Kaksikielinen lapsi on hauska ja kiehtova tapaus, jonka puikkelehtimista kielten välillä on ilo seurata. Suomea ja englantia sujuvasti puhuva esikoiseni haluaa välillä leivälle cheeseä ja cucumberia.

Viimeksi päivitetty 27.4.2018

Esikoisellani on paitsi kaksi kotia, myös kaksi kieltä. Hänen isänsä on englanninkielinen.
Lapsi siis puhuu suomea meillä ollessaan ja englantia isänsä kanssa – ja molempia kieliä vieläpä todella hyvin.

 



 

Päätimme jo ennen lapsen syntymää, että puhuisimme hänelle kumpikin omaa äidinkieltämme. Se tuntui luontevimmalta tavalta toteuttaa kaksikielisyyttä. Olin myös lukenut, että oman äidinkielen puhuminen syventää lapsen ja vanhemman välistä tunnesidettä.

Kun sitten erosimme lapsen pikkuvauva-aikana, oman äidinkielen puhuminen lapselle oli automaattista. Meidän kotimme oli siitä lähtien suomenkielinen, kun taas lapsen isän luona elettiin englanniksi.

Ensimmäiset sanat: pallo ja car

Esikoiseni vauva-aikana odotin jännityksellä, miten hänen puheensa alkaisi kehittyä. Olinhan kuullut – nyt jo moneen kertaan kiistetyn ja vanhentuneeksi todetun – näkemyksen, että kaksikielisyys saattaisi hidastaa lapsen puheen kehitystä.

Lapsi lausui ensimmäisen sanansa heti yksivuotispäivänsä jälkeisenä aamuna: “pallo”. Ja hyvin pian sen jälkeen hän korkkasi myös englanninkielisen sanavarastonsa: “kaa” eli car.

Aikuisten lausuntaa korjaamassa

Sen jälkeen sanoja alkoikin tipahdella tiuhaan tahtiin, ja jo ennen puolitoistavuotispäiväänsä hän puhui lauseilla. Kaksivuotiaana lapsen suu kävi siihen tahtiin, että ventovieraatkin ihmettelivät, miten niin pieni ihminen saattoi puhua niin hyvin.

Puhe kulki pienestä pitäen myös englanniksi. Taaperoikäinen lausui värit niin tyylikkäästi, että hienostuneen “bluen” kohdalla kielitaituri-mummikin jäi kakkoseksi. Hieman myöhemmin lapsi korjasi isäpuolensa “broccolin” lausuntaa ja muistutti hajamielistä äitiään, että tammenterho on englanniksi acorn.

Leivälle cucumberia

Kuten monet pari-kolmevuotiaat kaksikieliset, myös meillä lapsi kävi läpi vaiheen, jolloin kielet sekoittuivat aika ajoin. Kysyessäni lapselta englanninkielistä vastinetta nosturille tämä vastasi “a nostur”. Kertoessaan isänsä kuullen puhjenneesta autonrenkaasta lapsi sanaili: “The car tyre was buhjenned”.

Lukuisat kerrat lapsi on myös korvannut lauseessa sanan tai kaksi englanninkielisellä termillä: “Mä haluun leivälle cheeseä ja cucumberia”. Hulvatonta oli myös, kun hän isänsä kotimaassa käydessään ehti unohtaa suomenkielisen lehmä-sanan. Kotiin palattuaan hän kuvaili: “Se eläin mistä otetaan ne maidot pois”.

Maailmankielen natiivi

Lapsen kaksikielisyyden seuraaminen on ollut huikean mielenkiintoinen kokemus. On jännittävä nähdä, miten esikoiseni vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen, puhuu, ajattelee ja uneksii vuorotellen suomeksi ja englanniksi – ja joskus yhtä aikaakin.

Olen vähän kadehtinutkin kuusivuotiastani – hän saa kasvaa kahteen kieleen tavalla, jota minä en ole koskaan kokenut. Hän on englannin – maailmankielen – natiivi, joka tulee taatusti hyötymään kielitaidostaan monella tapaa nyt ja tulevaisuudessa.

Asuuko teillä kaksikielisiä lapsia? Miten he ovat omaksuneet useamman kielen? Tule kertomaan kokemuksesi foorumille: Lasten kaksikielisyys – puhutaanko teillä useampaa kieltä

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?