?

Lapsi selkään rutiinilla

Nämä ovat toki vain minun henkilökohtaisia mielipiteitäni. Joku toinen voi kokea asian aivan päinvastoin. Liinailu voi näyttäytyä hankalana, ja sitä se saattaa tottumattomalle ollakin. Oli se minullekin aluksi. Erityisesti selkäsidontoja opetellessani olin monta kertaa heittää hanskat tiskiin mielentilassa, jonka mieheni nimesi liinaraivoksi.

Nyt olen tietysti iloinen, että jatkoin yrittämistä sinnikkäästi. Nykyisin lapsen selkään heittäminen liinalla on rutiini, jonka osaisin tehdä vaikka unissani. Olen onnellinen liinapinon omistaja, joka viettää välillä hetkiä vain kauniita kankaitaan ihaillen (Hei, jokaisella meillä on omat omituisuutemme!).

Kantoliinan voi sitoa niin sanottuun muumiosidontaan, jolloin lapsen paino jakautuu tasaisesti.

Ei vastakkainasettelua

En usko, että olisin koskaan voinut hurahtaa kantoreppuihin tällä tavalla. Korostan silti, että näiden kahden kantamistavan välille ei kaivata vastakkainasettelua. Tiedän monia, jotka reppuilevat yhtä sujuvasti kuin liinailevat. Kumpikaan tapa ei ole objektiivisesti katsoen toista parempi, ja kantamisen hyödyt toteutuvat molemmissa.

Sanoisin, että tärkeintä on pitää lasta lähellä – oli tapa siihen mikä hyvänsä. Kantaminen on tietysti parhaimpia keinoja läheisyyteen, sen käytännöllisyydestä puhumattakaan.

Kantaminen tukee lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta. Minulle tämä on ollur erityisen tärkeää siksi, etten voinut imettää lapsiani pitkään.

Etusijalla ergonomisuus

Yleensä lapselle ja kantajalle on mukavinta, kun kantaminen tapahtuu ergonomisella kantovälineellä. Ergonomisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että kantoväline ulottuu lapsen polvitaipeesta toiseen, jolloin lapsen jalat avautuvat niin sanottuun sammakkoasentoon.

Kantoliinat ja -reput ovat juuri näitä ergonomisia kantovälineitä. Rintareput puolestaan eivät täytä ergonomisuuskriteereitä. Jos lapsi kuitenkin viihtyy sellaisessa, ei lyhytkestoinen kantaminen riko häntä. Enempään kantamiseen suosittelen silti lämpimästi kantoliinaa tai -reppua – kumpi sitten tuntuukin luontevammalta.

Kannatko sinä lastasi kantovälineellä? Kumpi on sinun valintasi: liina vai reppu? Tule keskustelemaan aiheesta foorumille: Kantoliina vai -reppu? 

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

26406

Mitä mieltä olet artikkelista?