Huostaanottojen määrä kasvaa jatkuvasti. Sijaisperheet tarjoavat kotihoitoa lapsille, jotka eivät voi syystä tai toisesta elää biologisessa perheessään.

Viimeksi päivitetty 8.6.2009

Vakavimmillaan hätä, ahdinko ja ongelmat perheessä voivat eskaloitua siihen pisteeseen, että perheen lapsen tai lasten huostaanotto on lapsen edun kannalta paras ratkaisu.

 



 

”Yleinen hätä ja paha olo ovat lisääntyneet yhteiskunnassamme. Kärsijöiksi ja maksajiksi joutuvat valitettavan usein juuri lapset”, Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Hannu Piispanen sanoo.

Lapsen huostaanotto ei kuitenkaan ole  yksinkertainen tai nopea tapahtuma. Perhettä pyritään ensin tukemaan erilaisin avohuollon tukitoimin, esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuutta antaa lapsi turvalliseen hoitopaikkaan yhdeksi viikonlopuksi, kuukaudeksi tai enintään muutamaksi kuukaudeksi.

Sijaisperheen hakeminen kestää

Jos lapsi kuitenkin joudutaan ottamaan lopullisesti huostaan, hänelle pyritään etsimään pysyvä sijaisperhe. Mitään hätiköityjä päätöksiä näin isoissa asioissa ei kuitenkaan tehdä.

”Ennen päätöksen vahvistamista sekä lasta että hänen biologisia vanhempia kuunnellaan. Vasta tämän jälkeen lastensuojeluviranomainen tekee huostaanotosta hakemuksen hallinto-oikeudelle”, Piispanen kertoo.

Perhe on paras vaihtoehto

Kun lapsi otetaan huostaan, hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Lapsi sijoitetaan joko lastenkotiin tai  sijaisperheeseen. Perhe on varsinkin pienelle lapselle aina paras vaihtoehto.

”Jokaisella lapsella on oikeus perheeseen. Perhehoito tarjoaa pysyvät sijaisvanhemmat sekä turvallisen ja tavallisen perhe-elämän”, Piispanen kertoo.

Sijaisperheitä on monenlaisia

Sijaisperheen ei tarvitse olla täydellisen perheen katalogista. Kaikentyyppiset tasapainoiset perheet voivat tarjota apua huostaanotetuille lapsille.

”Hoitaja voi asua kaupungissa tai maalla. Hän voi olla yksinelävä tai naimisissa. Hänellä voi olla omia lapsia, mutta se ei ole välttämätöntä”, Piispanen sanoo.

Sijaisvanhemmaksi ei kuitenkaan oteta ihan ketä tahansa.

”Arvion perheen soveltuvuudesta ja valmiuksista tekee sijoittaja. Jokaisen sijoitetun lapsen kohdalla sopiva perhe etsitään lapsen ehdoilla”, Piispanen huomauttaa.

Lisätietoa sijaisvanhemmuudesta:
www.sijaisvanhemmaksi.fi
www.pesapuu.fi

Kahdeksan sijoitetun vanhempana

Jyrki, 54, ja Maiju, 50, tietävät, mistä sijaisvanhemmuudessa on kyse. Heidän perheeseensä on sijoitettu tähän mennessä kahdeksan lasta.

”Kaikki alkoi yhdeksänkymmentäluvun alussa. Aloimme harkita kolmatta omaa lasta. Samoihin aikoihin naapuriin sijoitettiin tilapäisesti tyttö. Ajattelimme, että sijaisvanhemmuus voisi olla meidän juttu”, Jyrki kertoo.

Nyt Jyrki ja Maiju ovat kokopäiväisesti kotona lasten kanssa.

”Pelkkä rakkaus ja hoivavietti eivät riitä. On oltava valmis kohtaamaan elämän nurjat puolet ja sitoutumaan lapseen niin hyvinä kuin vaikeinakin hetkinä”, Jyrki kertoo.

Vaikeista olosuhteista tullut lapsi tuo myös perheeseen omat ongelmansa. Lapsi kantaa mukanaan menneisyytensä painolastia.

”Kymmenenvuotias lapsi voi jossain tilanteessa käyttäytyä kuin viisivuotias ja jossain kuin teini-ikäinen. Toisten huostaan otettujen lasten koulunkäynti vaatii myös erityistä tukea”, Jyrki huomauttaa.

Jyrki huomauttaa, ettei koulussa pärjäämisen pitäisi olla elämän suurin tavoite.

”On paljon tärkeämpää, että lapsi kasvaa aikuiseksi, joka osaa pitää huolen itsestään ja perheestään”, Jyrki sanoo.

Sijaisvanhemmuudessa Jyrkille ja Maijulle on ollut vaikeinta lasten biologisten vanhempien kohtaaminen.

”Onneksi pelko oli turha. Olemme onnistuneet luomaan lasten omiin vanhempiin kunnioittavat välit”, Jyrki sanoo.

Mitä mieltä olet artikkelista?