Viimeksi päivitetty 13.4.2018
Tänään herätessäni maa oli taas valkeana ja kevät tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta. Tällaisena huhtikuisena talvipäivänä minua lohduttaakin aivan erityisesti ajatus siitä, että kolmen viikon päästä olen nauttimassa Kreetan auringosta.
Vaikka lomaviikollemme osuisi pari sadepäivää, lunta ei taatusti ole näköpiirissä.
Viimeksi häämatkalla
En ole käynyt varsinaisella etelän lomalla kolmeen ja puoleen vuoteen. Viimeisin sellainen oli lokakuussa 2014 tehty häämatkamme Maltalle. Silloin olimme reissussa ilman ainuttakaan lasta, kun taas nyt heitä tulee olemaan mukana kaikki neljä kappaletta.
Vaikka vanhempani tulevat mukaamme osaksi aikaa, minua silti hieman jännittää, miten reissu sujuu tällaisen lapsilauman kanssa.
Lennot ja lapset
Kaikkein eniten minua jännittävät lennot. Isojen lasten kanssa sujuu varmasti ihan kivasti, mutta entäpä nämä pienet? Vauva on juuri lähtenyt kunnolla liikkeelle – miten hän suhtautuu siihen, että yhtäkkiä täytyykin olla useampi tunti paikoillaan?
Suurin murheenkryyni on tietysti tahtotaaperomme, jolla on tapana ilmaista tyytymättömyyttään lentoliskon lailla kirkumalla. Ja tyytymättömyys iskee usein – aina silloin, kun häneltä kielletään jokin elintärkeä asia, kuten homeisen porkkanan syöminen tai laastarien liimaaminen ympäriinsä.
Mikä kiinnostaisi tarpeeksi pitkään?
Miten ihmeessä pidämme tahtotaaperomme aisoissa ja tyytyväisenä lennon ajan? Hän ei vielä jaksa keskittyä lastenohjelmiin kuin muutamaksi minuutiksi kerrallaan, joten tabletin tuijottaminen ei yksistään ratkaise ongelmaa. Myöskään värityskirjat eivät jaksa kiinnostaa kovin kauaa.
Taaperon ruokavalio on suht sokeriton, joten herkuilla lahjominen on pois laskuista. Toki terveellisemmät naposteltavat saavat taaperon huomion luultavasti hetkeksi pois paikoillaan istumisen vastustamisesta, mutta tuskinpa niidenkään viehätys kolmea tuntia kestää.
Aikainen lento, vihaiset lapset
Lisähaastetta lennoille tuo erityisesti menolennon aikainen ajankohta. Se lähtee aamuseitsemältä, joten meidän pitää lähteä kotoa keskellä yötä ehtiäksemme kentälle ajoissa.
Taapero ei ole koskaan ollut spontaani nukahtelija, joten hän saattaa hyvinkin sinnitellä koko matkan hereillä, väsymyksestä räjähdellen. Tahtoikäisten sietokyky epämukavuudelle on muutenkin kovin matala, ja väsymys tekee siitä lähestulkoon olemattoman.
Olemmeko elävä ehkäisymainos?
Kauhukuvissani vauva ja taapero kirkuvat kuorossa koko kolmen tunnin lennon ajan kanssamatkustajien luodessa paheksuvia katseita meihin vanhempiin, jotka yritämme tuskanhiessä kylpien hyssytellä heitä lihakset krampaten.
Meistä tulee elävä ehkäisymainos, jonka ihmissirkkeleinä karjuvia lapsia muistellaan kanssamatkustajien illallispöydissä vielä vuosien päästäkin.
Kauhuelokuva vai draamakomedia
Toivon kovasti että todellisuus ei tule vastaamaan näitä kauhuskenaarioita. Toivon, että laskeutuessamme aurinkoiselle Kreetalle voimme huokaista helpotuksesta: Ei se niin kamalaa ollutkaan!
Toivon, että koneesta ei poistu joukko akuutista kuulonalenemasta kärsiviä matkustajia, vaan ihmisiä, joiden mielestä lapsemme olivat ajoittaisesta äänekkyydestään huolimatta ihan suloisia.
Paljasta kikkakolmosesi!
Minä en ole aikaisemmin matkustanut neljän lapsen kanssa. Näin pienten lasten kanssa en ole käynyt Tukholman-risteilyä kauempana. Teistä moni varmasti on, joten pyytäisin nyt vinkkejä lennoista selviytymiseen – ja toki muuhunkin lasten kanssa reissaamista koskevaan.
Joitakin hyviä neuvoja olen jo saanutkin, mutta tässä asiassa enempi on ehdottomasti parempi. Tule siis kertomaan parhaat kikkakolmosesi foorumin puolelle keskusteluketjuun Matkustaminen lasten kanssa – vinkit jakoon
Lisää Uusperhesatulta:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
