Viimeksi päivitetty 25.3.2018
Sunnuntaina se taas koittaa: paljon odotettu virpomispäivä. Omassa lapsuudessani palmusunnuntai virpomisineen oli joulun ja synttärin ohella vuoden odotetuimpia päiviä. Värikkäin höyhenin koristellut oksat askarreltiin hyvissä ajoin ja varaston perukoilta kaivettiin trulleille sopivat huivit ja esiliinat. Huulet ja posket punattiin ja nenän ympärille tehtiin pisamia äidin meikkikynällä.
Olimme valmiita kierroksellemme aamuseitsemältä emmekä voineet ymmärtää, miksi äiti käski odottaa ainakin kymmeneen ennen naapureiden ovelle menemistä. Kuka muka nyt palmusunnuntaina nukkuisi enää siihen aikaan? Hah, nyt tiedän: kaikki, joiden oma jälkikasvu ei revi vanhempiaan hereille kukonlaulun aikaan.
25 vuotta myöhemmin
Oi muistoja! Ajat muuttuvat, mutta onneksi jotkin asiat pysyvät ennallaan. Nyt noin 25 vuotta myöhemmin oma jälkikasvuni odottaa sunnuntaita niin täpinöissään, että jäljellä olevia öitä on laskettu joka päivä, parhaimpina useaan otteeseen.
Huomenna on edessä virpomisoksien askartelu ja huivien ja esiliinojen kaivaminen vintiltä – niiden samojen minun isoäitini vanhojen huivien, joihin minä ja veljeni verhouduimme silloin kauan sitten. Posket ja huulet punataan ja pisamat piirretään äidin meikkikynällä tälläkin kertaa. Nyt vain minä olen se, joka punaa ja piirtää enkä se, joka jännitys vatsanpohjassa kutkutellen odottaa lähtölupaa.
Eloon heräävät muistot
Minusta on ihanaa, että joitakin muistoja saa elää uudestaan lasten kautta. En pidä itseäni kaavoihin kangistuneena, mutta saan iloa siitä, kun näen omien lasteni riemuitsevan samoista asioista kuin minä lapsena. On jotenkin liikuttavaa nähdä heissä se sama odotus, jännitys ja riemu. Tuntuu hyvältä olla mukana heidän ilossaan ja muistaa samalla, miltä se kaikki tuntui pari-kolme vuosikymmentä sitten.
Virpominen on siis minulle tuttu perinne, jota mielellään ylläpidän omien lasteni kanssa. En vastusta uusiakaan perinteitä, mutta kyllä virpominen vaikkapa halloweenin karkkikeppostelut voittaa mennen tullen. Siinä on jotain läpikotaisin tuttua, eikä siihen liity kepposia tai muita jäyniä – pelkkää hyvää mieltä, puolin ja toisin.
Suopeat naapurit
On mukavaa, että ainakin meillä päin myös naapurusto suhtautuu suopeasti ovella käyviin trulleihin. Meidän pienet noitamme on aina otettu ilolla vastaan ja jopa harmiteltu virpojien vähäisyyttä. Minustakaan palmusunnuntai ei tunnu palmusunnuntailta, jos ovella ei käy trullin trullia ja palkaksi ostetut suklaamunat jäävät kaappiin.
Vaikka omassa lapsuudessani olin valmis virpomaan aamuseitsemältä, opin kyllä sittemmin kohteliaan virpomisen etiketin, ja olen opettanut sen myös lapsilleni. Jos olet oman jälkikasvusi kanssa liikkeellä ensimmäistä kertaa, muista ainakin seuraavat seikat.
Virpomisetiketti
-
Askarrelkaa kunnolliset oksat.
Pajunoksa, johon on häthätää teipattu yksi höyhen henkii “Olen tässä vain karkin toivossa” -asennetta. Sen sijaan huolella tehdystä koristeellisesta vitsasta nauttii vastaanottajakin. Minusta ainakin ne ovat ihan parhaita pääsiäiskoristeita!
-
Älkää herättäkö naapureita aikaisin
Oi niitä onnellisia, joilla on mahdollisuus nukkua sunnuntaiaamuna. Toki joku voi haluta nukkua vaikka iltapäivään, mutta virpojien olisi hyvä malttaa mielensä ainakin kymmeneen asti – ellei virpomiskohteiden kanssa ole erikseen muuta sovittu.
-
Ovikelloa soitetaan vain kerran
Tätä painotan lapsillemme joka vuosi. Asukkaat kuulevat kyllä kerrasta. Jos he eivät siihen reagoi, heillä on syynsä olla avaamatta ovea. Eikä se muutu ovikelloa renkuttamalla.
-
Kysykää ensin lupa
“Saadaanko virpoa?” on ihan kohtelias aloitus. Joku saattaa avata oven muistamatta koko virpomispäivää. Kysymys antaa hänelle tilaisuuden pahoitella, miten nyt ei tullutkaan varattua palkkaa virpojille. Siksikin se on parempi aloitus kuin suoraan asiaan käyminen.
-
Muistakaa kiittää palkasta
Tätä ei voi liikaa alleviivata lapsille. Jännityksessä voi mennä sormi suuhun ja oleellinen unohtua. Siksi on hyvä muistuttaa asiasta – uudelleen ja uudelleen.
Virvotaanko teillä? Onko sinulla lisättävää kohteliaisuussääntöihin?
Asiasta keskustellaan foorumilla ketjussa ”Uusperhesatu: Saako tulla virpomaan?”
