Viimeksi päivitetty 13.10.2010
Lapsi lähestyy nyt puoltatoista vuotta ja on varsin touhukas tapaus. Hereillä ollessaan hän ei montaa hetkeä malta olla aloillaan, vaan puuhailee jatkuvasti jotakin. Lapsen uteliaisuus on kyltymätön, ja hän tutkii kaiken mihin vain ylettyy. Ja jos oma pituus ei riitä, lapsi ottaa avuksi esimerkiksi jakkaran!
Monet lapset kiipeävätkin mihin vain sattuvat pääsemään: sängylle, tiskipöydälle, vessanpytylle. Vaikka lapsen motoriikka, kehonhallinta ja tasapaino kehittyvät koko ajan, hän saattaa yliarvioida kykynsä. Olethan siis tarkkana, ettei lapsi pääse putoamaan liian korkealta.
Omatoimisuus lisääntyy
Tässä iässä lapsi voi olla innokas pukemaan ja riisumaan vaatteitaan itse, vaikka tarvitseekin tähän vielä apua. Myös ruokailuvälineillä syöminen alkaa olla yhä itsenäisempää. Moni lapsi ei enää edes suostu syötettäväksi, joten annathan lapsen harjoitella tätä taitoa, vaikka sotkua syntyisikin.
Suurin osa lapsista kävelee jo hyvin, toiset vielä tuen kanssa. Ulkona käveleminen voi olla vielä hankalaa taidokkaammillekin taapertajille. Jalkaterapeutit suosittelevat aloitteleville kävelijöille nykyään taipuisia ja ohutpohjaisia kenkiä jäykkien ja paksupohjaisten sijaan. Ne ovat hyväksi lapsen jalalle ja helpottavat myös kävelemistä epätasaisella alustalla.
Puheenkehitys kiihtyy
Lapsen verbaaliset taidot kehittyvät nyt huomattavan nopeasti. Lapsi ymmärtää päivä päivältä yhä enemmän ja matkii aikuisten ääntelyä, vaikka ei vielä lausuisikaan itse montaa sanaa.
Ensin lapsi alkaa käyttää tiettyä sanaa viestiäkseen jonkin yleisen ajatuksen. Sana ”lisää” voi esimerkiksi merkitä, että lapsi tahtoo lisää ruokaa. Sitä seuraavat kahden ja kolmen sanan lauseet, kuten ”lisää banaania” ja myöhemmin ”haluu lisää banaania”.
Kehon osien opiskelua
Lapsi oppii nyt sanat, jotka merkitsevät ihmisiä, lemmikkieläimiä, keskeisiä esineitä ja kehon osia. Tässä iässä lapsi yhdistelee monia sanoja ja toivomuksiaan käsien liikkeisiin, esimerkiksi työntää pois käsillään tai vetää itsensä puoleen.
Leiki lapsen kanssa osoittamalla kehon eri osia ja kysymällä niiden nimiä tai jos lapsi ei vielä puhu, pyydä häntä näyttämään, missä on korva, nenä, napa ja polvi. Tämä parantaa lapsen sanavarastoa ja tietoisuutta omasta kehostaan.
