Lasten kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa jakaa mielipiteitä. Yhdelle lapsen kuvan julkaiseminen näyttäytyy uhkana lapsen yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta kohtaan, kun taas toiselle se on luonnollinen tapa kertoa ystäville, mitä perheelle kuuluu. Mitä vanhempien kannattaa ottaa huomioon, kun jakaa lapsen kuvan sosiaaliseen mediaan?
Viimeksi päivitetty 18.1.2015
Helsingin Sanomien datajournalismin uutispäällikkö Esa Mäkinen on pohtinut Totuuskuutio-blogissaan sosiaalisen median nurjaa puolta. Mäkinen edustaa itse tiukkaa linjaa lapsensa kuvien julkaisemisessa.
”Kun lapseni syntyi, tein vakaan päätöksen: En julkaise hänestä yhtään kuvaa tai päivitystä missään sosiaalisen median kanavassa. Lapsella on oikeus yksityisyyteensä, joka on eri kuin vanhemman yksityisyys”, Mäkinen aloittaa blogikirjoituksensa.
Mäkinen on huolissaan siitä, että tietoja on vaikea poistaa internetistä lopullisesti. Kertaalleen tuhottua aineistoa saattaa löytyä vielä vuosien päästä.
”Koulukiusaajat voivat saada vanhoista kuvista ja päivityksistä aseita pilkantekoon. Lapsien kuvat voivat päätyä huijareiden, rikollisten tai mainostajien materiaaliksi. Työelämässä ja opiskelussa blogeista ja kuvista voi tulla eteen kiusallisia tilanteita”, Mäkinen listaa.
Lue myös: Syrjäytyminen alkaa varhain
Lasten digitaalinen yksityisyys uhattuna
”Ongelmana lasten kuvien panemisessa nettiin pidetään välillä sitä, että esimerkiksi pedofiilit voisivat käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa. Paljon suurempaa lapsijoukkoa koskettava ilmiö on kuitenkin se, että he eivät saa itse päättää, mitä heistä netissä julkaistaan”, Mäkinen sanoo.
Mäkisen mielestä lasta koskevia asioita ei tulisi julkaista somessa ennen kuin lapsi on kyllin vanha itse päättämään, mitä asioitaan haluaa kertoa julkisuuteen. Lapsen yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden vaarantamisen ohella varhainen somejulkisuus voi Mäkisen mukaan luoda lapselle kyseenalaista mainetta.
”Kun vanhempi dokumentoi lapsensa elämää ja mielenlaatua, hän samalla määrittelee sitä, miten muut näkevät lapsen tulevaisuudessa.”
Kuvien julkaiseminen ilman lapsen nimeä ei ole Mäkisen mielestä myöskään ongelmatonta. Hän uskoo yksityishenkilöistä otettujen kuvien löytämisen kasvojentunnistustoimintojen avulla olevan tulevaisuudessa entistä helpompaa.
”En halua, että lapseni löytää noloja kuvia itsestään netistä teininä tai myöhemmin. Etenkään en halua, että lastani voitaisiin kiusata näiden nolojen kuvien avulla”, Mäkinen kirjoittaa.
Lue myös: Ekologista vanhemmuutta etsimässä
Suloisista kuvista ei voi olla haittaa lapsille?
Linda Leinoselle taaperoikäisten lasten kuvien jakaminen on luonnollinen tapa kertoa kuulumisia ystäville. Hän on kuitenkin pohtinut julkisuuskysymystä ja käyttää tarkkaa harkintaa sen suhteen, millaista materiaalia lataa muiden nähtäväksi.
”Julkaisen kuvia lapsistani vain Facebookissa. Kuvat näkyvät vain ystävilleni ja valitsen julkaistaviksi vain kuvia, joissa ei ole mitään liian arkaluontoista”, Leinonen kertoo. 
Facebook on Leinoselle arkinen ystävien kohtaamispaikka, jossa kerrotaan tuoreimpia kuulumisia.
”Lapset ovat minulle kaikkein tärkein asia elämässä. Olen heistä hyvin ylpeä ja haluan esitellä ylpeydenkohteeni myös ystävilleni. En vain osaa nähdä suloisten kuvien jakamisessa ystäville mitään ongelmaa.”
Leinonen karsii julkaistavista kuvista pois kuvat, jotka lapset voisivat myöhemmin kokea nöyryyttävinä. Esimerkiksi vessassa tai suihkussa otetut kuvat eivät päädy Facebookiin.
”Kuvat ovat tavallisia lasten poseerauskuvia. Vältän julkaisemasta liian yksityiskohtaisia tai liian henkilökohtaisia asioita paljastavia kuvia. Esimerkiksi kun lapseni joutui sairaalaan, otin kuvan ambulanssista. En missään nimessä levittäisi kuvaa, jossa lapsi makaa sairaalassa kiinni letkuissa”, Leinonen sanoo.
Leinonen ei ole huolissaan lastensa kuvien leviämisestä ystäväpiirin ulkopuolelle.
”Julkaisen kuvia, joissa lapset näyttävät söpöiltä ja suloisilta. En ymmärrä, mitä haittaa kuvista voisi olla lapsilleni nyt tai myöhemmin elämässä. Jos joku jossain maailman toisella puolella näkee kuvan suloisesta lapsestani, onko se niin paha juttu?” Leinonen pohtii.
Lue myös: Pihaleikit jäämässä historiaan
Mediatutkija: ”Sosiaalinen media on olennainen osa vuorovaikutusta”
Väitöskirjassaan sosiaalista mediaa tutkiva Mari Lehto suhtautuu aiheeseen maltillisesti. Hän kannustaa vanhempia käyttämään harkintaa siinä, mitä asioita jaetaan julkisesti.
”Näitä asioita jokaisen vanhemman on hyvä pohtia. Asia ei kuitenkaan mielestäni ole aivan yksiselitteinen. Sosiaalinen media on näinä päivinä olennainen osa sosiaalista todellisuutta ja vuorovaikutusta. Nykyään ihmiset kommunikoivat ystäviensä ja perheensä kanssa sosiaalisessa mediassa enenevässä määrin ja se koetaan hyvin merkitykselliseksi”, Lehto sanoo.
Lehto ymmärtää lastensa kuvia julkaisevia vanhempia.
”Esimerkiksi monelle pienen vauvan äidille sosiaalinen media voi olla ikkuna ulkomaailmaan. Sosiaalisen median käyttö on nykyään yleinen kommunikoimisen tapa ja kuvat ovat osa sitä. Se, onko kuvilla vaikutusta ihmiseen elämään riippuu siitä, millaisista kuvista on kyse.”
Lue myös: Kotona vai töissä? Äidit avautuvat tärkeästä päätöksestä
Lapsen itsemääräämisoikeus kasvaa iän myötä
Kun vanhempi jakaa kuvia ja tietoa lapsesta, kannattaa ottaa huomioon lapsen ikä.
”Kuten muissakin asioissa, lapsen itsemääräämisoikeus kasvaa iän myötä. Lasta pitää kohdella kunnioittavasti. Näitä asioita voi myös pohtia yhdessä lapsen kanssa, kun hän on siihen tarpeeksi vanha”, Lehto sanoo.
Lehto ei pidä kuitenkaan kiusaamisargumenttia syynä olla julkaisematta lasten kuvia.
”Ei voida ajatella, että lapsen tai hänen vanhempiensa pitäisi olla tietynlaisia tai toimia tietyllä tavalla, jotta lasta ei kiusattaisi. Vastuu on kiusaajalla ja hänen vanhemmillaan”, Lehto muistuttaa.
