Viimeksi päivitetty 31.3.2016
Kun neuvolassa mitataan lapsen päänympärystä, samalla halutaan varmistaa, ettei lapsella ole mikrokefaliaa eli huomattavaa pienipäisyyttä.
”Mikrokefalia voi olla seuraus esimerkiksi sikiöaikaisesta kehityshäiriöstä tai aineenvaihduntasairaudesta. Päänympärysseulaan jääminen eli pienipäisyys ei tarkoita mikrokefaliaa”, lastentautien erikoislääkäri Jarmo Salo kertoo.
Jos vauvalla todetaan mikrokefalia, syy huomattavaan pienipäisyyteen on todennäköisesti jokin seuraavista:
- sikiöaikainen tulehdussairaus (esimerkiksi toksoplasmoosi, vihurirokko, herpesvirus sytomegalovirus, HI-virus tai zikavirus)
- sikiön altistuminen myrkyille (alkoholille, tupakalle tai muille myrkyllisille kemikaaleille)
- odottavan äidin vakava aliravitsemus
- sikiöaikainen aineenvaihduntahäiriö
- mutaatio
Yllä mainitut tekijät aiheuttavat primaaria mikrokefaliaa. Tämän lisäksi lapsi voi kärsiä sekundaarisesta mikrokefaliasta. Sekundaarinen mikrokefalia tarkoittaa syntymän jälkeen saatua pään kasvuun vaikuttavaa tekijää tai sairautta.
Sekundaarisen mikrokefalian voi aiheuttaa esimerkiksi:
- synnytyksessä sikiölle aiheutunut aivovaurio
- imeväisikäisenä sairastettu vaikea infektio
Seurauksena usein kehitysvammaisuutta
Pienipäisyyteen liittyy usein seuraavia oireita:
- CP-vammaisuutta
- epilepsiakohtauksia
- heikkoutta kuulossa tai näössä
- oppimisvaikeuksia
- ylivilkkautta
On myös mahdollista, että lapsella todetaan huomattava pienipäisyys, mutta hänellä ei esiinny kehityshäiriöitä.
”Mikrokefalia on siis löydös, jolle voi olla osoitettavissa syy (vaikkapa infektio tai aineenvaihduntasairaus). Esimerkiksi epilepsiakohtaukset ovat oireita, jotka voivat johtua samoista syistä”, Salo kertoo.
Pienipäisyyden määritelmä ei ole yksiselitteinen
Lapsen pään koko on aina suhteessa vanhempien pään kokoon. Jos vanhemmilla on luonnostaan pieni pää, on todennäköistä, että myös lapsella on pienempi pää kuin naapureiden isopäisillä vanhemmilla.
Pieni pää ei siis sellaisenaan tarkoita, että lapsella olisi mikrokefalia tai että hän olisi kärsinyt sikiöaikaisesta kehityshäiriöstä. Lapsella saattaa olla yksinkertaisesti pieni pää esimerkiksi vanhemmilta perityn pienen pääkoon vuoksi.
”Pään koko ei korreloi älyllisen suorituskyvyn kanssa. Päänympärys ei kerro aivojen harmaan aineen määrästä, johon vaikuttaa muun muassa aivojen poimuttuminen”, Salo muistuttaa.
Mikrokefalia ei kuitenkaan periydy, vaan sen taustalla on aina jokin sikiön kehityksessä tapahtunut haaste. Neuvolassa seulotaan pienipäisiä lapsia, jotta voitaisiin selvittää, kärsiikö lapsi raskauden aikaisesta tai raskauden jälkeen ilmenneestä vauriosta.
Lähteet: THL, KV-tietopankki
Zikaviruksen aiheuttama infektio ei ole aikuisille vaarallinen. Sikiölle tauti saattaa olla kuitenkin erityisen ongelmallinen.
Eläinkokeissa on osoitettu jo 1950-luvulla, että zikavirus on hermostohakuinen. Myös viimeaikaisessa tutkimuksessa on havaittu, että virus tuhoaa hermokudosta.
Mikrokefalia on löydös, joka viittaa sikiön aivoissa tapahtuneeseen kehityshäiriöön. Zikaviruksen on epäilty aiheuttavan sikiölle kehitysvairioita.
Zoonoosivirologian professori Olli Vapalahden johtama tutkimusryhmä havaitsi tuoreessa tutkimuksessa, että zikaviruksesta kärsivien sikiöiden aivokammiot olivat laajentuneet, aivokuori ohentunut ja aivokurkiaisessa oli havaittavissa kehityshäiriö. Myös äitien verestä pystyttiin eristämään zikaviruksen perimää, joten voitiin olla varmoja sikiön altistuneen juuri zikavirukselle kehityshäiriön ilmetessä.
Koska mikrokefaliaa ilmenee myös lukuisien muiden ongelmien seurauksena, aikaisemmin onkin pidetty mahdollisena, että Brasilian mikrokefaliaepidemian taustalla saattaisi olla myös jokin muu tekijä kuin zikavirus. Suomalaistutkimuksen myötä saatiin kuitenkin suoraa näyttöä zikaviruksen ja mikrokefalian välisestä yhteydestä.
