Anna Kytölän kaksosraskaus eteni kivikkoisesti. Lapset syntyivät sektiolla 26. raskausviikolla. Kymmenen päivää syntymästä pieni Iina-tyttö menehtyi sairaalahoidossa. Lue koko tarina.
Viimeksi päivitetty 2.4.2012
”Sain tietää viikolla 12, että odotan kaksosia. Tutkimuksessa selvisi, että lapset ovat 90 prosentin todennäköisyydellä identtiset. Siinä vaiheessa minulle sanottiin, että kaikki on hyvin”, Anna Kytölä kertoo.
Pian kuitenkin raskaus muutti suuntaansa.
”Menin itse vastaanottoon viikolla 22 plus neljä. Toinen lapsista oli ollut liikkuvainen, oikea sitkeä sissi. En kuitenkaan tuntenut liikkeitä niin paljon kuin normaalisti”, Kytölä sanoo.
Tutkimuksissa todettiin, että veri ei kiertänyt kunnolla pienemmälle Iina-sikiölle. Napanuoraan oli tullut tukos. Epäiltiin myös identtiseen kaksosraskauteen liittyvää harvinaista fetofetaalista transfuusio-oireyhtymää (FFTO), jossa toinen sikiöistä luovuttaa ravintoaineita toiselle.
”Iina luovutti omia ravintoaineita toiselle sikiölle eli Annille. Iina oli todella altavastaaja koko pienen elämänsä ajan”, Kytölä kertoo.
Lue myös: Oliver syntyi ilman verta
Ennenaikainen synnytys
Ongelmien jälkeen raskaus ei ehtinyt edetä kovinkaan pitkälle. Kytölälle tehtiin sektio viikolla 25 plus 6.
”Raskaus purettiin Iinan huonojen sydänäänien takia. A-lapsi Anni painoi syntyessään 860 grammaa. Hän oli 34 senttiä pitkä. B-lapsi Iina oli vain 740 grammaa. Iina oli 32 senttiä”, Kytölä sanoo.
Identtiset kaksostytöt vietiin suoraan vastasyntyneiden teho-osastolle. Kytölä ei itse pystynyt tekemään muutamaan päivään mitään vauvojensa hyväksi.
”Oli aivan käsittämätöntä, että lapset olivat juuri olleet mahassani. Nyt lapset jäivät sairaalaan ja itse lähdin kotiin. Se oli todella epätodellista. Kuin seuraisin jonkun toisen elämää”, Kytölä sanoo.
Lue myös: Annanko lapseni adoptoitavaksi?
Lyhyt taival maan päällä
”Lapset syntyivät 7.1. Iina menehtyi kymmenen päivän päästä”, Kytölä kertoo.
Kytölän ääni värisee hänen muistellessaan tapahtumia. Iinan kuolinpäivä oli Kytölän oma syntymäpäivä.
”Iinan menehtyminen oli minulle shokki. Oli hyvin epätodellinen olo, että pitää oma muksu laittaa maan alle. Halusin hänet vain takaisin, enkä suostunut käsittämään, miksi näin kävi”, Kytölä sanoo.
Vanhemmat eivät pystyneet tekemään paljoakaan kymmenen päivää teho-osastolla eläneen Iinan eteen.
”En koskaan päässyt vaihtamaan edes Iinalle vaippaa. Oli vain hyvin pieniä asioita, joita pystyin tekemään. Annoin esimerkiksi maitotippoja pumpulipuikolla”, Kytölä kertoo.
Annin taistelu sydämestä
Myös Anni elämä oli vaarassa. Anni oli saanut fetofetaalisen transfuusio-oireyhtymän vuoksi liikaa verta, minkä vuoksi hänen elämänsä roikkui myös hiuskarvan varassa.
”Liiallisen veren vuoksi Annilla oli kovia sydänongelmia. Hän taisteli sydämensä puolesta”, Kytölä sanoo.
Kytölät eivät pystyneet suremaan kunnolla menetettyä Iinaa. Pelko Anninkin menettämisestä oli niin valtava.
”Oli välillä jopa sellainen olo, että eikö sitä osaa ollenkaan surra”, Kytölä muistelee muutaman kuukauden takaista mielentilaansa.
Vasta Annin täytettyä kolme viikkoa, tilanne alkoi rauhoittua. Sitä mukaa kun Anni vahvistui, pystyi Kytölät käsittelemään heille tapahtunutta murhenäytelmää.
Lue myös: Kolmosista vain yksi selvisi
Suru tulee varkain
Kotona huomiota onneksi vaati perheen esikoinen, hieman yli vuoden ikäinen isoveli – hän esti vanhempia pysähtymästä epätoivoon ja epätietoisuuteen. Arjen oli tapahduttava, vaikka mieli myllersi.
”Lapset pitävät liikkeessä. On onni, että meillä on iloinen taaperopoika kotona. Olisi niin helppo vajota epätoivoon”, Kytölä sanoo.
Surua ei kuitenkaan pidä vältellä.
”Olemme laittaneet ulos kynttilän Iinan kuoleman jälkeen, eikä se ole vielä kertaakaan sammunut. Iina ei unohdu meiltä koskaan ”, Kytölä sanoo.
Kuva: Anna Kytölän kotialbumi
