T2H, Po.P, Molo, Mini Rodini, Cupcake. Vielä muutama vuosi sitten tämä ritirimpsu ei olisi sanonut minulle mitään. Nyt, kaksi lasta myöhemmin, sekä minä että lompakkoni tiedämme: ne ovat lasten ulkohaalarimerkkejä. Kalliita sellaisia.
Viimeksi päivitetty 25.1.2012
Suomi on lasten ulkovaatteille unelmamarkkina-alue, siitä pitävät huolen vaihtuvat vuodenajat ja kauniisti sanottuna haastavat sääolosuhteet. Syksyllä tarvitaan välikausihaalari, talvella tietenkin toppahaalari. Keväällä on jälleen välikausivaatteiden vuoro. Vain lyhyt kesä on ”off-seasonia”, tosin kylmän kesän sattuessa kohdalle myös kesällä tarvitaan ulkovaatetta. En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen suomalainen äiti, joka on joutunut pukemaan lapselleen juhannuksenakin ulkohaalarin.
Lue myös:
”Kunhan vaate on tarpeeksi lämmin ja sopivan kokoinen”, tuumasin esikoiseni ollessa vauva. Haalarit tai lasten ulkovaatteet ylipäätänsä eivät aiheuttaneet mitään suuria intohimoja, äitiyspakkauksen haalari oli mielestäni vallan mainio talviasu ja kevääksi hankin edullisen markettipuvun.
Hiljalleen kuitenkin huomasin, että myös aivan pienten lasten ulkovermeissä toistui eräs sana, nimittäin tec. Oli tavallinen Reima ja sitten oli ReimaTEC. Oli perus-Lassie ja LassieTEC. Aina kun tuo mystinen kolmen kirjaimen yhdistelmä nökötti vaatteen rintamuksessa, pomppasi myös hinta tavallista versiota monta kymppiä korkeammalle. ”Yli vuoden ikäisellä pitää olla tecciä”, valistivat mammakaverit. Niinpä meillekin tuli ensimmäinen tekninen puku, LassieTEC. Ja todella: haalari kesti ilmiömäisen hyvin pienen taaperon pihatouhuja. Olin vaikuttunut. Näitä ostaisin jatkossakin.
Eipä aikaakaan, kun tietoisuuteeni alkoi vyöryä jos jonkimoisia ihastuttavia ulkovaatteita. Niitähän oli vaikka minkälaisia! Lastenvaateliikkeissä, puistoissa, nettifoorumeilla, kavereiden lapsilla. Merkit alkoivat tulla tutuiksi, esimerkiksi Ticket to Heaven vaikutti olevan todella in. Hinta vain kirpaisi: sataneljäkymppiä haalarista. Oikeasti? Apua!
Mutta eräällä ostosreissulla satumainen tuuri astui peliin ja pelasti Tickettiä kuolaavan pihin äidin: 60 prosenttia alkuperäishinnastaan alennettuna vaate oli suorastaan pakko ostaa. Kassalla myyjä kehui, että todella hyvä hankinta, tässä on erinomainen kestävyys ja teipatut saumat. Nyökyttelin, mutta oikeasti mietin: niin että mitkä? Teippiä, saumoissa? Miksi ihmeessä? Ei kai tämä ole jotain kakkoslaatua?
Ei ollut enää paluuta halpishaalareihin. Huumainnuin trendihaalarien kauniista kuoseista ja raikkaista väreistä.
Kotona syynäsin tuotelapun ominaisuuslistaa pää pyörällä ja tajusin tec-ymmärrykseni olevan aivan lapsenkengissään. Hankauksen- kestävyysarvo, vesipilariarvo, hengittävyysarvo ja ne kuuluisat teipatut saumat: nämä kaikki kertoivat, kuinka rankkaa rymyämistä vaate kestäisi. Suuri ahaa-elämys.
Ei ollut enää paluuta halpishaalareihin. Huumainnuin trendihaalarien kauniista kuoseista ja raikkaista väreistä, hihkuin riemusta huomatessani vaatteiden kestävyyden tuulessa ja tuiskussa. Sain esteettisiä elämyksiä somistaessani taaperoani vimpan päälle haalariin sointuviin asusteisiin. Ah, siinä hän nyt mennä porhaltaa, pieni tutkimusmatkailijani puettuna lime-suklaa –sävyiseen silmiä hivelevän harmoniseen asukokonaisuuteen, täydellisesti kylmältä ja märältä suojattuna!
Lue myös:
Mutta se hinta, auts. Aina ei osu alennusmyyntionni kohdalle. Kun kasvuiässä olevalle lapselle jokusen kuukauden päälle sopiva vaate maksaa kolminumeroisen summan, vaaditaan hankinnalle perusteluja. Niitä olen haalarihurmassani kyllä keksinyt yhden jos toisenkin. Hintalappu aiheuttaa vähemmän sydämen tykytystä, kun lompsaa kaivellessaan hokee itselleen, miten erinomainen jälleenmyyntiarvo käytetyllä puvuilla on ja kuinka on suorastaan fiksua hankkia hyvä asu, joka sitten kestää kuopuksellekin. Ja että tähänhän ne lapsilisät on tarkoitettu, lasten vaatettamiseen.
Neljän vuoden aikana olen kasvattanut haalaritietämyksen, joka huvittaa itseänikin. Osaan sujuvasti kertoa hiekkalaatikkokeskusteluissa, mitä eroa on pyxiksellä ja polariksella, millainen on sopiva martindale-arvo, mikä malli käy hoikalle ja mikä pullukalle. Hypistelen innoissani uutuuksia ja pähkäilen, kokeillaanko tällä kaudella jotain erilaista vai pysytäänkö hyväksi havaitussa merkissä. Hamstraan alennusmyynneistä passelit haalarit jemmaan jo seuraavaa talvea varten, mietin sydäntalvella tosissani kevään välikausitamineita. Myönnetään, hurahdin.
