Kaksilapsisen perheen äiti, Suvi Otsomaa, 24, ei lähde lastensa luota töihin vaikka tultaisiin kotoa kyselemään. Kotiäitiys on hänelle iso arvovalinta. ”On kallisarvoista päästä seuraamaan omien lapsien kasvua ja kehitystä. Ja lapset saavat läheisyyttä aina, kun vaan niin tahtovat."
Viimeksi päivitetty 17.10.2011
Perheen lapset Aada-Sofia, 1, Oskari, 3, pitävät äidin kiireisenä. Kun yritän tavoittaa Otsomaata haastattelua varten, hän ehdottaa sähköpostihaastattelua.
”Monesti on niin, että kun puhun puhelimessa, niin jommalla kummalla lapsista on jotain asiaa. Onneksi äiti saa puhua joskus rauhassakin”, Otsomaa kirjoittaa ja laittaa silmää iskevän hymiön perään.
Lähetän kysymykseni hänelle, joihin Otsomaa vastaa illalla kun lapset nukkuvat.
Päivän tohinoita
”Meillä ei koskaan toimita minkään kaavan mukaan. Mennään vaan, eletään hetkessä ja katsotaan mitä vastaan tulee. Joskus voidaan suunnitellakin jokin juttu, mutta aina ei suunnitelmat syystä tai toisesta toteudu”, Otsomaa kertoo.
Lue myös: Yltiöäidin elämä on suorittamista
Mistä sitten näihin hulinapäiviin oikein kuuluu?
”Leikkimistä, piirtämistä, askartelua, ulkoilua ja piirrettyjen katselua. Kerran viikossa ollaan käyty uimassa. Käydään myös viikoittain perhekerhossa ja -kahvilassa.”
Toisinaan perhe suuntaa isovanhempien luokse, jolloin lapset pääsevät touhuamaan serkkujensa kanssa. Yhtenäistä päivissä on vain se, että ne ovat kaikki täynnä tohinaa.
”Päivät menevät tosi nopeasti”, Otsomaa hehkuttaa ja lisää hymynaaman lauseen loppuun.
Lue myös: Epäkypsä isovanhemmaksi
Unelmien täyttymys
Tyhmä kysyä, että mikä oikein pidättelee äitiä kotona. Vastaus on nimittäin ilmeinen. Lapset. Otsomaa täydentää:
”On kallisarvoista päästä seuraaman omien lapsien kasvua ja kehitystä. Ja lapset saavat läheisyyttä aina, kun vaan niin tahtovat”, Otsomaa kertoo.
Lue myös: Taas väännetään: kotihoito vai päiväkoti?
Oliko sitten kotiäitiys jo lapsena Otsomaan haave vai muodostuiko päätös vasta lasten ilmaannuttua maailmaan?
”Aina olen tiennyt, että haluan lapsia ja että tahdon olla heidän kanssaan ainakin kolme vuotta. Nyt kun olen ollut kotona sen kolme vuotta, niin ajattelen ihan samalla tavalla. Ei minulla ole vieläkään hinkua töihin.”
Lue myös: Kotihoidontuki, äidin köyhyysloukku?
Koska takaisin sorvin ääreen?
Otsomaa on lastenhoitoalalla. Oman alan töiden tekeminen lasten ollessa pieniä olisi hänestä tyhmää.
”En kovin helposti veisi omia lapsia hoitoon ja menisi itse hoitamaan toisten lapsia”, Otsomaa tyrmää ehdotukseni töistä.
Lue myös: Takaisin töihin
Otsomaan mukaan omien lasten kanssa pitää olla niin pitkään kuin kukkaro antaa periksi. Jossain vaiheessa kuitenkin taloudellinen kipupiste saavutetaan Otsomaillakin.
”Mieheni on kaivinkoneurakoitsija. Kun maa sulaa, niin töitä riittää, mutta talvella on hiljaisempaa. Siksi on vaikea sanoa, kuinka pitkään taloudellinen tilanne mahdollistaa kotona olemisen. Toivottavasti ainakin vielä vuosia”, Otsomaa kertoo.
Hampaan kiristelyä
Kaikki vanhemmat tietävät, ettei lasten kanssa ole aina hauskaa. Joskus pikkusisarusta kiusataan, kun taas joskus rikotaan kukkaruukkuja.
”Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu vaikka ja mitä. Kaikki nämä jutut kuuluvat siihen, että on lapsia. En suostu ottamaan suurempaa stressiä näistä jutuista”, Otsomaa kirjoittaa.
Lue myös: Oletko sinä onnellinen vanhempi?
Otsomaan asenne on kuin nakutettu äitiyttä varten.
”Välillä on tietysti päiviä, jolloin hermot menevät. En kuitenkaan vaihtaisi päiväkään pois. Kyllä tämä on se mun juttu”, Otsomaa kiteyttää.
Teksti: Jarkko Uro
Kuvat: Suvin perhealbumi
Lue myös:
Äiti kuuluu töihin, mutta lapsi ei kuulu päiväkotiin?
