Elli suostuu syömään vain kalapuikkoja, Jesse söisi melonia aamuin, päivin ja illoin, Nooraa ei syöminen kiinnosta lainkaan ja Niko jättää aina kaiken vihreän lautaselle. Vanhempia raivostuttaa, mutta kuitenkin enimmäkseen huolestuttaa: Saako lapsi tarpeeksi ravintoaineita ja vitamiineja?
Viimeksi päivitetty 30.5.2008
 |
| Pientä jääräpäätä on toivotonta yrittää pakottaa syömään. Pakottamista ja huutamista seuraa itku, ja ruokailutilanteesta ei jää muuta kuin huonot muistot, niin lapselle kuin aikuiselle. |
Netti on pullollaan tietoa lapsen tarvitsemista ravintoaineista, vitamiineista ja energiamääristä ja huolestuneita kannanottoja ruokailutottumusten muuttumisesta huonompaan suuntaan.
Niin paljon kuin yksityiskohtaisista ja tarkoista ohjeista on hyötyä, tunnollista vanhempaa ne alkavat helposti stressata, varsinkin jos lapsi ei joka päivä syökään ikäryhmälleen suositellulla tavalla.
Lapsi saa ruuasta tarvitsemansa
Huolestunutta vanhempaa ehkä helpottaa tieto, että lapsi saa yleensä ruuasta tarvitsemansa, vaikka ruuan määrä ja laatu ei joka päivä täyttäisikään virallisia suosituksia.
“Leikki-ikäiset ovat valikoivia syöjiä, mutta saavat siitä huolimatta ruuasta tarvitsemansa. Näin ei kenties tapahdu vuorokauden sisällä, mutta viikon tarkastelujaksolla varmasti”, KREN.com:n haastattelema lastenlääkäri Rebecca Swan lohduttaa.
Lapsi on luonnostaan utelias
Vaikka lapsen kalapuikkopainotteisesta ruokavaliosta ei tarvitse olla erityisen huolissaan, on makunystyröitä mahdollista totuttaa erilaisiin makuihin: Kalapuikkojen vieressä tarjottavia lisäkkeitä voi vaihdella päivittäin, esitellä lapselle erilaisia vihanneksia, eri tavoin kypsennettyjä perunoita, nuudeleita, riisiä, coucousia – valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon.
Muutaman vuoden ikäiset ovat luonnostaan tavattoman uteliaita; sitä kannattaa käyttää häikäilemättä hyväkseen. Uudet ruoka-aineet ovat jännittäviä ja jos lapsella ei ole allergioita, voi hänen antaa maistaa, ainakin vähän, melkein kaikkea oliiveista avokadoon ja pinaatista persiljaan.
Omat oletukset romukoppaan
Omat oletukset siitä, mistä lapsi pitää ja mistä ei, kannattaa kyseenalaistaa. Lapset eivät pidä salaatista, moni saattaa ajatella, ja jättää oman olettamuksensa perusteella salaatin tarjoilematta.
Lapsi, joka näkee aikuisen syövän salaattia, saattaa puolestaan alkaa ajatella, että salaatti nyt vain yksinkertaisesti on aikuisten ruokaa.
Ilo irti ruokailuhetkistä
Koska ihmisen on syötävä joka päivä, ruokailuhetkistä kannattaa ottaa ilo irti: Laittaa ruokaa yhdessä, antaa lapsen auttaa, istua yhteisen pöydän ääreen edes kerran päivässä.
Jutella, iloita toisten perheenjäsenten seurasta, jutella päivän kuulumisista tai ihan mistä tahansa, kuunnella vaikka samalla hyvää musiikkia. Rauhassa, ajan kanssa. Syömisen ei tarvitse suoritus, jossa on pyrittävä täydellisyyteen.
Lähteet:
Lue lisää lapsen ravinnosta:
