Viimeksi päivitetty 12.3.2020
Jokaiselle odottajalle tarjotaan mahdollisuutta osallistua julkisen terveydenhuollon kautta raskauden aikaisiin ultraäänitutkimuksiin. Tyypillisesti niistä ensimmäinen tehdään raskausviikon 12 tuntumassa. Ensimmäinen ultraäänitutkimus on joko
- varhaisraskauden yhdistelmäseula, jonka avulla kartoitetaan sikiön riskiä kromosomipoikkeavuuksiin, kuten 21-trisomiaan eli Downin oireyhtymään. Tällöin otetaan äidiltä verinäyte raskausviikoilla 9+0–11+6 ja sikiölle tehdään niskapoimu-ultraäänitutkimus raskausviikoilla 11+0–13+6.tai
- yleinen ultraäänitutkimus, jolla ei kartoiteta kromosomipoikkeavuuksien riskiä. Yleinen ultraäänitutkimus voidaan tehdä viikoilla 10+0–13+6.
Lue lisää: Niskaturvotusultra vai yleinen ultraäänitutkimus – kumpi valita?
Molemmissa ultraäänitutkimuksissa tutkitaan muun muassa, vastaako sikiön koko raskausviikkoja. Jos lapsen koko ei sovi raskausviikkojen kanssa yhteen, laskettua aikaa muutetaan. Samalla tutkitaan istukan paikka, sikiöiden lukumäärä sekä tarkistetaan sikiön sydämen syke.
Mikäli yhdistelmäseulassa todetaan suurentunut kromosomipoikkeavuuden riski, odottajalle tarjotaan mahdollisuutta jatkotutkimuksiin: joko NIPT-tutkimukseen tai istukka- tai lapsivesinäytteeseen.
Kuuntele podcast ensimmäisestä ultraäänitutkimuksesta!
Raskaudenaikaisiin ongelmiin selvyys ultralla
Raskauden aikana voi ilmetä erilaisia oireita tai ongelmia, kuten ennenaikaista supistelua tai verenvuotoa. Näissä tilanteissa tarkistetaan tarvittaessa ultraäänitutkimuksella, onko sikiöllä kaikki hyvin.
Jos odottajalla on esimerkiksi verenvuotoa, istukka voidaan tutkia. Verenvuoto saattaa tulla istukan reunasta tai alta, jolloin keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen riski kasvaa. Vuoto saattaa myös johtua esimerkiksi kohdunsuulla olevasta polyypista, joka on alkanut vuotaa vaikkapa yhdynnän aiheuttaman hankauksen takia. Tällainen tiputtelu on täysin vaaratonta lapselle sekä äidille.
Ylimääräiset ultrat ennen synnytystä
Jos ei tiedetä, onko lapsi pää- vai perätilassa, asia voidaan varmistaa ultraäänitutkimuksella. Perätilassa olevalle lapselle voidaan yrittää tehdä ulkokäännös eli kääntää vauva pää alaspäin, kohti kohdunsuuta ennen synnytystä.
Ennen synnytystä tarkkaillaan myös lapsiveden määrää. Sen runsas väheneminen voi tarkoittaa, että istukka ei toimi kunnolla. Asiasta päästään varmuuteen etsimällä ultralla lapsivesilammikoita kohdusta. Jos lammikoita on riittävästi, istukka toimii moitteettomasti. Jos taas lammikoita löytyy liian vähän, synnytys saatetaan käynnistää.
Ylimääräisiä ultraäänitutkimuksia saatetaan tehdä myös arvioitaessa sikiön kokoa loppuraskaudessa. Jos on aihetta epäillä, että sikiö on poikkeuksellisen suurikokoinen esimerkiksi raskausdiabeteksen takia, voidaan tehdä kokoarvio ultraäänitutkimuksen avulla. Nämä mittaukset eivät kuitenkaan aina osu kohdilleen, ja tulokas saattaakin olla selvästi suurempi tai pienempi kuin kokoarvio antoi ymmärtää.
Finlex: Laki raskauden keskeyttämisestä
