Koti Blogit Uusperhesatu Leivontaraivo, tuo lasten synttärikakun salainen ainesosa

Viimeisin tekeleeni fantasiakakkurintamalla oli kuusivuotiaan Pacman-kakku keksihaamuineen.

Leivontaraivo, tuo lasten synttärikakun salainen ainesosa

Tekijä

Satu Lithovius

1973

Jos koet, että vanhemmuus ja ruuhkavuodet itsessään eivät täytä käsiäsi tarpeeksi, suosittelen lämpimästi kakkuhommiin tutustumista. Keittiö muistuttaa pyörremyrskyä, jonka keskustassa sinä kaulit sokerimassaa, tomusokeri pöllyten. Ja kun se halvatun sokerimassa kuitenkin repeytyy väärästä paikasta, keittiöstä kantautuva kiroilu karkottaa puolisosi pihalle lapset mukanaan. Kas – sait kuin taikaiskusta sitä kauan kaivattua omaa aikaa!

Minulla on viha-rakkaussuhde leipomiseen. Olen kehittynyt karmaisevan kakun tekijästä fantasiakakkujen vääntäjäksi, mutta vieläkin välillä leivontaraivo yllättää. Paras palkinto urakasta on kuitenkin synttärisankarin hymy teemakakkunsa äärellä.

Nelivuotias poliisi pyysi poliisiautokakkua, ja sellaisen sai. Tässä kohtaa meillä asui myös kaksiviikkoinen vauva, joten kakun päällinen oli miehen käsialaa.

Surullisenkuuluisa suklaakakku

Olen aina pitänyt leipomisesta, mutten ole koskaan ollut mikään varsinainen jauhopeukalo. Lapsena into meni reseptien seuraamisen edelle, ja korvasin joskus liian monta ainesosaa toisella – lopputuloksena oli muun muassa ala-asteen arpajaisiin tehty suklaakakku, jonka legendaarisen pahaa makua muistellaan ystäväpiirissä vieläkin.

Jossain vaiheessa opin seuraamaan reseptejä kuuliaisemmin. Huomasin, että leipominen saattoi olla paitsi hauskaa, myös johtaa maukkaaseen lopputulokseen. Suklaakakkukin alkoi maistua suklaakakulta.

Rentoutumista ja raivoa

Lasten myötä alkoi tulla enenevissä määrin tilaisuuksia, joihin leipoa: ristiäisiä, syntymäpäiviä, nimipäiviäkin. Minusta ei tullut koskaan sitä rennosti lasten kanssa vatkaavaa ja vaivaavaa äitiä – lasten kanssa leipominen on minusta tosi stressaavaa!

Ei, leipominen on oma hetkeni keittiössä. Usein rentouttava, mutta välillä myös leivontaraivoon ja roskikseen lentäviin epäonnistuneisiin tekeleisiin päättyvä hetki.

Autokakku 1-vuotiaalle

Esikoiseni täyttäessä vuoden innostuin fantasiakakuista. Loihdin 1-vuotisjuhliin massiivisen autokakun lakritsi-ikkunoineen ja Domino-renkaineen. Kakku ei ollut helppotöinen, eikä siitä tullut millään mittapuulla täydellinen, mutta kyllä sen autoksi tunnisti – yksivuotiaskin.

Lapsi ei työtäni toki osannut vielä arvostaa, mutta juhlavieraiden kehut otin ylpeänä vastaan.

Yksivuotiaalle väänsin autokakun Domino-renkaineen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Puuha-Pete ja Pacman

Ja siitä se sitten lähti: kakkuperinne. Teen kahdelle isoimmalle lapsellemme joka synttärijuhliin halutun teeman mukaiset fantasiakakut. Tähän mennessä olen loihtinut muun muassa Turtlesin, Puuha-Peten, Hello Kittyn ja Pacmanin. Kakut vaativat aikaa ja vaivaa, ja lopputulos on nopeasti tuhottu, mutta lasten riemu kakusta on tähän asti riittänyt palkinnoksi.

Perinnettä on laajennettava kahteen nuorimpaan sitten, kun he alkavat tajuta, mistä ovat tähän asti jääneet paitsi. Esikoiseni sai ensimmäisen fantasiakakkunsa jo 1-vuotiaana, mutta yli 2-vuotias taapero ei ole saanut omaansa vieläkään. (Tässä taas huomaa, mistä kaikesta perheen pienimmät jäävätkään paitsi. Traumaterapia odottaa.)

