Lumikin äitipuoli haluaa olla kaunein ja rakastetuin. Toiset äidit vaativat samaa miehiltään. Äidit saattavat olla jopa kateellisia lapsilleen miehen rakkaudesta, Samatha kertoo uudessa blogimerkinnässään.
Viimeksi päivitetty 16.1.2013
Muistelin tässä, kuinka joitakin vuosia sitten kuulin yhdessä illanviettopaikassa melko erikoisen perheriidan. En osannut siihen lapsettomana juurikaan suhtautua, lähinnä nostelin vain maljaa mahtavalle juhlatunnelmalle, joka tunnetusti lähtee aina nousuun kun joku pariskunta rupeaa pesemään likapyykkejään vodkasta vapautuneena kaiken kansan keskellä.
Riitelijöillä oli jo useamman vuoden ikäinen lapsi, josta ilmeisesti äiti oli saanut jonkinlaisen mustasukkaisuuskohtauksen ja räyhäsi aviomiehelleen: ”Ei se lapsi voi olla sulle rakkaampi kuin minä, minä olin ensin! Sitä kersaa ei olis ilman mua!” Sen jälkeen hän ryhtyi hakemaan sympatiaa vastentahtoiselta yleisöltään: ”Sanokaa nyt tolle, sen kuuluu rakastaa mua enemmän kuin meidän lasta!”
Myöhemmin sain kuulla, että koko riita lähti liikkeelle siitä, kun tämä nainen kysyi nousuhumalassa mieheltään, kumpi on rakkaampi. Mies kai oli vastannut väärin.
Lue myös: Isät kaipaavat lisää seksiä
Siis, WTF?
Itse en ensinnäkään lähtisi arvottamaan sitä, ketä rakastetaan eniten, kun mun mielestä edes vanhempien välinen romanttinen rakkaus ei ole vertailukelpoinen siihen rakkauteen, jota vanhempi tuntee lastaan kohtaan.
Toki mä ymmärrän, jos se lapsi alkuun sotkee kuvioita ja toinen puolisoista tuntee jääneensä aivan ulkopuoliseksi ja hylätyksi, mutmutmut.. Mun on vaikea jo melkein esikouluikäisen lapsen tapauksessa kuvitella moista skenaariota, onhan siinä ollut jo monta vuotta vauva-ajan jälkeen hakea balanssia elämään. Ja jos nyt on lupa vähän spekuloida, niin mun käsittääkseni tuossa perheessä ei sitä lasta palvottu normaalia enempää, joten on vähän vaikea ymmärtää, miksi sille piti olla mustasukkainen.
Lue myös: Kuinka välttää ero pikkulapsivaiheessa?
Tuntevatko ihmiset oikeasti kateutta omaa lastaan kohtaan?
Voiko lapsi tehdä vanhemman mustasukkaiseksi? Jotenkin mun olisi myös helpompi ymmärtää tapaus, jossa mutsi on lahonnut lapsiinsa niin, ettei elämässä ole muuta, piparitouhut ovat taaksejäänyttä elämää ja mies on se pakollinen paha nurkissa. En jotenkin käsitä äiti-ihmistä räyhäämässä miehelleen, että hänen kuuluu olla rakkaampi.
Se lapsihan on tehty yhteisymmärryksessä, koska kumpikin on sellaisen halunnut. Jos se on itse tehty, niin miten sitä voi pitää kilpailijanaan?
Lue myös: Viisi rakkauden kieltä
Lapsi menee edelle
Jos nyt otetaan oikein dramaattinen Hollywood-skenaario, Junnu ja Mussu roikkuvat vuorenrinteellä ruohotupsujen varassa enkä voi pelastaa kuin toisen, kyllä minä kiskon Junnun ylös. Ensinnäkin ihan siksi, että kun katsotaan fyysistä olemustani, tuskin saisin edes Mussua hinattua ylös mutta myös siksi, että muksut ensin. Ja aivan taatusti samassa tilanteessa Mussu kiskoisi ensin Junnun ja rupeaisi vasta sen jälkeen katselemaan, että vieläkö se Samantha roikkuu ruohotupsussaan. Jos ei, niin surkean vittumainen homma, mutta onpahan se biologinen perintö kuitenkin pelastettu.
Eli kai me sitten rakastetaan lastamme enemmän kuin toisiamme, jos ruvetaan tikulla paskaa tonkimaan. Tai ehkäpä me rakastamme toisiamme todella paljon, mutta sitten tällaisissa tilanteissa lapsi menee edelle. Lapset menevät tosi monen muunkin jutun edelle. Ei se fakta silti musta tee mustista. Sen kun tiesi jo paksuna ollessaan, että enää ei olla sitten kahden, on pakko jakaa ja viettää aikaa toisella lailla kuin ennen.
Mitä sitten taas tuohon riidelleeseen pariskuntaan tuli, he ovat nyttemmin jo eronneet. Isä on aktiivisesti tekemisissä lapsen kanssa, mutta ei taida edes heitä sanoa exälleen. Niin että kai se lapsi sitten oli rakkaampi, kun heidän välinen suhteensa kuitenkin kesti.
Oletteko te koskaan olleet mustasukkaisia lapsillenne tai kokeneet, että suhde kumppaniin on kärsinyt? Tähän ei lasketa yösyöttötaistelujen vaikutuksia parisuhteeseen, vaan onko esimerkiksi tuntunut siltä, että lapsensaannin jälkeen on ollut vähemmän rakas omalle kumppanilleen kun uusi tulokas onkin vienyt leijonanosan huomiosta?
Samantha rakastui päätäpahkaa ekalla vilkaisulla, paksuuntui vahingossa, räjähti kesällä 2012 ja nyt pyörittää pientä perhettä, johon kuuluu tavismutsi itse, Mussu ja Junnu. Miten tässä näin kävi ja miten tässä vielä käy?
Teksti on julkaistu alun peri Samanthan Läpäläpämaa-blogissa 14.1.2013 otsikolla ”Ei se voi olla rakkaampi!”
