Lasten ylipaino yleistyy niin maailmalla kuin Suomessa, sillä lapset liikkuvat vähemmän ja toisaalta syövät sokeri- ja rasvapitoisempaa ruokaa kuin ennen. Lisäksi kilojen kertymiseen vaikuttaa vahvasti myös lapsen suolistomikrobisto ja sen kehitys.
Viimeksi päivitetty 5.10.2022
Käypä hoito -suosituksen mukaan lasten lihavuusriskiin vaikuttavat seuraavat vanhaislapsuuden kokemukset:
- lyhytkestoinen (alle 6 kk) tai olematon imetys
- varhainen (ennen 4 kk ikää) kiinteiden aloittaminen
- usein syöty epäterveellinen ruoka, kuten burgerit ja pitsat
- päivittäinen makeiden mehujen tai limsojen juominen
- vähäinen kuidun ja kasvisten saanti
- epäsäännöllinen aamiainen
- vähäinen nukkuminen
- television yletön katsominen
- liikkumattomuus
Vaikka lista tuskin yllättää ketään, lasten ylipainoon on silti vaikea puuttua. Suosituksessa epäillään, että puuttumisen vaikeus liittyy ylipainon periytyvyyteen. Kun neuvolassa lapsen ylipaino nostetaan esille, tulee usein myös vanhempien ylipaino keskusteluun.
”Ei ole kestävää, että pieni lapsi määrätään syömään muuta ruokaa kuin muu perhe. Vanhemmat pääsevät vähemmällä taistelulla, kun kaikilla on samat pelisäännöt”, UKK instituutin johtaja ja lääketieteen tohtori Tommi Vasankari sanoo.
Lasten ylipainoon olisi hyvä puuttua ajoissa, sillä lapsuudesta aikuisuutta kohti kehittyneeseen ylipainoon liittyy lukuisia terveyshaasteita. Käypä hoito -suosituksen mukaan niitä ovat esimerkiksi:
- Verisuonitautien riskit kasvavat.
- Tytöillä munasarjojen monirakkulaoireyhtymän riski saattaa kasvaa lihavuuden myötä. Oireyhtymä lisää lapsettomuuden riskiä.
- Lihavuus heikentää yleisesti lapsen elämänlaatua. Ylipaino voi laskea lapsen liikuntasuoritusten tasoa, mikä näkyy taas huonona itsetuntona liikunnallisten asioiden suhteen.
Käypä hoito -suosituksen mukaan lasten lihavuudessa on kyse energian saannin ja kulutuksen epäsuhdasta. Näin toki onkin, mutta asiaan vaikuttaa herkuttelun lisäksi yksi tärkeä tekijä, joka tunnetaan vielä huonosti: suolistomikrobit ja lapsen suolistomikrobiston kehitys.
Näin mikrobit vaikuttavat lapsen ylipainoon
Käypä hoito -suosituksissa kerrotaan, että lihavuusriskiin vaikuttaa esimerkiksi rintamaidon saamisen kesto ja kuitupitoisuus lapsen ruokavaliossa. Nämä seikat vaikuttavat etenkin ihmisen suolistomikrobistoon. Yksi lasten lihavuutta aiheuttava tekijä on juuri huonoon tilaan ajautunut suolistomikrobisto.
”Näyttää siltä, että yksipuolinen mikrobisto saa elimistön ottamaan tehokkaammin energiaa talteen. Mikrobisto myös muuttaa fysiologiaa niin, että energia varastoituu tehokkaammin rasvaksi. Yksipuolinen mikrobisto lisää myös matala-asteista tulehdustilaa, joka on yhdistetty aineenvaihduntasairauksiin”, mikrobistoa tutkinut neonatalogi Samuli Rautava sanoo.
Mikrobien vaikutus lihavuuteen ei kuitenkaan tee tyhjäksi aikaisempaa tietämystä lihavuuden synnystä.
”Edelleen on niin, että lapsi lihoo, jos hän saa enemmän energiaa kuin kuluttaa”, Rautava muistuttaa.
