Toiset rakastavat, toiset vihaavat - hiihtämistä nimittäin. Hiihtäminen on monille suomalaisille kunniakysymys. Useissa kouluissa hiihto on edelleen pakollista. Hiihtokausi on kuitenkin melko lyhyt ja välineet kalliit. Kannattaako lasta siis raahata ladulle, jos häntä itseään ei hiihtäminen kiinnosta? Onko niin, että suomalaislapsen pitäisi osata hiihtää?
En tarkalleen ottaen muista, milloin olisin viimeksi hiihtänyt. Joskus alakouluaikoihin se oli.
Joskus muistaakseni tykkäsin käydä isän kanssa hiihtoretkillä, mutta viimeistään koulujen väliset kisat tappoivat hiihtoinnon. Sen koommin ene ole monoja jalkaani pukenut.
Tämä tarina tuntuu olevan tuttu monille. Nyt oman lapsen myötä on kuitenkin taas syytä etsiä hiihtomonot esille. Vai onko? Tarvitseeko kaikkien oikeasti osata hiihtää? Päätin kysyä asiaa vanhemmilta Vau.fi:n keskustelupalstalla.
”Suomalaisen lapsen tulee saada opetella hiihtämään”
”Kyllä, suomalaisen lapsen tulee saada opetella hiihtämään”, nimimerkki Yölento kirjoittaa.
”Mukava kokemus tulee, kun välineet ovat kunnollisen, latu riittävän helppo aloittelijalle ja asiasta puhutaan kannustavasti ja positiivisesti”, Yölento vinkkaa.
”Jokainen koululainen joutuu suksille. Siinä ei kysytä, kenen vanhemmat pitävät hiihtämisestä. Kokemus ei ole hyvä, kun lainavälineillä yrittää räpiköidä muiden perässä. Opettaja ei ehdi opettaa jokaista alusta lähtien, jos kotona ei ole tehty mitään”, hän toteaa.
”Keksin paljon parempiakin tapoja käyttää lapsen aivokapasiteettia”
Suski75 on eri mieltä. Hänestä lapsen ei tarvitse osata hiihtää.
”Keksin paljon parempiakin tapoja käyttää lapsen aivokapasiteettia hyödyllisempien taitojen opetteluun. Hiihtokausi on Etelä-Suomessa liian lyhyt, joinain vuosina lunta ei ole juuri lainkaan, eikä hiihtotaidosta ole nykyihmiselle enää mitään hyötyä.”
”Miksi pitäisi osata hiihtää, kun Etelä-Suomessa ei ole edes talvisin lunta?”
Emppake84 ihmettelee, miksi lumettomilla seuduilla tarvitsisi osata hiihtää. Etelä-Suomessakaan kun talvisin ei välttämättä ole lunta laduiksi asti.
”Tai ainakaan Helsingissä ei ole. Paitsi tekoladulla, ja sitten oli se yksi viikko tuossa tammikuussa, kun lumi pysyi maassa”, hän päivittelee.
Koulumatkalla rikoin sukseni tahallaan siinä toivossa, ettei vanhemmillani olisi varaa ostaa uusia.
”Jos muksu haluaa isona hiihtää, niin antaa mennä vain. Väkisin mihinkään ladulle en lähde toista raahaamaan siksi, ’koska sodassakin hiihdettiin’. Talvi nyt ei meidän perheessä ole muutenkaan mitään lempivuodenaikaa, joten saa muut hiihdellä pakkasella. Meillä käydään uimassa ja harrastetaan palloilulajeja.”
Hyvät hiihtovälineet ovat kalliit, eikä niiden hankkimista pidetä järkevänä muutaman hiihtokerran takia. Moni on myös saanut pysyviä traumoja hiihdonopetuksesta, mikä osaltaan vaikuttaa suhtautumiseen.
”Pelkkä hiihto-sana aiheuttaa itselleni inhotusta. Koulumatkalla rikoin sukseni tahallaan siinä toivossa, ettei vanhemmillani olisi varaa ostaa uusia”, Jay kertoo. Hän aikoo kannustaa lasta hiihtoon, jos hiihtäminen kiinnostaa. Pakottaa hän ei tahdo.
”On minusta vähän noloa, jos lapsi on koulussa ainoa, joka ei osaa hiihtää”
Vauva3 ei itse juuri perusta talviliikuntalajeista, mutta vie lapset kuitenkin hiihtämään ja luistelemaan.
”On minusta vähän noloa, jos koulussa on ainokainen, joka ei osaa hiihtää. Jopa meidän pienimmällä on omat sukset. Mistä tietää, vaikka olisi lapsen lempiharrastus?” hän pohtii.
Vanhemmat miettivät, kiusataanko lasta, jos hän ei osaa samoja taitoja kuin muut luokkalaiset. Pelätää, että lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi heikon hiihtotaidon tai suksettomuuden vuoksi.
”Minusta oli hirveän noloa, kun en osannut uida kuin käsipohjaa kouluun mennessä. Viimein liki 9-vuotiaana laitettiin uimakouluun, ja opin vihdoin kunnolla uimaan. Haluan lapseni säästää turhalta nöyryytykseltä, mitä tulee koululiikuntaan”, Jannina kertoo.
Mesiangervon tytär hiihtää eskarissa. Tätä ennen tyttö on hiihtänyt jo kahtena talvena päiväkodissa.
”Tuntuisi tympeältä, jos tyttö joutuisi vaan seuraamaan sivusta, kun muut hiihtää. Minusta on upeaa, että lasten kanssa liikutaan paljon! Jos päiväkodissa ja eskarissa ei olisi ollut hiihto-opetusta, olisi sukset jääneet helposti hankkimatta”, hän kertoo.
”Enkä todellakaan olisi siitä huonoa omaatuntoa ottanut.”