Esikoiseni ollessa 2-vuotias Puuha-Pete oli maailman kovin juttu. Niinpä Pete pääsi synttärikakkuunkin.

Turtles oli kuumaa kamaa kolmevuotiaan mielestä. Siispä loihdin kilpparikakun.

Kakkuputki koittaa

Välillä olen katunut koko perinteen aloittamista. Nyt minulta odotetaan vuosi vuodelta upeampia luomuksia, enkä voi syyttää kuin itseäni. Itse olen kakkukuoppani kaivanut.

Lapsistamme kolme neljästä viettää syntymäpäiviään peräkkäisinä kuukausina, joten tulevaisuudessa häärään fantasiakakkujen parissa marraskuusta tammikuuhun. Mies suunnittelee jo leivontaraivo-evakkoon lähtemistä synttärijuhlien alla.

Prinsessakakku lähti kokonsa puolesta hieman lapasesta.

Seuraavassa viisi vinkkiä kakkuhommiin äidiltä, jolla on viha-rakkaussuhde leipomiseen:

1. Varasta häikäilemättä

Ei kakkutarvikkeita kaupasta, vaan reseptejä netistä. Minun uskottu ideoiden ammentamislähteeni on Kinuskikissan leivontayhteisö. Sieltä lainaan joko kokonaisia reseptejä tai yhdistelen useampaa, oman twistini lisäten.

2. Älä pihtaa massaa

Useimmat fantasiakakut päällystetään esimerkiksi sokerimassalla. Tässä more is more, etenkin jos et ole kovin tottunut massan käsittelijä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin ohueksi kaulittu sokerimassa, joka repeää juuri siinä kriittisessä vaiheessa, kun nostat sitä kakun päälle. Osta massaa mieluummin hieman runsaammin ja jätä se vähän paksummaksi, niin säästyt repeämiskriisiltä.

3. Anna tomusokerin pöllytä

Kun kaulitset sokeri- tai marsipaanimassaa, tee se tomusokerikerroksen päällä. Muuten massa tarttuu pöytään ja leivontaraivo on varma. Eikä haittaa, vaikka massa olisi kakkua päällystettäessä valkoisenaan tomusokerista. Saat sen häivytettyä, kun käyt päällisen läpi vedellä kostutetulla pullasudilla.

4. Älä stressaa kauneusvirheistä

Perfektionistina minullakin on tässä vielä opettelemista, mutta oikeasti, kukaan ei kiinnitä huomiota taitoksiin sokerimassassa tai Turtles-kakun silmien epäsymmetriaan. Kaikkein vähiten niitä huomaa lapsi, jonka kunniaksi kakku on tehty.

5. Puoliso puunatkoon

Sinä taistelit moniulotteisen Oktonautti-kakun valmiiksi hiki ja veri roiskuen (hieman liioiteltuna). Onneksi olkoon: Olet oikeutettu rojahtamaan sohvalle viinilasi kädessä ja nostamaan jauhojen peittämät jalkasi ylös. Juhlakalulla on (useimmiten) toinenkin vanhempi – tämä taltuttakoon keittiössä vallitsevan pyörremyrskyn.

Leivontailoa!

Hello Kitty -kakku syntyi spontaanisti, kun tytärpuolen juhlat pidettiinkin ennenaikaisesti.

Lisää Uusperhesatulta:

Hittipostaus: Asioita, joita en osannut lapsettomana arvostaa

”Nyt pylly pois veljen naamalta!!” 10 asiaa, joista tiedät olevasi äiti

Jatkuva varoittelu on haitaksi lapselle Saa kiipeillä!

Miten sillä on pokkaa tähänkin? ”Äitiys teki minusta itsevarman”.

Huippusuosittu tilitys huonounisista lapsista: Esikoiseni hyväunisuus ei ollutkaan ansiotani

Lue myös:

Näin huijaat lapsen syömään terveellisemmin: 5 erilaista ruokavinkkiä lapsiperheelle

Vauvanvaatteet ja lastenvaatteet – milloin tämä koko sopii?

Suuri imetysmyönteisyysvertailu – näin vauvamyönteisyys toteutuu Suomen sairaaloissa

Kuka siellä?

Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Mitä mieltä olet artikkelista?