Tiedetään kuitenkin, että huonontunut ja yksipuolinen mikrobikanta edeltää lihavuutta. Näin ollen mikrobit näyttävät olevan vahvasti osallisia ylipainon syntyyn.
Miksi suolistomikrobisto kehittyy huonoon suuntaan?
Usein käy niin, että jokin tekijä häiritsee suolistomikrobikannan monimuotoisuuden kehittymistä. Se voi olla esimerkiksi sektiolla syntyminen, imetyksen lyhyt kesto, antibioottikuuri alle 6 kuuden ikäisenä tai sitten useiden näiden tekijöiden summa.
Antibiootit vauvaiässä laittavat kehittyvän suolistomikrobikannan sekaisin. Sektiolla syntynyt ei puolestaan saa kosketusta äidin suolistomikrobistoon syntymässään.
Suotuisat mikrobikannat tarvitsevat itselleen sopivaa ruokaa. Nykyään tiedetään, että äidinmaito on erittäin hyvää mutusteltavaa bifidobakteereille, joiden pitäisi olla valtaa pitävä lajike vauvaikäisellä. Jos näin ei ole, mikrobiston kehitys voi lähteä huonoon suuntaan.
Kun vauva siirtyy kiinteisiin, ruokavalion merkitys korostuu.
Jos perheessä syödään epäterveellistä, rasvaista, lihaisaa, nopeita hiilihydraatteja ja vähän kuituja sisältävää ruokaa, se heikentää entisestään lapsen suolistomikrobiston monimuotoisuutta.
Leikki-iässä voidaan olla jo tilanteessa, jossa liiallinen energiansaanti yhdessä mikrobiston aiheuttaman aineenvaihdunnan kanssa aiheuttaa ylipainoa.
Vauvaikä on erittäin merkityksellistä lihavuuden kehittymisen kannalta
Rautava pitää todennäköisenä, että varhaisessa iässä koetut ruokavalioon liittyvät tekijät ovat erittäin merkityksellisiä.
”Sikiöaikana ja varhaislapsuudessa elimistö ohjelmoituu. Häiritsevät altisteet muuttavat ohjelmoitumista pysyvästi”, Rautava sanoo.
Tiedetään esimerkiksi, että jos äidin ravitsemus on todella niukkaa raskausaikana, syntynyt lapsi on alttiimpi sydän- ja verisuonitaudeille keski-iässä.
Ohjelmoitumisen kannalta etenkin varhaiset antibiottikuurit ovat hankalia.
”Antibiootit tappavat taudinaiheuttajien lisäksi paljon muutakin. Jos lapsi saa alle 6 kuukauden ikäisenä antibiootteja, hänen lihavuusriskinsä on myöhemmin suurempi. Vaikka mikrobisto korjautuisi, lihavuus saattaa jäädä päälle. Varhainen altistus ohjelmoi aineenvaihduntaa tietynlaiseksi”, Rautava kertoo.
Äidin lihavuus on suurin ylipainoa lisäävä riskitekijä – mutta miksi?
Lapsella on suurin riski lihoa silloin, kun äiti on ylipainoinen. Äidin mikrobisto siirtyy alatiesynnytyksessä lapselle.
”Lihavan äidin mikrobisto on erilainen. Vaikea kuitenkin sanoa, kuinka paljon lihavuus sitten siirtyy mikrobiston kautta ja kuinka paljon muut tekijät, kuten geenit, perheen elämäntavat ja rintamaidon laatu, vaikuttavat”, Rautava pohtii.
Rautava muistuttaa myös, että tilastollisesti lihavat äidit imettävät lyhyemmän aikaa. Kun imetys jää alle 6 kuukauteen, se voi vaikuttaa lapsen suolistomikrobistoon.
Äidin ylipainon vaikutuksessa toistuu sama haaste kuin lihavuuden muiden syiden tutkimisessa: Tiedetään, että liian suuri kalorimäärä on aina lihavuuden takana, mutta kuinka paljon mikrobisto ja aineenvaihdunta vaikuttavat soppaan? Voiko ihminen edes laihtua, jos hänen mikrobistonsa ei muutu? Se tiedetään, että painoa reilusti pudottaneen ihmisen mikrobisto muuttuu.
