Joulupukista voi kertoa lapsille monin tavoin: yhdessä perheessä pukki on totista totta, toisessa hölynpölyä ja kolmannessa ihana satu. Minkä tavan sinä valitset?
Pukki on olemassa – ihan oikeasti
Tämä lienee se perinteinen lähestymistapa. Lapsille uskotellaan, että joulupukki on olemassa ja asustaa Korvatunturilla tonttulauman ja muorin kera. Tontut käyvät pitkin vuotta kurkkimassa ikkunoiden takana, miten lapset (ja myös aikuiset) käyttäytyvät. Kiltit lapset saavat lahjoja ja ei-niin-kiltit ehkä jotain muuta.
Toisaalta monissa kodeissa tarinaa on pehmennetty niin, että lahjojen saaminen ei riipu kiltteydestä, mutta pukin olemassaoloa ei silti kyseenalaisteta. Pukkiuskoa ylläpidetään ehkä pihalle ilmestyvillä pienillä jalanjäljillä ja ikkunan alle pudonneella tonttulakilla.
Leikitään yhdessä pukkileikkiä
Tässä lähestymistavassa lapsille myönnetään, että joulupukkia ei ole olemassa Korvatunturilla asustavassa punanuttuisessa muodossa, vaan kyseessä on ihana joulusatu tai -leikki, jota voidaan leikkiä yhdessä.
Lahjat tulevat sukulaisilta ja ystäviltä, vaikka ne toisikin punaisiin pukeutunut partasuu – joka muuten on oikeasti vain hassusti pukeutunut naapurin Pentti. Joulupukista saatetaan lukea ja puhua, mutta koko ajan tiedostaen, että ihan oikeasti partasuuta ei ole olemassa.
Mikä joulupukki?
Joulu tulee ilman pukkiakin, ainakin tässä lähestymistavassa. Lapsille on tehty jo varhain selväksi, ettei pukkia ole eikä tule. Aattoiltana ovella ei kolkuttele sen enempää tilattu pukki kuin naapurinsetäkään.
Pukki esiintyy kotona korkeintaan joulukoristeena, ja lahjat löytyvät esimerkiksi kuusen alta. Tämä ei silti tarkoita, etteikö joulu voisi olla perheessä hyvinkin suuri juhla – sitä ei vain haluta viettää pukin kanssa.
