Viimeksi päivitetty 25.5.2015
Isättä kasvamisen on aikaisemmin uskottu johtavan esimerkiksi käyttäytymishäiriöihin ja ongelmiin sukupuoli-identiteetin kehityksessä. Tutkimusten valossa tästä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan.
Tärkeintä on jatkuvuus
Tutkimuksissa on todettu, että keskimäärin lapset voivat parhaiten, jos lapsella on ympärillään vähintään kaksi yhteensopivaa ja toisiinsa sitoutunutta aikuista. Tämä ei silti tarkoita, että yksinhuoltajien lasten asiat olisivat välttämättä huonommin kuin muilla.
”Ongelmat yksinhuoltajan lapsen hyvinvoinnissa johtuvat usein siitä, että lapselle turvallisuutta tuova perheyhteys on rikkoutunut vanhempien erotessa. Lapsi kuitenkin tarvitsee elämäänsä turvallisuutta ja jatkuvuutta. Kun vanhemmat eroavat, on riskinä että jatkuvuus vaarantuu”, psykologian tohtori ja tutkija Kia Aarnio sanoo.
Sukupuolella ei merkitystä
Lasta eron jälkeen ensisijaisesti hoitavan vanhemman sukupuolella on lapsen hyvinvoinnin kannalta hyvin vähän merkitystä. Hoitava vanhempi voi kuitenkin tukea lasta pitämällä huolta omista voimavaroistaan. Vanhemman saaman tuen määrä vaikuttaakin vahvasti myös lapsen vointiin: Yksinhuoltajan hyvä tukiverkosto ennustaa lapsen hyvinvointia tulevaisuudessa.
Lähivanhempaa tukevat ihmiset antavat voimia vanhemmuuteen. Samalla esimerkiksi isovanhemmat, tädit, enot ja ystävät voivat olla lapselle turvallisia aikuisia, joilta voi ammentaa läheisyyttä ja turvaa.
Joskus vanhempi päätyy hankkimaan lapsen yksin ja sitoutuu kasvattamaan tämän ilman toista vanhempaa. Käytännössä kyseessä on lähes aina yksinhuoltajaäiti.
”Olisiko tämän lapsen syntyminen ja hänen kasvattamisensa ilman läsnä olevaa isää lapsen edun vastaista? Mielestäni ei missään nimessä. Minusta lapsen etu on syntyä häntä rakastavalle vanhemmalle”, Aarnio sanoo.
Isättömästä ongelmalapsi?
Toisinaan kasvatuskeskusteluissa nostetaan esiin uskomukset, joiden mukaan äitien kasvattamilla pojilla on suurempi riski päätyä rikoksen polulle. Keskusteluissa on oltu huolissaan esimerkiksi sitä, että äitien kasvattamat pojat jäävät paitsi isällisestä kurista ja ”kunnollisen miehen mallista”, jonka vain isä voi antaa lapselleen. Aarnion mukaan asia ei ole näin suoraviivainen.
”Naisten ja miesten kasvatustyylit ovat olleet perinteisesti erilaisia siinä, että naiset ovat antaneet lapsille enemmän hoivaa ja miehet ovat olleet vastuussa kurinpidosta. Vastakkaista sukupuolta olevat vanhemmat noudattavat edelleen pitkälti samoja rooleja. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että naiset omaksuvat omaan kasvatukseensa enemmän maskuliinisena pidettyä kurinpitoa ja riitaisaakin asioiden selvittelyä silloin, kun kukaan vanhemmista ei ole mies”, Aarnio kertoo.
Vanhemman motivaatio ratkaisee
Naisparien tai yksinhuoltajaäitien lapsilla ei tutkimusten valossa ole puutetta turvallisista rajoista. Myös ennakkoluulo isättä käytösongelmaisiksi kasvavista pojankolleista saa tutkijalta tyrmäyksen.
”Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että naisparien lapset voivat jopa psyykkisesti paremmin kuin naisyksinhuoltajien ja vastakkaista sukupuolta olevien vanhempien lapset. Naisparin kasvattamilla lapsilla on esimerkiksi parempi itsetunto sekä vähemmän masennusta ja aggressiivista käyttäytymistä kuin isän ja äidin kasvattamilla lapsilla”, Aarnio kertoo. Ero selittyy ennen kaikkea sillä, että lapsia hankkivat naisparit ovat erityisen motivoituneita ja valikoituneita vanhempia.
Ei välttämättä se jätkämäisin poika
Pelko siitä, että isättä kasvanut poika ei kehittyisi yhtä lailla mieheksi kuin muutkin pojat, on Aarnion mukaan aiheeton. Lapset omaksuvat sukupuoli-identiteettinsä riippumatta siitä, ovatko vanhemmat miehiä, naisia tai muunsukupuolisia. Lapset siis samaistuvat naisparien ja yksinhuoltajaäitien perheissä yhtä usein omaan biologiseen sukupuoleensa kuin naisen ja miehen muodostamissa perheissäkin.
Nainen ei yleensä kuitenkaan tarjoa lapselleen niitä kaikkein ”jätkämäisimpiä” oppeja. Esimerkiksi stereotyyppisen miehiset elämänohjeet siitä, että ”elämässä pärjää, kun pitää kyyneleet sisässään ja puolustaa kunniaansa nyrkein”, voivat jäädä saamatta.
”Voi olla, että naisten keskellä kasvanut poika ei halua osalliseksi koulun kovanaamaporukkaan. Voidaan kuitenkin kysyä, jääkö poika silloin paljosta paitsi ”, Aarnio pohtii.
Naisten kasvattamat pojat empaattisia
Asiaa voi lähestyä myös siitä näkökulmasta, että naisen kasvattamilla pojilla on omanlaisiaan voimavaroja. Äidin kasvattamat pojat ovat yhtä maskuliinisia kuin muutkin pojat, mutta heillä on muita enemmän myös naisellisina pidettyjä piirteitä.
”Naisten kasvattamat pojat oppivat tutkimusten mukaan keskimääräistä enemmän empatiakykyä ja hoivaamista. Taidoista on hyötyä esimerkiksi työelämässä ja tulevissa parisuhteissa. Pojan voi olla helpompi ymmärtää myöhemmin myös omaa kumppaniaan”, Aarnio selventää.
Mallia muualtakin kuin kotoa
Oman perheen lisäksi ympäristöllä on suuri vaikutus lapsen kehityksessä. Lapsi tulee tietoiseksi siitä, mitä tarkoittaa olla mies tai nainen, vaikka asiaa ei kotona toitotettaisikaan. On hyvin epätodennäköistä, että lapsi kasvaisi aikuisuuteen niin, että hänellä ei olisi lainkaan kontaktia miehiseen maailmaan.
Yleensä perheen lähipiiriin kuuluu myös miehiä, joilta lapsi saa elämäänsä ns. miehen mallia. On kuitenkin hyvä muistaa, että miehisyyttä ja naiseutta on monenlaista. Kukin aikuinen tuo lapsen elämään omanlaisensa tulkinnan siitä, mitä on olla nainen tai mies. Joskus aikuinen ei ilmennä selkeästi kumpaakaan sukupuolta tai ilmentää samalla molempia sukupuolia.
”Ei voida sanoa, millainen olisi paras miehen malli. Jokaisessa ihmisessä on sekä maskuliinisia että feminiinisiä puolia. Keskeistä lapsen kannalta ei oikeastaan ole se, että lapsella on miehen ja naisen mallit. Tärkeintä on se, että lapsi näkee ympärillään erilaisia ja turvallisia aikuisen malleja”, Aarnio kiteyttää.
Lue myös:
Kirjalliset lähteet:
Kia Aarnio: Sateenkaariperheiden lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet
Tytti Solantaus: Tutkimuskatsaus Sateenkaariperheissä elävien lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista
Fiona MacCallum and Susan Golombok: Children raised in fatherless families from infancy: a follow-up of children of lesbian and single heterosexual mothers at early adolescence
