Viimeksi päivitetty 24.4.2024
Onneksi olkoon – lapsesi on nyt kaksivuotias! Takana ovat vauvavuosi ja ensimmäinen vuosi taaperona. Eikö olekin uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu? Ja miten lyhyessä ajassa avuttomasta vastasyntyneestä on kasvanut omatoiminen kaksivuotias!
Hallittua liikkumista
Kaksivuotias lapsi on oikea energiapakkaus. Hän ei jaksa vielä kovin kauaa puuhastella yhden tehtävän parissa, vaan säntää pian jo seuraavan puuhan pariin. Jatkuvasti muuttuvat kiinnostuksenkohteet ovatkin tyypillisiä kaksivuotiaalle.
Nyt lapsen lihakset voimistuvat, hänen tasapainonsa ja koordinaatiokykynsä paranevat ja hän liikkuu hallitummin. Lapsi oppii vähitellen kiipeämään, ajamaan kolmipyörää ja säilyttämään tasapainonsa potkiessaan tai heittäessään palloa. Hienomotoriikan parantuessa lapsi oppii käyttämään värikyniä ja pensseliä hallitummin. Lapsi osaa sammuttaa valot valokatkaisijasta, avata oven kahvaa vääntämällä ja rakentaa aikaisempaa korkeampia palikkatorneja.
Persoonallisuus alkaa ilmetä
Tämän vuoden aikana lapsesta kasvaa oma pieni persoonansa, jolla on tarkka käsitys siitä, kuka hän on. Lapsen temperamentti alkaa nyt ilmetä selvästi hänen käyttämistään sanoista, keksimistään asioista, älystä, taidoista ja tunteista. Yhdessä vuodessa voi tapahtua ihmeitä!
Kaksivuotias on iloinen ja ilahduttava ja kehittyy koko ajan itsenäisempään suuntaan. Hän alkaa irrottautua vanhemmistaan, ja hänelle on tärkeää osoittaa itselleen ja muille että hän osaa ja pystyy tekemään asioita itse. Vanhempien rohkaisulla ja kehuilla on tärkeä rooli lapsen itsetunnon kehittymisessä.
Tunnekuohuja luvassa
Lapsen itsetietoisuuden ja oman tahdon kasvaminen aiheuttaa väistämättä tunnekuohuja, sillä lapsi ei voi tehdä eikä saada kaikkea haluamaansa. Kaksivuotiaiden kohdalla puhutaan lapsen ensimmäisestä itsenäistymisvaiheesta – puhekielessä uhmaiästä – joka on tärkeä vaihe lapsen kehityksessä. Itsenäistyminen vaatii irtiottoa vanhemmista ja rajojen kokeilua. Eihän muuten voi tietää, mitä omalla tahtomisella saa aikaan!
Vanhempien on tärkeä muistaa, että lapsen kiukkukohtaukset eivät tarkoita, että vanhemmat olisivat epäonnistuneet kasvatustehtävässään. Lapsen kiukkuun ei kannata lähteä mukaan, vaan aikuisen tulisi säilyttää oma rauhallisuutensa. Näin hän pystyy olemaan turvallinen vanhempi tunnekuohuissa seilaavalle lapselle. Vanhemman tehtävänä on myös pitää kiinni rajoista – lempeästi mutta määrätietoisesti. Näin hän opettaa lapselle, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Kysymyksiä ja pelkoja
Kaksivuotiaiden puheen kehityksessä on suuria yksilöllisiä eroja. Useimmilla on ainakin joitakin sanoja, ja monet kaksivuotiaat puhuvat jo lausein. Puheen kehittyessä lapsi alkaa kysellä asioita. Kaksivuotiaan yleisin kysymys on usein ”mikä”-alkuinen.
Kaksivuotias voi pelätä vanhemmista eroon joutumista. Eron hetket voivat olla vaikeita, ja lapsi saattaa protestoida eroa kovastikin, mutta yleensä hän rauhoittuu nopeasti sen jälkeen. Myös muut pelot ovat tavallisia tässä iässä. Kovat tai äkilliset äänet voivat pelottaa lasta kovastikin. Vanhemman ei kannata vähätellä lapsen pelkoja muttei myöskään vatvoa niitä liikaa.
Lapsi nauttii seurasta
Tässä iässä lapsi ilahtuu toisten lasten seurasta, vaikka ei vielä pystykään vastavuoroiseen leikkiin. Sen sijaan kaksivuotiaat voivat leikkiä rinnakkain omia leikkejään. Se voi sujua sovussa, mutta lyöminen, tukasta vetäminen ja lelun ottaminen toisen kädestä on tavallista. Kaksivuotiaan on vaikea jakaa lelujaan toisten lasten kanssa. Lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta sosiaalisissa tilanteissa.
Lapsi nauttii vanhempiensa seurasta ja yhteisestä ajasta perheensä kanssa. Hänestä on ihana ilahduttaa vanhempiaan. Vanhemmat ovat kaksivuotiaalle ikään kuin peilejä, joista lapsi näkee, millainen hän on.
Lähteet:
Mannerheimin lastensuojeluliitto: Lapsen kasvu ja kehitys 2-3 v
