Viimeksi päivitetty 10.11.2022
Ettei se Eino vaan putoa tuosta puusta? Annin kuumeilu on varmasti merkki jostakin vakavasta sairaudesta. Ei Vilhoa voi millään päästää yksin kouluun. Onkohan tuo Siirin touhukkuus normaalia vai voisiko kyseessä olla jokin syndrooma? Ja uimaan ei ainakaan mennä, siellä hukkuu.
Halusivatpa tai eivät, vanhemmat ovat suurin piirtein koko ajan huolissaan lapsistaan. Huolehtiminen kuuluu tietysti asiaan, mutta mitä jos homma lipsahtaa ylisuojelun puolelle? Näin on monelle ehtinyt jo käydä, mediassa ahkerasti siteerattu sosiologi Frank Furedi väittää.
Ennen oltiin vapaana – mutta ei heitteillä?
Ennen vanhaan lapset saivat temmeltää vapaasti ja keksiä omat huvituksensa. Päivät kuluivat alle kouluikäisilläkin kavereiden kanssa metsiköissä kirmaillen eikä vanhempien tarvinnut raapia päätään verille kaiken maailman kehittäviä vapaa-ajan aktiviteetteja pilteilleen keksiäkseen.
Silloin vuosikymmeniä sitten naapurin vanha setä oli ystävällinen vanha herra, jonka kanssa lapsista oli mukava silloin tällöin jutella ja joka mielellään seurasi uuden sukupolven leikkejä puistoissa. Nykyisin naapurin vanha setä on perverssi namusetä, jonka kierot aikeet kyllä tiedetään.
Joskus ikiaikoja sitten lapset olivat keskenään yksinkertaisesti erilaisia — ujoja, vilkkaita, rauhallisia. Nykyisin erilaisuus nimetään lääketieteellisin termein: Ylivilkkautta, oppimisvaikeuksia ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa käsitellään sairautena, joka on hoidettava pois, vaikka lääkityksellä, jos muu ei auta.
Maailma paha ja motiivit kierot?
Nykyisin maailma nähdään lähtökohtaisesti pahana, ihmisten motiiveja pidetään kieroina, kunnes toisin todistetaan. Keneenkään ei noin vain parane luottaa, jotta ei vain käy köpelösti.
”Elämme yhteiskunnassa, jossa meitä kaikkia suorastaan rohkaistaan huolehtimaan liikaa”, Furedi sanoo Times Onlinen haastattelussa.
Hän väittää, että nykyisin valta on pelon markkinoilla, joista niin lääketeollisuus kuin moni muukin teollisuus hyötyy. Ihmisenä olemisen tila kutistuu kutistumistaan, ”normaalin” määritelmä kapenee, ja ihmiset alkavat siksi liian helposti esimerkiksi kuvitella sairastavansa kaiken maailman psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia.
Luottaminen ei ole helppoa
Jos aikuiset pitävät muita ihmisiä todennäköisemmin vihollisina kuin ystävinä, ajatusmalli ja asenne välittyvät väkisin myös lapsiin. Furedi kuitenkin myöntää, että luottaminen on vaikeaa ja huolehtiminen inhimillistä.
”Lapset ovat elämämme ja tunteemme ovat niin tiukasti kiinni heissä, että käytännöllisen jalat maassa –asenteen ottaminen on vaikeaa meille kaikille”, hän sanoo.
Sosiologi Frank Furedi on kirjoittanut lukuisia kirjoja, muun muassa vanhemmuutta tarkastelevan Paranoid Parenting.
Lähteet: Times Online | Furedin omat verkkosivut
