Lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätin johtava lääkäri Erik Qvist huomauttaa heti alkuun, että ruokaan tukehtuminen on pienillä lapsilla erittäin harvinaista.
”Ennemmin kannattaa kiinnittää huomio siihen, että lapsi ei saa käsiinsä muita vierasesineitä, kuten pieniä helmiä tai lelun osia. Sairaalahoitoon joutuu tukehtumisvaaran vuoksi vuodessa noin sata lasta, ja valtaosalla syynä on jokin muu kuin ruoka”, Qvist sanoo.
Liha ja kovat karkit vaarallisia
Joidenkin ruoka-aineiden kanssa kannattaa kuitenkin olla hieman varovaisempi. Qvist nimeää hankalasti syötäviksi ruoiksi sitkeät, kovat ja liian suuria palasia sisältävät ruoat. Esimerkiksi liha ja kovat karkit ovat pienelle lapselle hankalia käsitellä.
”Lapselle pitää antaa ruokaa, jonka lapsi pystyy hienontamaan hampaillaan. Valmiit purkkiruoat ovat turvallinen vaihtoehto, sillä ne on hienonnettu lapsen kulloisenkin iän edellyttämään karkeuteen.”
Myös Kuopion yliopistollisen sairaalan lastentautien apulaisylilääkäri Tarja Heiskanen-Kosma rauhoittelee lapsen tukehtumista pelkääviä vanhempia.
”En ole yli 20-vuotisen urani aikana nähnyt tapausta, jossa lapsi olisi tukehtunut tavalliseen, ikätasoisesti syötettyyn ruokaan”, Heiskanen-Kosma sanoo.
Myös Heiskanen-Kosman mukaan ruoasta johtuvat tukehtumistapaturmat liittyvät useimmin liian koviin ja hankalan kokoisiin ruoka-aineisiin.
Erityisesti pähkinäsuklaa on ollut salakavala jouluherkku, sillä pähkinät ovat juuri sopivan kokoisia kiilautuakseen lapsen hengitysteihin.
Kakominen on hyödyksi
Qvist muistuttaa, että ruoan kakominen on eri asia kuin ruokaan tukehtuminen.
”Vanhempien ei tule olla liian huolissaan lapsensa kakomisesta, sillä se kuuluu normaaliin kehitykseen. Kakominen vähentyy iän myötä, kun lapsi oppii tietoisen nielemisen”, Qvist kertoo.
Kakominen on Qvistin mukaan ihmisen luonnollinen reaktio, joka suojelee tukehtumiselta.
”Kun ruoka eksyy liian lähelle nielualuetta, kurkunpäänkansi menee kiinni ja tulee kakomisrefleksi. Tämä auttaa ruokaa palaamaan takaisin ylös pureskeltavaksi.”
Kakomisen voimakkuus yksilöllistä
Kakomisrefleksi löytyy jokaiselta terveeltä ihmiseltä, mutta yksilölliset erot näkyvät kakomisen määrässä.
”Toisilla lapsilla nielualue on herkempi ärsytykselle ja he myös kakovat helpommin kuin muut. Se ei kuitenkaan ole vaarallista. Asia kannattaa silti ottaa huomioon ja syöttää lasta hieman rauhallisempaan tahtiin”, Qvist sanoo.
Vanhempien kannattaa välttää ylireagoimista lapsen kakomiseen.
”Lapsen pitää antaa harjoitella erilaisten ruokien syömistä, eikä ruokavaliota saisi kaventaa liiaksi ruoan henkeen vetämisen pelossa”, Qvist muistuttaa.
Älä syötä sitterissä!
Lapsen syöttämistekniikkaan ja syömistilanteeseen on hyvä kiinnittää huomiota. Ruokailutilanteen pitäisi olla rauhallinen, jotta sekä lapsi että aikuinen voivat keskittyä syömiseen.
Lapsen pitää ehdottomasti istua pystyasennossa, joko itse syöttötuolissa tai tuettuna sylissä. Sitterissä syöttäminen on erittäin vaarallista, sillä takakeno asento altistaa vetämään ruokaa henkeen.
”Syömisen pitäisi tapahtua lapsentahtisesti. Vanhemman täytyy jaksaa odottaa, että edellinen suullinen on ensin mutusteltu ja nielaistu, ennen kuin lapselle annetaan lisää ruokaa. Ruoalla pitää olla tilaa edetä luonnolliseen tahtiin kohti nielua”, Heiskanen-Kosma sanoo.
Sormiruoka on loistavaa harjoitusta
Syömistä harjoittelevalle taaperolle tulisi antaa myös sormiruokaa. Vaikka ajatus kammottaisi vanhempia, on suositeltavaa, että pienten lasten annetaan syödä omin käsin.
”Itse syöminen kannustaa lasta tutustumaan uusiin ruoka-aineisiin. Pieni lapsi ei kuitenkaan itse vielä osaa kovin hyvin arvioida, kuinka suuria annoksia hän pystyy pureskelemaan. Aikuisen pitää siksi katsoa vieressä, että lapsen ulottuvissa on sopivan kokoisia annospaloja vain sen verran, kuin suuhun voi turvallisesti laittaa”, Heiskanen-Kosma huomauttaa.
Mitä tehdä jos ruoka tarttuu kurkkuun?
Heiskanen-Kosma neuvoo, että lapsen kakomista kannattaa seurata hetki ennen kuin soittaa hätäkeskukseen. Melkein aina ruoka nimittäin löytää tiensä oikeaan paikkaan, eli joko takaisin suuhun tai vatsalaukkuun.
Jos kuitenkin näyttää siltä, että lapsi ei saa hengitettyä, eikä ruoka todella irtoa omin voimin, pitää luonnollisesti hälyttää apua.
Iskut lapojen väliin
Jos ruokapala juuttuu kurkkuun, eikä henki kulje, tarvitaan ripeitä toimia.
”Lapsen voi ottaa tukevasti syliin, esimerkiksi polvien päälle poikittain, ja napauttaa lasta viisi kertaa napakasti mutta varovasti kämmenellä lapojen väliin. Iskut pitää sovittaa lapsen kokoon ja varoa käyttämästä liikaa voimaa. Jos tämä ei auta, voi isommalle lapselle käyttää Heimlichin otetta”, Heiskanen-Kosma neuvoo.
Joskus ruoan henkeen vetämisen jälkeen on syytä lähteä käymään lääkärissä, vaikka tukos olisi jo poistettu.
”Jos lapsi jää yskimään pidemmäksi aikaa, on hyvä tarkistaa, ettei keuhkoputkeen ole jäänyt ruokaa. Pidempään väärässä paikassa oleva vierasaine ärsyttää limakalvoja ja saattaa aiheuttaa tulehduksia”, Heiskanen-Kosma sanoo.
