Kalevala kertoo pääasiassa miesten tarinaa. Runot keskittyvät esimerkiksi Väinämöisen, Lemminkäisen ja Kullervon tarinoihin. Äitiyden merkitys on kuitenkin vahvasti läsnä kansalliseepoksessamme.
”Kalevalan miessankarit tarvitsevat äitejään. Äidit auttavat, lohduttavat, neuvovat poikiaan ja pelastavat usein nämä kiperistä tilanteista. Äiti on se, jolle miehet purkavat ikäväänsä ja tappiotaan. Äiti ei tuomitse heitä”, Kalevala-tutkija Niina Hämäläinen kertoo.
Lemminkäisen äiti jopa rakastaa poikansa kasaan Tuonelan verisen pojan pilkottua Lemminkäisen palasiksi. Äitinsä avulla Lemminkäinen pääsee palaamaan takaisin elävien kirjoihin.
”Lemminkäisen äiti on poikaansa pyyteettömästi rakastava tietäjä-äiti. Lönnrot myös korosti äidin vahvuutta Lemminkäisen äidissä: tämä ei ilmaise epävarmuuttaan tai suruaan, kuten tutkija Senni Timonen on havainnut”, Hämäläinen kertoo.
Poikien äiditkö tyttöjen äitejä parempia?
Onko nainen huono, jos hän synnyttää tyttäriä? Kalevalan äitihahmojen pohjalta voi tehdä tällaisen tulkinnan.
”Kalevalan äitejä luonnehtii kaksijakoisuus. Kuten tutkija Satu Apo on osoittanut, poikien äidit esitetään positiivisessa ja naishahmojen äidit negatiivisesti valossa”, Hämäläinen kertoo.
Lemminkäisen ja Kullervon äidit rakastavat poikiaan oli tilanne mikä hyvänsä. Ainon äiti ja Pohjolan tyttärien äiti Louhi esitetään puolestaan hyvin kielteisessä valossa.
Ainon äiti piti Väinämöistä hyvänä naimakauppana, eikä hän ymmärtänyt tyttärensä naimakauhua. Seuraukset olivat traagiset. Pohjolan emäntä Louhi oli puolestaan miessankareille pärjäävä tietäjä. Hänellä on ainoastaan tyttäriä.
”Louhi on kovapintainen, älykäs ja perhettään puolustava äiti, joka on tulkinnoissa esitetty poikkeuksetta negatiivisena – ikään kuin tällaiset piirteet eivät kuuluisi ’oikean’ äidin kuvaan”, Hämälainen huomauttaa.
Väinämöisen äiti Ilmatar on myyttinen alkusynnyttäjä
Yhdellä Kalevalan miessankarilla ei ole perinteistä äitiä. Väinämöisen loi Ilmatar, myyttinen alkusynnyttäjä. Ilmattarella ja Väinämöisellä ei kerrota olleen perinteistä lapsi-äiti-suhdetta laisinkaan.
”Väinämöinen oli aikuinen miessankari syntyessään. Hänen vanhuutensa korostaa tietoa, taitoa ja kykyä loitsia ja laulaa”, Hämäläinen huomioi.
Ehkäpä Väinämöisen traaginen puolison etsintä on peruja hänen äitihoivan puutteelle.
Kalevala ei kerro totuutta kansanrunouden äiti- ja naiskuvasta
Kalevalan kerääjän ja toimittajan Elias Lönnrotin ajalleen tyypillinen suhtautuminen äitiyteen on luettavissa Kalevalan äitihahmoista.
”Kalevalan etenkin poikaansa voimakkaasti rakastavat äitihahmot ovat Lönnrotin tietoisesti luomia äitiyden kuvia, jotka vastasivat 1800-luvun keskusteluun perheestä, naisen asemasta sekä kansakunnasta”, Hämäläinen kertoo.
Alkuperäisissä kansanrunoissa tilanne on toinen. Synnyttäjän rooli ei sisällä kansanrunoudessa pelkkää huolta ja hoivaa, vaan se sisältää myös villiä luomiseen liittyvää magiaa.
”Kansanrunoissa puhutaan naisen väestä ja vitun vihoista, vaarallisesta ja vapauttavasta voimasta. Lönnrot kirjoitti Kalevalan sivistyneistölle, joten hän sivuutti ronskit ja aggressiiviset viittaukset naisen sukupuolisuuteen. Ne eivät sopineet 1800-luvulla kansalliseen kertomukseen”, Hämäläinen kertoo.
