Viimeksi päivitetty 9.4.2018
Varhaisraskauden ultra antaisi vastauksen moniin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Halusin monien muiden äitien tapaan varmistaa, että sisälläni todella kasvaa pieni ihmisenalku.
Ja myös, mikä olisikaan hedelmöitysklinikan lääkärille parempi palkkio työstään, kuin nähdä uuden tulokkaan ensimmäiset elonmerkit?
Tyypilliset raskausoireet
Raskausoireet heti alkuraskaudessani olivat vahvat: väsymys ja pahoinvointi tekivät arjesta haastavaa, kun päiväunia piti ottaa vähintään kahdesti päivässä, ja kuvotuksen saattoi laukaista jopa tietty hajuveden tai ruuan tuoksu. Mutta oliko kaikki tämä sittenkin vain oman pääni tuotetta? Pian saisin tietää.
8. raskausviikolla marssin klinikan ovista sisään sydän pamppaillen. Vaikkakin olin jännityksestä kankeana, en halunnut ketään mukaan tueksi. Halusin kokea ensimmäisen tunneryöpyn itsekseni ja rauhassa.
Mitä jos sykettä ei näy? Tai näkyy monta?
Lääkärin ultratessa koin jo koko tunneskaalan läpi: Mitä jos sydänääniä ei kuuluisikaan? Edellisessä raskaudessani kolme vuotta sitten kävi juuri niin: Alkio näkyi kyllä monitorin ruudulla, mutta sykettä ei koskaan kuulunut. Vielä enemmän, kuin sykkeetöntä monitorinäkymää, pelkäsin että alkioita olisikin kaksi tai useampi.
Arki kahden vastasyntyneen kanssa aiheuttaisi kenelle tahansa yksinhuoltajalle tavallistakin enemmän harmaita hiuksia ja unettomia öitä.
Ihana möykky
Viimein lääkäri sai kun saikin monitorin ruudulle näkyviin pienen pavunkokoisen alkion ääriviivat. Keskellä lepatti aivan pikkuinen pikselisydän. Sydänäänet kuuluivat selvästi ja rytmikkäinä. Ensisijainen kysymys päässäni oli kuitenkin: Voiko jostain noin pienestä ja hauraasta kasvaa pieni ihminen?
Lääkärin vastaanotolla kykenin jotenkin pitämään tunteet hallinnassa. Autolle päästyäni purskahdin uunituore ultrakuva sylissäni helpottuneeseen itkuun. Kaikki oli juuri niin kuin olin unelmoinutkin.
Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
