Imetysmasennus voi iskeä tuoreeseen äitiin, vaikka elämässä kaikki olisi hyvin. Usein ilmiön taustalla jylläävät hormonit, mutta myös elämänmuutos vaikuttaa.

Viimeksi päivitetty 19.8.2024

Koska imetystä pidetään maailman parhaana asiana, saattaa tuntua kummalliselta, että toisilla imettämiseen liittyy myös voimakkaan kielteisiä, jopa synkkiä, tunteita.

 



 

Imetyshormonit voivat aiheuttaa D-MER-nimisen negatiivisen tunnereaktion. Lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista dysphoric milk ejection reflex, maidon erittymisen dysforinen refleksi.

Hormonitasapainon heilahdus maidon herumisen yhteydessä tuottaa toisille hyvin vahvoja negatiivisia tunteita.

D-MER-oireet ilmenevät tyypillisesti maidon herumisen yhteydessä. Oireita esiintyy myös silloin, kun vauva ei ole läsnä ja maito pääsee herumaan.

Hormonivaihteluihin herkästi reagoiva Maisa koki D-MER-oireet vasta toisen lapsen kohdalla.

”En alussa tiennyt, mistä on kyse. Ihmettelin vain aina imetyshetkissä aaltoina yli vyöryvää epätoivon ja kauhun tunnetta, joka tuntui samalta kuin olisin tehnyt jotakin määrättömän pahaa ja muistaisin sen yhtäkkiä. Käsittämätön, järjetön henkinen pahoinvointi”, Maisa, kahden lapsen äiti, kertoo.

Oireet voivat alkaa jo raskausaikana. Näin tapahtui 9 kuukautta vanhan vauvan äidille, Sussulle.

”Tunnen ahdistusta, ärtyneisyyttä ja toivottomuutta. Tunteet nousivat pintaan ensimmäisen kerran raskausaikana”, Sussu kertoo.

Tuntuu pahalta, vaikka kaikki on hyvin

Imetysmasennukseen ajautunut Maisa arvioi itse, että kaikki ulkopuoliset tekijät olivat kunnossa.

”Vauva oli hyväntuulinen, terve, lunki muksu, joka nukkui kantoliinassa, tuhisi kainalossa ja söi maitoa onnesta ähkien. Parisuhde kesti, esikoinen otti vauvan hyvin, olen ehtinyt harrastaa ja on ollut sosiaalisia kontakteja”, Maisa summaa elämäänsä.

Hyvästä tilanteesta huolimatta Maisa ui varsin syvissä vesissä. Todennäköisenä syypäänä Maisa pitää raskaus- ja imetyshormoneja.

”Olin vauvan syntymästä noin 11 kuukautta eteenpäin lähes päivittäin yksinkertaisesti ahdistunut. Vahvin tunne on ollut nimetön, mihinkään erityisesti kohdistumaton ahdistuneisuus. Kurkunpäässä puristava henkinen kipu, rintalastaa kokoon puristava mielen paine. Sen seurana oli lähes sietämätön levottomuus”, Maisa summaa tuntemuksiaan.

Ahdistunut imettäjä syyllistää herkästi itseään

Maisa kuvailee raskaus- ja imetysaikaa psyykkisesti myrkylliseksi. Depressiivisyyteen taipuvainen Maisa soimaa itseään tunteistaan.

”Enkö osaa keskittyä nauttimaan vauvasta? Ajattelin, etten koe vauvaa tarpeeksi syvästi, kun imetyshetkissä tai vauvaa nukuttaessani en kokenut niin paljon ilon tai nautinnon tunteita kuin olisin halunnut, vaan olin ahdistunut, levoton, poissaoleva, kun kerta kaikkiaan tuntui pahalta”, Maisa kertoo.

Maisa joutui pelkäämään joinakin päivinä, selviääkö hän iltaan saakka.

”Muistan usein tuijottaneeni vauvaa ja sanoneeni itselleni, että nauti nyt, tajua tämä, koe tämä lapsi, nauti nyt! Mutta eihän tunteita voi käskeä”, Maisa sanoo.

Imetysmasennuksen taustalla hormonit – mutta usein myös muuta

Imetysmasennut tai imetyksen ahdistavuus voi riippua hormoneista. Vauvan syntymän jälkeen äitejä saattaa ahdistaa myös lapsen sitovuus. Imetys on yksi tekijä, joka sitoo konkreettisesti äitiä lapseen.

Sussu arvioi, että hänen kohdallaan kysymys on vauvan sitovuudesta.

”Ahdistavat tunteet ovat jatkuvia, mutta imettäessä olen yleensä hieman ahdistuneempi. Haluaisin imettää kaksi vuotta, mutta lapsi on niin riippuvainen minusta, eikä isä kelpaa. Mieluummin lopetan imettämisen aikaisemmin, jotta elämä voisi olla hiukan vapaampaa”, Sussu sanoo.

D-MER-tyyppiset hormonaaliset vaikutukset mielialaan saattavat olla osasyy Sussun imetysmasennukseen. Hän kuitenkin uumoilee, että taustalla on myös muuta.

”Ahdistuneisuus saattaa johtua siitä, että olen niin kiinni vauvassani, ettei vapautta oikeastaan ole lainkaan. Mutta yritän jatkaa imetystä niin pitkään kuin mahdollista”, Sussu kertoo.

Lue myös

Tutustu myös: Äidit irti synnytysmasennuksesta (ÄIMÄ ry)

Mitä mieltä olet artikkelista?