Olenko hyvä äiti? Olenko tehnyt tarpeeksi lapseni eteen? Kysymykset ovat tyypillisiä liian kilteille naisille, jotka unohtavat itsensä äitiyden rytäkässä.
”Totta kai jokainen haluaa olla mahdollisimman hyvä äiti. Mutta jos naisella on taipumus väärälle kiltteydelle, äitiys voi johtaa liialliseen raatamiseen”, kiltteydestä useita kirjoja kirjoittanut teologi-kirjailija Anna-Liisa Valtavaara kertoo.
Oikeanlaisen kiltteyden lisäksi on nimittäin vääränlaista itsetuhoista kiltteyttä.
”Liian kiltti ajattelee, että hänen pitäisi olla täydellinen puoliso, urantekijä ja äiti. Hän ei osaa valita, mikä on tärkeää ja mihin hänen aikansa riittää. Seurauksena hän syyllistyy ja kokee jatkuvasti olevansa huono”, Valtavaara kertoo.
Vaikka kiltteys vaikuttaa muita huomioivalta, kyse ei kuitenkaan ole siitä. Liian kiltti miellyttää, jotta hän saisi hyväksyntää toisilta.
”Kärjistäen voisi sanoa, että kyse on hyväksynnän ostamisesta, joka johtuu sisäisestä arvottomuuden tunteesta. Vaikka äiti tekee kaiken huippuhienosti, hän tuntee silti olevansa huono”, Valtavaara sanoo.
Kiltin uhrautuvasta asenteesta on haittaa myös lapselle
Kaikkensa tekevä äiti saattaa kuvitella, että uhrautuvainen asenne olisi hyvää kasvatusta. Näin asia ei kuitenkaan ole.
”Ylihuolehtiminen saattaa viedä lapselta mahdollisuuden tehdä asioita itse. Liian kiltin äidin on myös vaikea laittaa lapselle rajoja. Hänestä tulee mukava kaveri, joka ei osaa ottaa aikuisen roolia”, Valtavaara sanoo.
Kiltteys saattaa tuottaa myös päinvastaisen ongelman. Liian kiltit vanhemmat voivat pakottaa lapsen ulkoapäin ohjattuun ahteeseen kiltteyden muottiin.
”Vanhemmat saattavat ajatella, että näin pitää elää ja näin ollaan kunnon ihmisiä, eivätkä he osaa ottaa huomioon lapsen erilaisuutta. Lapsen ainutlaatuisuus kitketään, jotta omaa kiltteyttä voitaisiin pönkittää lapsen kautta”, Valtavaara sanoo.
Vanhempien rypeminen riittämättömyyden tunteessa on myös haitallista lapselle.
”Äiti joka kokee jatkuvasti olevansa huono, tarjoaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapselle huonon peilin elämään”, Valtavaara muistuttaa.
Omat tarpeet aina vaan jonon hännillä
Koska liian kiltit äidit eivät osaa kuunnella itseään, heidän omat tarpeensa ovat jatkuvasti vaakalaudalla.
”Uhrautuvassa äitiydessä nainen kadottaa jotain omasta itsestään. Oma elämä jää helposti elämättä kokonaan”, Valtavaara sanoo.
Tietysti äiti myös väsyttää itsensä ainaisella uurastamisella.
”Esikoislapsen kohdalla liian kiltti äiti saattaa ajatella, että kaiken pitää olla samalla tavalla kuin asiat olivat ennen lasta. Jos tuore äiti puurtaa itsensä tiukille, voi seurata uupumusta, masennusta ja sairauksia”, Valtavaara luettelee.
Näin katkaiset kiltteyden kierteen
Kiltteyden kierre katkeaa vasta omaan oivallukseen.
”Äidin täytyy osata kuunnella itseään. Milloin hän on liian väsynyt ja milloin tarvitsee vaikkapa vapaaillan. Täytyy myös uskaltaa ilmaista tunteensa ja raivata itselleen tilaa”, Valtavaara kertoo.
On myös syytä muistaa, ettei lapsi ole tehty posliinista.
”Äiti saa tehdä virheitä. Ei lapsi hajoa, vaikka äiti vähän kiukuttelisi. Lapselta voi aina pyytää anteeksi jälkikäteen”, Valtavaara huomauttaa.
Valtavaara peräänkuuluttaakin armollisuutta itseä kohtaan.
”Voi olla hyvä äiti, vaikka ei ole täydellinen”, hän kiteyttää.
”Mulla oli tosi tarkat päivärutiinit, joista pyrin pitämään aina kiinni ehkä vähän liian orjallisestikin. Aamiaisen jälkeen ulkoiltiin oli sää mikä hyvänsä, sit lounas, päiväunet jne. Kaikki piti sujua tietyllä rytmillä enkä osannut löysätä yhtään”, kahden pienen lapsen äiti kirjoittaa Vau.fi:n keskusteluissa.
Äitiyden suorittaminen ei tehnyt elämästä helppoa.
”Useimmiten elämä oli täynnä huutoa ja itkua. En vaan osaa yhtään antaa myöden siinä, milloin on lasten ruoka-ajat ja milloin päiväuniajat.”
