Viimeksi päivitetty 21.11.2012
Lapselle uskottavan vastuun määrä riippuu aina paitsi lapsen iästä, myös hänen persoonallisuutensa piirteistä. Tutkimukset kuitenkin todistavat, että lapset itse kokevat vastuun myönteisenä asiana.
Suomessa sosiaalityön tohtori Susanna Helavirta selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, mistä lasten hyvä elämä koostuu. Yksi tutkimuksessa esille noussut ilmiö on juurikin vastuu.
”Tutkimuksessani selvisi, ettei vastuunkanto kodista ja vanhemmista lasten kokemuksissa ilmene negatiivisena asiana. Lapset olivat päinvastoin vastuistaan ylpeitä ja vastuuseen suhtaudutaan myönteisesti”, Helavirta huomauttaa.
Vastuu on kulttuurisidonnainen ilmiö
Lapsille annetun vastuun määrä riippuu usein myös kulttuuritaustasta. Suomalaislapset saattavat kekkuloida vastuuttomina, kun samanaikaisesti monissa maahanmuuttajaperheissä samanikäisillä lapsilla voi olla jo rutkasti vastuuta perheen arjen pyörittämisestä.
Helavirta kysyykin, olemmeko valmiita muuttamaan käsitystämme lapsuudesta.
”Tutkimuksessani useimmat lapset ajattelivat, että myös lasten kuuluu huolehtia vanhemmistaan. Mutta tuleeko vastuu tulkituksi herkästi lapsen hyvän elämän uhaksi? Olemmeko valmiita tunnustamaan, että lapsuus ei olekaan vastuista vapaata?”
Lue myös: Turvallisuus on lapselle turmiollista
Huolehtiminen kasvattaa
”Huolehtiminen lisää riippumattomuuden kokemusta lapsella. Vastuun antaminen tukee lapsen ajatusta siitä, että kyllä hän selviää ja pärjää. Vastuu myös lisää kokemusta siitä, että lapsi on tärkeä perheenjäsen”, Helavirta kertoo.
Helavirta puhuu brittitutkimuksesta, jossa vanhemman ja lapsen suhdetta on selvitetty huolenpitonäkökulmasta.
”Tämä tutkimus tuo esille sen, että lasten ongelmaratkaisukyvyt lisääntyvät, kun lapset ottavat enemmän vastuuta arjesta”, Helavirta sanoo.
Lue myös: Rikos ja rangaistus
Jaettu velvollisuus
Lapselle annetulla vastuulla on rajansa. Helavirta ei kannata perhemallia, jossa vanhemmat makaavat sohvalla ja lapset kuuraavat taloa aamusta iltaan.
”Tarkoitan vastavuoroista vastuuta. Huolenpito jakautuu niin aikuiselle kuin lapselle”, Helavirta sanoo.
Vastuun antamisessa on huomioitava lapsen ikä ja hänen yksilöllinen kykynsä ottaa vastuuta. On syytä varoa, ettei lapselle kerry liikaa vastuuta.
”Aikuisella pitää olla perheessä aina päävastuu. On hälyttävää, jos lapsella ei esimerkiksi vastuiden takia jää aikaa omille kavereille. Isompien lasten kohdalla koulunkäynnin kärsiminen on yksi merkki liiallisesta vastuusta. Nuoret saattavat myös sanoa suoraan, etteivät jaksa”, Helavirta huomauttaa.
Lapset liiallisen vastuun alla
Toisinaan lastensuojelu törmää liialliseen vastuunkantamiseen.
”Lastensuojelussa on tilanteita, joissa aletaan pohtia, kuka perheessä tekee mitäkin. Silloin voidaan pohtia perheen kanssa, onko tilanne lasten hyvinvoinnin kannalta hyvä”, Helavirta kertoo.
Liiallinen vastuun antaminen ei kuitenkaan ole aivan heti vaarana.
”Nämä ovat marginaalisia tapauksia”, Helavirta kuittaa.
Kuva: Crestock