”Jos ihminen laihtuu tai hänelle tehdään laihdutusleikkaus, hänen mikrobistonsa alkaa muistuttaa hoikan ihmisen mikrobistoa. Meillä on paljon välillistä näyttöä siitä, että mikrobisto on merkittävä tekijä lihavuuden aiheuttajana”, Rautava sanoo.
Lapsen painonhallinta mikrobinäkökulmasta
Lapsen lihavuuteen kannattaa puuttua perinteisillä keinolla kuten liikunnan lisäämisellä ja ruokavalion tarkastamisella.
”Arjessa liikkuminen on hurjan tärkeää lapselle. Lapsi laitetaan kuitenkin usein ruokakaupassa tai liikekeskuksessa rattaisiin tai lastenvainuihin. Se ei ole lapsen liikkumisen kannalta hyvä asia. Jos vuoden ikäinen lapsi osaa kävellä, hän saattaa hyvinkin kävellä kilometrin verran päivässä”, Vasankari sanoo.
Mikrobiston näkökulmasta seuraavat seikat ovat erittäin tärkeitä:
- Ruokavalio sisältää tuoreita kasviksia ja marjoja, sillä kasviksista lapsi saa vitamiinien ja flavonoidien lisäksi myös mikrobeja.
- Erilaiset kuidut ja oligosakkaridit kelpaavat terveyttä edistäville mikrobeille ruoaksi. Esimerkiksi täysjyvätuotteet, palkokasvit, pähkinät ja rintamaito ovat hyviä lähteitä mikrobien herkuille. Jos puolestaan ruokavalio täyttyy punaisesta lihasta, rasvasta ja sokerista, hyvät mikrobit jäävät ruokkimatta ja kanta yksipuolistuu ja erikoistuu elämään epäterveellä ruoalla.
- Sokereiden haitoista on puhuttu paljon. Haittojen pelossa monet antavat lapsilleen keinomakeutettuja juomia. On kuitenkin alustavaa näyttöä, että keinomakeutusaineilla ei olisi suotuisaa vaikutusta mikrobikannalle.
Mikrobinäkökulma laihdutukseen ei tarkoita tiukkaa kalorikuria, vaan pikemminkin terveellistä ruokavaliota. Terveellinen ruokavalio tosin pudottaa myös kalorimäärän pienemmäksi aivan huomaamatta.
”Vaikka kaikkea pystyy syömään liikaa, terveellisen ruoan avulla lihominen on kovin vaikeaa. Salaatista saa vettä ja kuitua, mutta siinä ei ole rasvaa, proteiinia, eikä sokeria. Kuitupitoinen ruoka aiheuttaa myös kylläisyyden tunteen nopeammin kuin hampurilaistyylinen ruokavalio”, Vasankari sanoo.
Älä rajaa ylipainoisen lapsen syömistä – keskity laatuun!
On erityisten tärkeää, ettei lasta laiteta ruokalähteitä rajoittaville dieeteille, sillä hänen pitää saada kasvamiseen vaadittavia ravintoaineita. Lapsen on hyvä oppia syömään monipuolisesti.
Herkkujen määrää on tosin hyvä tarkkailla, mutta siinäkin vanhemman kannattaa muistaa kohtuus. Lapsesta karkkipäivän tai kakkupalan kieltäminen voi tuntua rangaistukselta – etenkin jos kaikki muut saavat syödä herkkuja.
”Kysymys on tavoista ja tottumuksista. Mihin olemme lapsemme totuttaneet? Jos lapsi on tottunut siihen, että hedelmät ja porkkanat ovat hyviä välipaloina, lapsi hakee niitä. Jos hän taas on oppinut epäterveellisille tavoille, hänen on pala palalta opiskeltava terveellinen ruokakulttuuri”, Vasankari sanoo.
Se ei ole pikku juttu lapselle eikä aikuiselle.
