Sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan kykyä kunnioittaa niin itseään kuin muitakin. Tämän kaksoiskompetenssin kehittymiselle on tärkeää, että lapsi oppii pienestä pitäen ottamaan muut huomioon ja tekemään yhteistyötä.
Viimeksi päivitetty 1.5.2011
Opi ratkomaan riitoja
Yhteiselämä synnyttää väistämättä isompia tai pienempiä konflikteja. Yhteentörmäykset johtuvat siitä, että toisistaan riippuvaisilla ihmisillä, jotka asuvat tai työskentelevät yhdessä, on erilaisia tavoitteita ja toiveita, jotka eivät aina ole sovitettavissa yhteen. Lapset kokevat usein eturistiriitoja, joita syntyy sekä vanhempien ja muiden aikuisten asettamien vaatimusten ja rajojen vuoksi että vuorovaikutuksessa muihin lapsiin. Useimmat lapset tuskin välttyvät konflikteita, joista he toki myös oppivat paljon: toisaalta sen, ettei ihminen voi – eikä saa – tehdä aina oman tahtonsa mukaan, ja toisaalta sen, että asioissa voidaan päästä molempia osapuolia tyydyttävään kompromissiin.
Lapsen pitää oppia, ettei perhe-elämässä ja muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä oteta lukuun pelkästään hänen toiveitaan ja tarpeitaan. Vanhemmat saattavat soveltaa elämässään normeja, jotka he toivovat lapsensakin ymmärtävän ja omaksuvan. Jos vanhempien mielestä on tärkeää suojella ympäristöä ja kuluttaa kohtuullisesti, he voivat joutua karsimaan lapselta leluja, vaatteita tai jotain muuta. Tällöin lapsesta ehkä tuntuu, ettei hänen toiveitaan ja mielipiteitään kuunnella, vaan aikuisten toiveet ja mielipiteet vievät aina voiton. Mutta lapsi voi myös kokea, että vanhemmat kuuntelevat hänen perustelujaan ja yrittävät päästä yhteisymmärrykseen. Niinkin voi käydä, että vanhemmat kuuntelevat lapsen toiveita mutta pitävät silti lujasti kiinni omista normeistaan ja perustelevat, miksei lapsi voi saada tahtoaan läpi. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että jos vanhemmat vaativat lapselta kohtuullisuutta ja muiden huomioon ottamista mutta eivät sovella niitä omassa elämässään, lapsi voi saada ristiriitaisia viestejä.
Lapset oppivat luultavasti enemmän siitä, mitä vanhemmat tekevät, kuin siitä, mitä nämä sanovat! Monissa tämän päivän perheissä kuunnellaan lapsia, ja he saavat olla mukana päättämässä heitä itseään koskevista asioista. Lapsille, jotka kokevat, että vanhemmat kuuntelevat heitä ja ottavat heidän mielipiteensä huomioon, kehittyy valmius neuvotella ja sovitella tilanteissa, joissa ollaan eri mieltä. Tosin osa lapsista saattaa oppia dominoimaan ja määräilemään perhettään tavalla, joka ei ole suotava.
Vanhempien on tärkeää tehdä selväksi, mihin ratkaisuihin lapset saavat olla vaikuttamassa ja mitkä päätökset jäävät vanhempien tehtäviksi. Tärkeää on myös tehdä päätökset loukkaamatta lapsen omanarvontuntoa, kunnioittaen hänen tunteitaan ja ymmärtäen hänen pettymystään ja suuttumustaan. Useimmissa perheissä on luovuttu kasvatuksesta, jonka tavoitteena on lapsen oman tahdon nujertaminen erilaisin kielloin ja rangaistuksin. Silti monet vanhemmat katsovat edelleen oikeudekseen käyttää fyysistä kuritusväkivaltaa lapsen ojentamiseen tai rankaisemiseen ei-hyväksyttävästä käytöksestä. Ne, jotka väittävät, ettei sellainen kasvatusmenetelmä vahingoita lasta, eivät osaa tai halua miettiä asiaa lapsen kannalta. On myös syytä muistaa, että ruumillinen kuritusväkivalta on Suomen laissa rangaistavaa.
Lasten väliset konfliktit
Myös vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa voi ilmaantua enemmän tai vähemmän vakavia konflikteja. Siitä, kuinka ne ratkaistaan, tulee lapselle malli tuleviin ihmissuhteisiinsa. Aikuiset, jotka tietävät, miten lasten riidat kehittyvät, haluavat usein puuttua asiaan, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Vaikka tarkoitus on hyvä, kannattaa ehkä miettiä, pitäisikö lasten antaa useammin sovitella omat erimielisyytensä. Ongelman eteen joutunut ihminen oppii enemmän yrittäessään löytää ratkaisun yhdessä muiden kanssa kuin siinä tapauksessa, että toiset puuttuvat asiaan ja ratkaisevat ongelman tai estävät sitä syntymästä.
Ongelman kohtaaminen
Sekä asiantuntijat että vanhemmat valittavat, etteivät nykylapset opi kärsivällisyyttä vaan odottavat kaikkien tarpeiden tulevan tyydytetyiksi tässä ja nyt. Onko tämän päivän vanhemmilla taipumus tehdä lastensa elämä liian helpoksi? Jos on, niin miksi? Vanhempina toivomme tietysti, että lapsillamme on kaikki hyvin, mutta tulemmeko samalla ottaneeksi heiltä pois tärkeitä oppimisen edellytyksiä? Jos poistamme lasten elämästä kaikki mahdolliset esteet ja annamme heille kaiken, mitä he ikinä toivovat (usein jo ennen kuin he edes esittävät toivomustaan), riistämme heiltä motivaation toimia aktiivisesti ja intensiivisesti.
Huolimatta kaikesta siitä, mitä länsimaissa on tehty ongelmien välttämiseksi, elämä asettaa meidät kaiken aikaa uusien haasteiden eteen. Siksi olemme joutuneet kehittämään jonkinasteisen kyvyn käsitellä ongelmia sekä omin päin että yhdessä. Ei ole viisasta antaa lapsille sellaista kuvaa, että elämässä kaikki tulee valmiina ja he voivat aina vaatia huomiota itselleen.
Lapset oppivat toistuvista kokemuksista. Ellei lapsen tarvitse koskaan odottaa toiveidensa tai tarpeidensa täyttymistä, hänestä tulee kärsimätön ja hän pitää selviönä, että toiset ratkaisevat ongelmat hänen puolestaan. Tanskalainen psykologi Bent Hougaard käyttää termiä ”curling-vanhemmuus” puhuessaan vanhemmista, jotka rientävät poistamaan lastensa edestä kaikki mahdolliset vaikeudet ja esteet niin kuin jäätä lakaisevat curling-pelaajat.
Jos lapsi sen sijaan kohtaa aikuisia, jotka kannustavat ja tukevat häntä selvittämään itse, kuinka ongelman voi ratkaista, lapsi oppii monta asiaa: saa mallin ongelman ratkaisemiseen seuraavalla kerralla, omaksuu rakentavan suhtautumisen ongelmiin ja saa valmiuksia haasteiden käsittelemiseen.
Teksti: Jon Olav Berg
Julkaistu alun perin Oppiminen: Lapsen suunnattomasta oppimiskyvystä -oppaassa
Copyright © 2011 Vaukirja
Kuva: iStockphoto
